tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kesäpartsi on my mind

Mä en sisusta. Enkä tee postauksia meidän himasta koska täällä ei ole mitään nähtävää. Tämä on nyt joku poikkeus tai heikko hetki.
Mulla ei ole mitään kovin ihmeempiä haaveita kodin suhteen. Paitsi haluaisin vieläkin sen maatilan ja fiksuja säilytysratkaisuja. Mutta jos jotain toivoisin täällä nykyisessä kodissa, niin sitä että parveke olisi kesäisin sellainen ylimääräinen huone. Kesätila. Keidas. Oman pihan korvaaja. Kiva ja viihtyisä. Luokseen kutsuva. Missä olisi oikeasti kiva viettää aikaa.

Kun muutettiin tähän kämppään, huokailtiin heti ensimmäiseksi partsin ihanuutta. Se on nimittäin kahdelta seinältä lasitettu ja aivan järjettömän valoisa. Lisäksi asutaan niin korkealla että näkymät on aika huikeat. Me on Siipan kanssa haaveiltu partsin kalusteista ja ties mistä niin kauan kun mä muistan. Jo edellisenkin kämpän aikana, jonka partsi oli hämärä ja pimeä soppi. Ollaan mietitty vaikka mitä sohvaa tai pöytää ja tuoleja tai jotain riippumattoa. Todellisuus on aika kaukana niistä haaveista. Saa nähdä miten monta vuotta haaveillaan ennenkuin aletaan oikeasti toimimaan. Tällä hetkellä meidän partsia kuvaa parhaiten vain yksi sana; tavaraoksennus.


Partsi ovelta katsottuna. Kuvasta ei näy se että partsin ovi aukeaa väärään suuntaan ja pelkkä partsille pääseminen on erinäisen kikkailun takana. Ratkaisu joka jaksaa ihmetyttää joka kerta kun partsille menee. Kuten kuvasta voi huomata, mahdollisuuksia olisi vaikka mihin ja puitteet kohdillaan. Ihan en ole vielä keksinyt että mikä on se tyylikkäin ratkaisu meidän partsilla tällä hetkellä; festarituoli, Siipan likaiset urkkakamat (joista kissut on ihan viehtyneitä) vai tyhjät pullot.
Ohoi Innon Marko, saa ottaa yhteyttä!






Mutsi on ruvennut röyhkeäksi vanhoilla päivillään. Se huomasi että ollaan tuotu leikkokukkia
aina silloin tällöin ja kuvitteli heti että nyt on hyvä hetki iskeä. Meidän partsille on
ilmaantunut orvokkeja. Aiemmin oli myös narsisseja mutta ne kuoli jo pois. Se
yritti että jos vielä toisi jotain mitälie-angervoja mutta kielsin jyrkästi. Partsilta on bongattu ampiaisia päivittäin
ja se ei ole ihan hyvä juttu kissojen ja taaperon kanssa. (Jätetään mainitsematta että Siippa pelkää ampiaisia
aivan hulluna. Mä joudun aina hätistämään pörriäiset pihalle, Siippa on jo ensimmäisen surinan kuuluessa vessassa piilossa eikä tule pois ennenkuin ampiaiset on poissa)
Vasemmalla muuten minttu, joka on sitkeästi kestänyt meillä jo vuoden.

Näkymää toiselta lasiseinältä. Ehkä parasta meidän partsissa on se, että vaikka me nähdään hyvin niin tänne meille ei näe joka suunnasta. Ja ei, ne ei ole jouluvalot vaan sisustusvalot. 

Valoisa ja lämmin partsi houkutti laittamaan yrtit pihalle heti kun keli sen salli. Ja pakko myöntää, paremmalta
ne näyttää nyt kuin keittiöpuutarhassa. Tässä etualalla basilika, takarivissä korianteri ja lipstikka ja oikealla minttu. Joka näyttää vähän kitukasvuiselta mutta oikeasti puskee lehtiä aivan järjetöntä vauhtia. Olen ennen kuvanottoa juuri nylkenyt sen salaattia varten.
Ekan tekemä tuulikello. Oon aina tykännyt enempi noista puumallisista, niissä on paljon kivampi se soitanta
kuin metallisissa.

Kolmosen kummisetä on tuonut tämän joskus Siipalle tuliaisiksi Prahasta. Ihme kyllä säilynyt ehjänä kaikki vuodet. Hysteerisesti hämähäkkejä pelkäävä Eka luulee aina noita hiuksia hämähäkin seitiksi.

Kirsikankukkia. Tekosellaisia. Nää oli joskus koristamassa mun poikamiestyttö-keittiötä
Alppilassa. Sittemmin ne on vain tuupattu johonkin nurkkaan. Aikanaan kun ostin tämän, luulin että se on sellainen köynnös, jonka voisi pujotella vaikka oven ympärille. Olikin oksa. No, ihan kiva se on silti. Meillä on hanami aina.

Mun ja Siipan tuliaisia Prahasta. Ihasteltiin koko reissun ajan erään liikkeen ikkunasta näitä
erilaisia käsitöitä ja vikana iltana just ennen kaupan sulkeutumista käytiin ostamassa tämä. Ihme kyllä
sekin on säilynyt ehjänä. Kuva ei oikein annan oikeutta sille miten hauska ja makea tämä
savityö on.

Löytö kaupunginosakirpparilta. Syksyllä ihan järjettömän makea, noi lamput on siis toimivia.
Tämä lyhty on varsinainen kovan onnen kapine, moni ostaja perui ennenkuin koti meiltä
löytyi, myyjä alkoi olla jo vähän epätoivoinen. Yksi makeimmista valaisimista mitä olen koskaan nähnyt. Ja saatiin tämä
aivan polkuhintaan. Tätä ihastelee aina kaikki jotka meillä käy.

Vaikka haaveillaan kesähuoneesta niin varastoa tämä lähinnä muistuttaa. Vanhat keittiöntuolit päätyi tänne aikanaan tupareiden ajaksi ja sinne ne näköjään jäi. Toimivat nykyään lähinnä Siipan likaisten urkkakamojen henkarina. Salibandy-kamat se on saanut sentään vietyä jo kellariin. Ja näköjään partsille on päätynyt myös tyhjiä pulloja, duploja sekä Kitchen Gardenin suojakupu. Ihana toi jatkojohtoratkaisu. Tosi omaperäinen!


Kissojen ohra löysi paikkansa partsin lattialta. Heti siitä tyhjien pullojen vierestä. Oikeasti miten paljon niitä meille oikein kertyy?

Tämä on vielä vaatimaton sato. Roskapusseja kertyy helposti viisikin ennenkuin Kaksikko järjettömän huutamisen jälkeen
omatoimisesti vie ne ulos roskakatokseen.


Me pestään pyyhkeet ja lakanat pesutuvassa. Likaiset päätyy aina partsille odottamaan pesua koska sellaista pyykkikoria ei ole olemassakaan joka imisi sisäänsä viiden hengen lakanat ja pyyhkeet. Ja koska meidän pesutupa on aina varattu tai me ei vaan muisteta varata aikaa, löytyy täältä partsin nurkasta helposti koko liinavaatekaapin sisältö. Kyllä kuulkaa hivelee silmiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?