keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Ehkä, ehkempi, ehkäisy

Haaveissa hillunut neljäs lapsi on tuupattu jonnekin haavemaailman ylähyllylle, sinne perimmäiseen nurkkaan heti vanhoihin farkkuihin mahtumis-unelmien ja ikuisesti 25v-synttärihaaveilujen viereen. Elokuussa koittava hoidonaloitus ja mun töihinpaluu ei kaipaa kolmanneksi pyöräksi alkuraskauden iloja. Ja jos nyt mennään vallan yksityiskohtiin niin siinä vaiheessa, kun se yrittäminen muuttuu hampaat irvessä tekemiseksi, on mun mittapuulla aika viheltää aikalisä. Muistellaan aikamme niitä tekemisen kivoja puolia ja katsellaan vauveleiden kohtaloa sitten joskus toiste. Eli nyt ollaan taas siinä pisteessä että sormi suussa huutelemme ehkäisyn perään.

Ehkäisyhän se on kyllä aina yhtä rattoisa homma, edustit mitä tahansa sukupuolta tai siviilisäätyä. En vaan oikeasti jaksa uskoa, että ihminen on käynyt kuussa ja hitto soikoon kykenee vaikka millaisiin makroskooppisiin suorituksiin eri tieteiden saralla mutta ehkäisy. Siitä ei vaan olla saatu vaivatonta, oireetonta, sopivaa ja helppoa. Sellaista, että ei tarvisitsisi aivo solmussa miettiä ja pohtia. Ja arpoa. Että mikä nyt on ehkäisystä johtuvaa ja mikä sitten taas ei.

Koska yhtäkään hormonaalista tuotetta en suostu vastaanottamaan, en vaikka se olisi miten matalatasoinen, paikallinen, hyvin siedetty tai jokumuumikä, niin vaihtoehtoja ei ihan kamalasti sitten ole. Ja huomaan että melkeinpä isoin juttu on nyt se rutiini. Vaikealta ei niinkään välttämättä tunnu se millä ehkäistään vaan se, että rutiini puuttuu. Kun ehkäisyä ei ole ollut aikoihin. Nyt pitäisi löytyä se toimivin rutiini. Ehkäisyn ei tarvitse olle huomaamatonta ja vaivatonta, mutta sen rutiiniin pitäisi ihan ehdottomasti olla nimenomaan toimiva.

Kuparikierukkahan oli ystävä hyvän aikaa, kunnes kävi miten kävi. Edellisellä kerralla asennukset ja muut kuvaan kuuluvat hoitui neuvolan kautta vaivattomasti. Kuparikierukka olisi hyvin vahvoilla edelleen, jos vain osaisin paremmin määrittää tätä elämää eteenpäin. Jos vauvahaaveille annetaan lupa vaikkapa loppuvuodesta uudestaan, niin eipä ole paljon järkeä mitään härveleitä käydä laittamassa. Jos taas vauvahaaveita siirretään roimasti tulevaisuuteen, tai kenties unohdetaan kokonaan, niin sitten kierukka olisi oikein hyvä. Vaan kuka nyt kertoisi mulle että miten toimitaan?

Kondomit on yllättävän vaivattomia. Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun ihmiset kokee sen laittamisen vaivalloiseksi. Jos se oma potenssi lähtee laskemaan yhden kondomin laiton takia niin sitten on mun mielestä syytä tsekata jo ihan sitä kokonaisuuden toimivuuttakin. Että mistä se johtuu että se nyt muka keskeyttäisi jotain? Kondomihan jos mikä muuttuu rutiiniksi, jos se on se käytössä oleva ehkäisykeino. Joka kertahan sen sitten askartelee paikalleen. Mun ongelmat kondomiin liittyy enempi siihen varsinaiseen ehkäisemiseen. Spärdärit on oikein näppäriä mutta ainakin mulla on jossain mielensyrjällä vähän aina sellainen onko se nyt kunnolla päällä, pysyykö se paikallaan, onko se ehjä olo. En luota kondomiin riittävästi.

Harkitsin myös tovin niitä tietokoneita, jotka opettelee tuntemaan kuukautiskierron. Mutta koska edelleen mun kierto on melko epäsäännöllinen, niin en usko että se laite pelittäisi mun kohdalla. En ole perehtynyt aiheeseen niin paljoa, mutta olen antanut itseni ymmärtää että jotain säännöllisyyttä pitäisi olla että se laite toimii oikein. Ja jos homman toimivuudesta ei ole takeita, niin en halua investoida. Jos joka kuukausi vähän jännittää ja pelottaa niin ei ole kovin toimiva rutiini se sellainen.

Keskeytetystä yhdynnästä olen kuullut yllättävän paljon hyvää. Nimenomaan tyypeiltä, jotka on parisuhteessa. Mutta mun mielestä keskeytetty yhdyntä jos mikä on ihan vittuilua. Mä luulen että saisin itse ainakin aikamoisen turhautumisen osaksi seksielämääni. Tai sitten mä en vaan ymmärrä täysin keskeytetyn yhdynnän jujua. Ehkä se riippuu vähän siitäkin, miten sitä kumppanin kanssa pelaa yhteen. Että jos hommaan liittyy muutenkin vahvaa sooloilua niin sitten se on oikein jees. Harmi että me edustetaan enempi sitä duoa.

Jos elää sellaisessa elämäntilanteessa, että kokee ehkäisyn tarpeelliseksi, niin toimivan seksi-elämän avain on kyllä ehdottomasti toimiva ehkäisy. Että ei tarvitse olla jännittämässä että pelaako tai toimiiko. Vaikka useimmiten pysyvässä parisuhteessa mahdolliset vahingot ei olisi maailmanloppu, niin jo pelkkä sana ehkäisy sanoo sen. Ne vahingot ja raskaudet halutaan estää. Halutaan minimoida se lisääntymisen riski. Ei koeta aiheelliseksi raskautua. Halutaan kenties elää sellaista elämää, johon ei kuulu riskit raskaudesta ja lapsista. Mun mielestä on toisaalta välillä vähän ankeaakin, että parisuhteen kohdalla pitäisi ajatella niin, että se ei olisi maailmanloppu jos lapsi tulisikin. Eihän se parisuhde ole mikään velvoite sille lisääntymiselle. Voi olla että haluat ehkäisyä siksi että et halua nyt raskaaksi, olit parisuhteessa tai et. Maailmanloput ei liity siihen mitenkään.

Jo vuosien ajan, sterilointi on ollut meillä se viimeinen vaihtoehto. Että kun lapsiluku on kasassa, niin sitten sterilointi. Eihän se täysin varma vaihtoehto ole sekään, mutta me haettaisiin sillä kuitenkin nimenomaan sitä toimivaa ehkäisyä. Että ei tarvitsisi jännittää ja pelätä. Meistä kumpikaan ei ole koskaan suhtautunut sterilointiin niin, että mitä jos toinen kuolee tai tulee ero ja sitten haluaa uuden kumppanin kanssa lapsia ja nönönönöö. Mun mielestä on hölmöä perustaa ratkaisuja marginaalien varaan. Elän mielummin ajatellen tätä nykyhetkeä ja nykyistä parisuhdetta. Tämän elämäntilanteen tarpeita. Jos matkan varrella tulee sellaisia muuttujia, jotka sotkee koko kuvion, niin sitten vaan pysähdytään miettimään uusi suunnitelma.

Vauvelit ei toki tule silloin kun itse niin haluaa. Välttämättä. Joskus tuleekin. Kuitenkin huomaan että olen pikkasen alkanut kyseenalaistamaan koko omaa vauvakuumettani. Että olisiko syytä antaa jo tilaa niille muillekin kuumeiluille. Onko se vauvakuume sittenkään se voimakkain? Vai nousisiko sieltä ehkä ohi jo muutakin? Missään nimessä en halua lähivuosia viettää eläen jos tulee vauva, jos olenkin raskaana, jos jos jos. Tietenkään lapsi tai lapsensaanti ei kaada mukanaan kaikkia suunnitelmia. Mutta osan kaataa. Mä koen ainakin siinä aika räikeän eron, jos suunnittelee mahdollisia opintoja tai työjuttuja niin, että mukaan sisällyttää myös mahdollisen lisääntymisen. Sävyero on silloin valtava. Ja se kunnianhimo on niin helppo päästää käsistään irti niiden jos-ajatusten edessä.

Mä en ole heitä, jotka haluaa steriloinnin ja ajattelee että voihan sen sitten purkaa. Musta toi on ihan turhaa terveydenhuollon kuormittamista. Kyllä se on sitten se viimeisin vaihtoehto. Ratkaisu, joka tehdään kun ollaan varmoja. Oltaisiinko me varmoja? Entä jos mä olen varma ja kumppani ei ole?
Huomaan kuitenkin miettiväni kerta toisensa jälkeen että jos se lapsiluku olisi kuitenkin nyt jo tässä. On etuoikeutettua, että pystyy ylipäätään tekemään tällaista perhesuunnittelua, mutta alan olla kyllä senverran umpisolmussa että melkein toivoisin että joku muu kävisi nämä keskustelut ja tekisi nämä ratkaisut ja päätökset. Elämänhallinta ohoi, missä luuraat?

20 kommenttia:

  1. Tunnustan ehkäisyn tuskallisuuden. Meillä päädyttiin steriin ratkaisuna, mutta hommahan ei sitten ollutkaan ollenkaan niin helppo. Ensinnäkin kaikki lääkärit oli sitä mieltä, että aivan loistava idea, tietysti ja tottakai, että on mulle paras ratkaisu. Kukaan ei kuitenkaan suostunut kirjoittamaan lähetettä, vaan kaikkien mielestä se on jonkun muun homma. Vuoden taistelun jälkeen lähetteen vihdoin sain.

    Nyt olen ollut jonossa 9kk. Eilisen tiedon mukaan jonoa olisi vielä ainakin vuoden verran jäljellä. Hormonaaliset ehkäisyt ei käy, kierukka ajatuksena tuntui tosi pahalle, keskeytetty yhdyntä jättää koko homman parhaan osan puuttumaan...

    Ja ne kumit... No. +

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Steriloinnista kanssa juteltiin just sitä että kun eihän sitä heti saa. Vaan parhaassa tapauksessa puhutaan vuosista, ennenkuin se nips naps konkreettisesti tapahtuu. Että olisiko se sama kuitenkin jo "ilmottautua" sinne jonottelemaan, vaikka vielä yritettäisiinkin yhtä lasta. Ja jos en väärin muista niin steriloinnin jälkeen täytyisi vielä sen vuoden, pari käyttää jotain ehkäisyä. Ja sitä tämä koko ehkäiseminen muuten on, tuskallista!

      Poista
    2. No väittivät, että steritapoja kaksi, toisessa 3-4kk pitäs muuta ehkäisyä käyttää, toisessa vain seuraaviin menkkoihin saakka. No meillehän kävi silleen klassisesti, että se lähete ei tosiaankaan mitään ehkäissyt... ja polin kommentti vastaan oli, että no hätä, hyvin ehtii, täällä se lähete pysyy omalla paikallaan jonossa. Toinen täällä on riemuissaan yllätyksestä ja toinen shokissa.

      Poista
    3. Siis apua???? Toimiiko mun sisälukutaito nyt oikein? Ootko sä plussannut nyt lähiaikoina vai koskeeko tää aikaa ennen kuudetta?

      Poista
    4. Voi apua <3 mä en tiedä oletko sä yhtään siinä mielentilassa että pystyisit vastaanottamaan onnitteluja mutta mun on aivan pakko onnitella. Onnea, aivan mahtavan ihania uutisia :) miten sä voit? Varmasti järkyttää mutta noin muuten? Aika ihanaa, oikeasti!

      Poista
    5. Kyl tää hiljalleen alkaa hymyilyttää :)

      Poista
    6. Onnea ja tarrasukkia sankarille odotukseen! :) Ja voimia.

      Tuo ehkäisy on kyllä mullekin melkonen ongelma.. ja huoh.. onneksi tuo sterilisaatio onnistui synnytyksen yhteydessä ni on tuokin asia kunnossa. Alan silti melko vakavasti harkita taaperoimetystä nimittäin menkkojen poissapysyminen on aika jees! :D

      (mutta se vauvakuume.. koitan uskoa että innostun vielä monista muista jutuista jolloin ehkä joskus vielä unohdan vauvakuumeilun)

      Poista
    7. Mulla alkoi Kolmosen imetyksestä huolimatta menkat puoli vuotta synnytyksestä. Aiemmilla kerroilla ovat pysyneet poissa niin kauan kun yöimetyksiä on ollut. Oli aika huijattu olo :D Ja toisaalta tyytyväinen kun olin sen kierukan runttaissut kolmisen kuukautta synnytyksestä. Toimiva ehkäisy poistaa kyllä monta stressitekijää. Ja sä olet niin aktiivinen että varmasti innostut vielä vaikka mistä, muustakin kuin vauvoista ;)

      Poista
  2. Siis tuo ehkäisy on kyllä mielenkiintoinen kysymys... Olen itse kokeillut melkein kaikkea ja mikään ei ole tuntunut sopivalle. Nyt Ässän syntymän jälkeen olen päättänyt, lyhyen minipilleri kokeilun jälkeen, etten enää mihinkään hormonaaliseen enää koske! Ne on nyt niin nähty ja ne ei vaan sovi. Ja juuri puntaroin tuota kuparikierukkaa, mutta en ole ihan siitä vakuuttunut... Siitä ei ole omaa kokemusta. Ja mielessä olisi vielä mahdollinen pikku kolmonen.... Eli ei ole järkevää sitä hommata, jos sen kolmosen haluaa. Biologinen kello kuitenkin tässä tikittä koko ajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa sitä mieltä että ei enää koskaan ikinä mitään hormonaalista! Kokeilin joskus minipillereitä, ei sopineet. Jotain e-pillereitä söin aikani ja samaten käytin muutaman vuoden ehkäisylaastaria. Luulin niiden sopivan mulle mutta sitten kun sinkkuaikana pidin muutaman kuukauden ehkäisytaukoa ja sen jälkeen aloitin hormonaaliset uusiksi, niin huomasin että mähän olin ihan hullu. Kaikkea muuta kuin oma itseni. Sitä ei vaan tajunnut silloin, kun sitä hormonaalista ehkäisyä käytti säännöllisesti. Niitä sivuoireita vain luuli luonteenpiirteiksi. Ja onhan se oikeasti ihan hullua että kehoa huijataan olemaan jatkuvasti raskaana. Mä haluan että kropan oma hormonitoiminta pysyy kropan omissa käsissä (vaikkakin omaan nykyään ihan jäätävät pms-oireet ja ihan mielelläni niitä jotenkin helpottaisin) eikä niin että pillerit tms säätelee.

      Mulla oli kuparikierukka puolisentoista vuotta ja olin tosi tyytyväinen! Asennus ei tehnyt läheskään niin kipeää, mitä aina "pelotellaan". Kuukautisten aikana vuotoa oli paljon mutta sen kesti kun se sopi muuten niin älyttömän hyvin. Se olisi mun ykkösvaihtoehto, jos hinkuaisin nyt pidemmäksi ajaksi ehkäisyä. Ja joo, tuo biologinen kello on muuten myös yksi mikä tässä on myös yhtenä puntaroitavana juttuna... Ei nämä nuorempana tuntunu näin hankalilta jutuilta.

      Poista
  3. Ehkäisy on tosiaan siitä jännä juttu, ettei mikään oikein tunnu täysin sopivalta. Mulle kirjattiin minipilleriresepti tuossa jokin aika sitten, mutta en ole sitten aloittanut niitä. Vielä(kään), koska hormonaalinen ehkäisy ei oikein houkuttele. Kierukan laittaminen ei houkuttele, koska ajatus jotenkin kuvottaa. Mä en tiedä, mikä siinä oikein on; toisaalta kiinnostaisi mutta ei se kuitenkaan tätä vastenmielisyyden tunnetta ylitä. Kondomilla siis mennään, koska emme juuri nyt toivo perheenlisäystä, Toki jos sitä yllättäen saataisiin, niin olisi sitten tervetullut. Mutta syyssuunnitelmat ei nyt oikein natsaa yhteen uusien vauvojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan ymmärrä että miten nämä on näin vaikeita juttuja.

      Mä en voi kyllä kierukasta sanoa kuin positiivista. Toki se on vain yksi käyttökokemus, mutta aika laidasta laitaan olen ehkäisyä kokeillut ja se on ehdottomasti ollut se paras. Mikä susta tuntuu kierukassa vastenmieliseltä?

      Poista
  4. Mä olen kiitollinen kun kaikki lapset ovat saaneet alkunsa aika helposti - jo siinä yritystä odotellessa kävin niin kierroksilla, että mun mielenterveys ei olisi kestänyt kovin monia kuukautisia. Ja vaatii luonnetta myös viheltää peli poikki silloin kuin hommasta katoaa hauskuus ja mielekkyys.

    Mun täytyy kyllä ilmaista erimielisyyteni, koska meillä keskeytetty on toiminut välillä pitkiäkin pätkiä pääasiallisena "ehkäisynä", ja ihan loppuun asti on tehty yhteistyötä - ei se toki yhtä hauskaa ole kuin lisääntymismielessä loppuun asti suoritettu penetraatio, mutta mies ainakin on pitänyt sitä ihan hyvänä vaihtoehtona kun ollaan vaiheiltu vauvojen yritystä (mulle se ei sopinut siinä mielessä että elättelin aina toiveita, että ois joku touhutippa löytänytkin munasolun, mutta ei, hyvin se ehkäisi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistelinkin että te olitte oikein toimiva pariskunta tän keskeytetyn kanssa. Ei mennä nyt siihen ollenkaan että miten helvetissä mä tämmöisen seikan muistan, se vaan jäi mieleen joskus jostain keskustelusta :D

      Mä luulen että tuossa keskeytetyssä se homman a ja o on just se että miten pariskunta pelaa yhteen. Ei se kaikille varmaan olekkaan mikään isku kasvoihin mutta me, tai minä, olen sellainen jolle se olisi. Jouduttaisiin opettelemaan kokonaan uudenlainen dynamiikka osaksi seksiä ja se on ehkä se joka mua ei siinä keskeytetyssä yhdynnässä niinkään viehätä. Liian monta liikkuvaa osaa etc.

      Poista
  5. Mä oon kans saanu hormonaalisista menetelmistä sen verran traumoja, että ne ei enää ole vaihtoehto. Minipillerit, kapseli ja hormonikierukka testattu. Kapseli ja kierukka koteloitui molemmat kiinni mun omiin kudoksiin ja niiden poistaminen ilman puudutusta oli k a m a l a a. Kuparikierukkakaan ei sen takia ole vaihtoehto. Kondomi taas... no, meillä esikoinen on yllätys, joka _huolellisesta_ kortsun käytöstä huolimatta kuorsaa tuolla omassa sängyssään ;-) Nyt kahden sektion ja niistä johtuvien kiinnikkeiden takia kolmannen raskauden mahdollisuus on aika pieni, joten uskalletaan luottaa varmojen päivien ja keskeytetyn yhdynnän yhdistelmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei ne puuduttaneet??? :o Mulla on useampikin kaveri, joilla kierukka on puhkaissut kohdun seinämän ja ollut sitten osittain ulkona. Vaikka mua arvelutti niin halusin kuitenkin itse kokeilla kierukkaa ja olin sen kanssa tosi tyytyväinen. Mutta mua jaksaa ihmetyttää ihan älyttömästi se, kun nämä ehkäisyjutut on niin isosti senvarassa, että vain kokeilemalla selviää sopiiko. Toki sellaista ei olekkaan mikä sopii kaikille mutta niin iso osa potee jotain voimakkaita sivuoireita tai saa jotain terveydellisia haittoja (joiksi lasken juurikin esim. vaikka kohdunseinämän puhkeamisen tai ehkäisyvälineen koteloitumisen) että en vaan ymmärrä että miten noita ehkäisyvälineitä ei vaan saada kehiteltyä jotenkin sopivammiksi.

      Poista
    2. Sitä kättä ei voitu puuduttaa, koska kudokset turpoaa ja se olis ollut vielä hankalampi saada irti. Eikä lääkäri osannut edes arvata, että se on niin pahasti kiinni kudoksissa. Kierukan poiston yhteydessäkään ei tiedetty, että se oli kasvanu kiinni. Se oli kohdunkaulan kohdalla, vissiin koko ajan ollu vähän väärässä paikassa. Onneksi ei ollu niin tiukassa kun se kapseli :/

      Poista
  6. Meillä ratkaistiin asia tavalla, missä mies menee steriiin. Kävi lääkärillä,joka lupasi,että toimenpide on jo 3kk:n päästä. Kun itse olen kerran kantanut ja synnyttänyt 4 lasta, niin on ihan reilua, että mies hoitaa tän homman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on keskusteltu samantyyppisesti. Että kun steriloidaan niin se on mies joka steriloidaan. Ellei nyt kävisi niin että neljäs lapsi saataisiin ja se mun sterilointi voitaisiin tehdä synnytyksen yhteydessä.
      Nyt toistaiseksi ollaan kuitenkin siinä pisteessä vielä että ei olla lapsiluvun suhteen ihan varmoja, joten ei olla steriloinnin eteen tehty yhtään mitään. Tiedetään toki että julkisella puolella se odotusaika on pitkä eli periaatteessa sen prosessin voisi pyöräyttää käyntiin. Mutta siitä huolimatta molemmista tuntuu siltä, että ehkä pitäisi tehdä jotain varmempia päätöksiä, ennenkuin sen pyörän pistää pyörimään. Nyt tämä on vielä sellaista pallottelua eri vaihtoehtojen kanssa ja sormi suussa arpomista.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?