sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vapunkääntö

Ei hitto joudunko mä nyt tämän vappuvihanikin kanssa kääntämään takin. Toisaalta se on ihan hauskaakin huomata että ikääntyessä sitä muuttaa mieltänsä asioiden suhteen jotenkin pehmeämpään suuntaan eikä koe enää tarvetta olla niin jyrkkä mielipiteissään. Mutta kun sellainen tietynlainen vastarinta ja vastustaminen nyt vaan on niin itselle ominaista ja mua, niin tämä alkaa nyt mennä jo vähän lepsuiluksi. Meillä nimittäin oli aivan sairaan kiva vappu! Suorastaan ihan kaikkien aikojen vappu.

Vappuaatto meni vähän menossa ja melskeessä perheen kotiutuessa vasta puoli viiden aikaan. Siitä lähdettiin hurjaa vauhtia noutamaan kauppatilausta ja vielä ostamaan nuorisolle vappukrääsää. Ehdittiin kuin ehdittiinkin ennen sulkemisaikaa hoitamaan kaikki vaikka ruuhkat oli aivan älyttömät. Vapunaatolle ei edes yritetty sen kummempaa ohjelmaa. Ruokaa ja pitkän viikonlopun aloitus.

Töissä oli tosi kiva päivä. Hauskaa ja mukavaa. Mulle on ollut näiden kotikuukausien aikana tärkeää käydä töissä ennenkaikkea ylläpitämässä sitä omaa ammattitaitoa. Ja ettei nouse mitään kynnystä sen töihinpaluun suhteen. Mutta nyt tuossa pari viikkoa sitten oli pari sellaista työpäivää jotka jotenkin oli niin perseilyä että tuli olo että voi helvetti, onko tänne pakko syksyllä palata? Kun tuntuu että mikään ei toimi ja työnteko takkuaa itsestä riippumattomista syistä. On hyvä kun välillä tulee noitakin päiviä kun on vaan niin älyttömän kivaa ja kaikki pelaa.

Kotiin oli kiva tulla töiden jälkeen kun vastassa oli oman väen lisäksi myös kavereita ja lisälapsia. Alettiin heti kokkailemaan ja mä hoidin läjän munkkeja tarjolle. Olin ajatellut että paistan munkit jo aamupäivästä valmiiksi että sitten ei tarvitse kauheassa hulinassa vahtia öljyjä tai varoa lapsia mutta sitten tosiaan tuli se töihinmeno. Tein munkkitaikinan edellisenä iltana jääkaappiin kylmäversiona ja valtuutin Siipan nostamaan sen aamulla lämpöiseen kohoamaan. Kun tulin töistä niin mua vastassa oli valmis taikina. Munkkien paistossa on aivan tolkuton vaiva mutta kerran vuoteen me on niitä väännetty. Mun salaisuus on liian öljyn imeyttäminen talouspaperiin heti munkin paiston jälkeen ja sirosokeri. Ja sokerissa ei saa säästellä. Rapsikoot sitten ylimääräiset pois he, joiden mielestä sitä on liikaa.

Siippa tahtoo aina vapuksi perunasalaattia, joka upposikin tänä vuonna viimeistä palasta myöten (salaisuus kipparijuustossa ja omenassa). Tarjolla oli myös nakkeja ja makkaraa, ranskalaisia sekä ihan perus-salaattia (salaisuus fenkolissa, sopi ihan ässähyvin raikastamaan kaikkea rasvaista). Kerrankin oltiin osattu mitoittaa pöperöt niin että ei jäänyt juurikaan yli. Jos ne pari "tullaan jos ei ole liian huono olo" kaveria olisi tulleet niin kaikki syötävä olisi mennyt.

Ihan ei keittiössä mahduttu hyörimään, se kun on hiton pieni mutta kompromisseja keksittiin sitten lennosta. Kuka vahti kattilankannen kanssa ettei öljy syty palamaan, kuka pilkkoi salaattia, kuka katsoi lasten perään ja kuka vahti uunissa paistuvia. Nuorisokin viihtyi ja jopa vähän seurusteli vieraiden kanssa (!!!) ja jaksoi myös pieniä sokerihumalaisia vieraita. Eka ja Toka ostivat punaista vappuhiusväriä ja kummankin päänahka on näköjään yhä edelleen kirkuvan punainen.

Kaikki meni!

Sima unohtui jääkaappiin ja siinä vaiheessa kun se muistettiin, oli jokainen jo niin täynnä että ei kyennyt kuin huokaisemaan sohvalta että ei pysty. Tykkään kyllä niin älyttömästi siitä kun jengi osaa kehoittamatta hakeutua meidän sohvalle vaakatasoon, haalia itselleen riittävästi tyynyjä ja vilttiä päälle sekä räpsäistä telkkarista itselleen sopivaa katseltavaa. Mi casa es tu casa.

Vappuviikonloppuun mahtui myös muutama huti keittiön puolella (itsetehty mango-chutney, hyisstna) mutta eikai se ihmekkään ole että tällä kokeilu- ja kokkaustahdilla tulee muutama hutikin joskus. Pari leffaakin ehdittiin vahtaamaan (Guardians of the galaxy ja Gone girl) sekä sopivasti urkkailemaan ja päiväunittelemaan. Mä olen yrittänyt sitkeästi tahkoa Hillary Clintonin kirjaa ulkoministerivuosista mutta hitto että on kyllä kirjassa paljon ilmaa... Se on mulla jo toista kertaa lainassa kun se on vaan niin hemmetin raskasta lukea. Ehkä mä pian luovutan. Tai ainakin alan harppomaan sivukaupalla eteenpäin.
Mun äiti tuli tänään vielä kylään ja vei näköjään Kolmosen mukanaan mummolaan. Mä niiiiiin nukun vielä vähän lisää!!!

Vaikka vappu ei mun ykkösjuhla olekaan niin se käynnistää aina varsinaisen juhlakauden. Heti perään tulee äitienpäivä ja Siipan synttärit ja sitten loppuukin jo koulut ja juhlitaan loman alkua. Koskaan ei voi juhlia liikaa mutta tietty osa juhlista ei tunnu itselle ihan niin läheisiltä. Vappu on mulle juuri ehkä se kaukaisin juhla mutta vuosi vuodelta alan kai siitäkin tykkäämään, kun se on alkanut muotoutua oman näköiseksi.

Mä yritin joskus aiemmin melkein vuosikausia sopeutua siihen että Mantan lakitusta katsotaan ja Ullanlinnanmäelle raahaudutaan säässä kuin säässä ja siellä vietetään koko päivä. Vaikka se ei koskaan kuitenkaan tuntunut sellaiselta omanlaiselta vapun vietolta. Kuvittelin että niin vaan täytyy vappuna tehdä. Mulla on kaveri, joka on lapsesta lähtien viettänyt vappunsa Ulliksella, hänen vanhempansa ovat välittäneet hänelle sen perinteen ja hän välittää sitä nyt omille lapsilleen. Mä en kuitenkaan ole koskaan kasvanut tuohon. Ja nyt aikuisiällä kun yritin niin en vaan koskaan oikein ymmärtänyt koko Ulliksen ideaa tai näitä muitakaan vapun traditioita. Ehkä mä vihdoinkin olen löytänyt sen oman tapani viettää vappua. Eli oikeastaan olla viettämättä. Kuorin sieltä perinteistä päältä vain ne parhaimmat jutut ja en yritäkään muuta. Ollaan kotona ja vältetään julkisia paikkoja, kutsutaan kaverit ja lapset meille ja syödään ja maataan sohvalla. My kind of juhla! Jokohan nuo serpentiinit korjaisi kohta pois?

10 kommenttia:

  1. I-ha-ni-a munkkeja! Ja todella ihana kissa tuolla pari postausta aiemmin... Tiedätkö, mulla on joitain sellaisia kavereita, joilla voi olla juurikin tuolla tavalla kuin kotonaan, ja kyllä se jotain kertoo minusta ihmissuhteesta, jos voi ottaa oikeasti rennosti eikä tarvitse pelätä, että mitä tuo nyt tästäkin ajattelee. Nykyisellä paikkakunnalla tuollaiset "hengailukaverit" vaan on aika vähissä. Ei oo oikein paikkaa, minne mennä moneksi tunniksi vaan lorvimaan, tai ainakin lähes vain lorvimaan. Paitsi ehkä anoppila...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli i-ha-nia!! Aivan törkeän hyviä. Jäi kamala himo päälle.... harkitsen että jaksaisinko tässä taaperovapaapäiväni aikana tehdä churroja :P säästin nimittäin sen paistoöljyn. Kunnon martta! :D
      Ja meidän kissut on ihania vaikkakin tosi kurittomia :)

      Musta tuntuu että ihmisillä ei oikein ole enää aikaa tollaiselle yhteislöhöilylle. Ja muutenkin kun "koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain". Että ei vaan voi enää samalla tavalla olla ja möllötellä kuin joskus nuorempana. Mä taas tämmöisenä pötköttelyn maailmanmestarina arvostan vaakatasoilua sohvalla :) ja vielä just niin että pohjille ruokaa mahat täyteen ja sitten kellahdetaan.

      Poista
  2. hahha :D Vappuvastarintaa mulla ei ole - mutta kohta tulee se äitienpäivä, joka kuuluu varmaan top 5 -vastarintalistalle.

    Meidän vappu meni anoppilassa, syötiin munkkia ja simaa, puhallettiin pitkiä palloja, tehtiin niistä miekkoja, rikottiin ne, riideltiin pikkasen, kun uniaika meni överiks, toivuttiin lomasta ja halittiin. :) Aika perinteinen siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :D mä yritän näiden inhokkijuhlienkin kanssa ajatella ja suhtautua niin että koskaan ei voi juhlia liikaa. Eikä niistä äitienpäivistä ja muista tarvitse niin spektaakkelia tehdä mut just se että juhla kuin juhla, kakkua kehiin vaan!

      Meillä riiteli vaan teinit. Ja minä sitten välillä kanssa kun meni hermot siihen "mee pois mun huoneesta, miks sä oot taas siinä, älä hauku mua, en mä hauku sua jadijadijadijaaa"-jankuttamiseen. Kolme päivää aamusta iltaan tota samaa! Muistan ajan kun mietin isojenkin kohdalla että voi kun ne oppis puhumaan ja ai että miten en malta odottaa mitä kaikkea ne juttelee. Nyt voisivat joskus olla ihan hiljaakin.

      Miten reissu meni?? :) kuviaaa!!!!!!

      Poista
    2. En tykkää kakuista :D (Suurin syy on se etten myöskään pidä lahjojen ostamisesta ja teennäisestä onnittelemisesta tai siitä kuinka sitten vedetään herneet nenään kun ei olekaan kakkua, lahjaa jne..) Lapsaet saa tehdä kerhossa jotain ja kehun tietty lahjat, mutta muuten meidän päivään ei mitään erikoista. Ehkä saavat soittaa mummoille ja isomummoille vielä. Tuokin on mulle jo jotenkin hirveän ristiriitainen juttu.. mutta jutteleehan ne mummoille muutenkin, joten kai sitä voi äitienpäivänäkin soittaa...)

      Odotas nyt kunhan ennätän ni niitä kuviakin tulee :D Ei mennyt tämäkään aamu putkeen taas...

      Poista
    3. Mut mä en ymmärrä sitä että kuka vetää herneet nenään? Eihän siitä äitienpäivästä ole säädetty mitään tiettyä kaavaa että _miten_ se pitäisi viettää vaan jokainen perhe ja vanhempi viettää tai ei vietä miten haluavat :) Mä en ole koskaan tajunnut sitä että mistään tavasta tai tyylistä vetäisi herneet nenään enkä ole siihen ihan älyttömästi edes törmännyt muuten kuin puhetasolla. Että jotakin juhlapyhää ei saisi viettää koska voi olla mahdollista että joku pahoittaa mielensä tai vetää herneet nenään. Öööö? Miten onnitellaan teennäisesti? :D

      Mun serkku muuten oli myös Barcelonassa samaan aikaan kuin te ja sen kuvia jo kadehdin. Se tosin oli työreissulla eikä kuulemma ehtinyt yhtään niin paljon kuin olisi halunnut :D

      Poista
  3. Noh joskus olen tuosta kirjoittanut kuinka ne lapsuuden aikaisrt "juhla"fiilikset kulkeutuu mukana ja vei sen llon mikä noihin juhliin kaiketi pitäis kuulua... mitta ei siitä sen enempää..

    Täälläkin hyvä sää, lumet sulaneet ja saatiin kuopukselle hyppykiikku terassille ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh :/ no mutta toivottavasti sä saisit omien lasten kanssa muodostettua kivoja traditioita äitienpäivän suhteen :) Lapsillehan se taitaa oikeasti olla tärkeämpi juhla kuin aikuisille..

      Täällä on täysi kevät! Otin villasukatkin jo pois jaloista.

      Poista
  4. Nyt on rosettepursotus video youtube kanavallani. ;) tuli vähä pikaisesti tehtyä, lapsetkin metelöi taustalla. Annahan palautetta tarvittaessa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitoskiitos <3 Mä en nyt ehtinytkään vappuna harjoittelemaan mutta tällä viikolla tarkoitus. Ja annan varmasti palautetta ja pommitan kysymyksillä!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?