lauantai 27. kesäkuuta 2015

Lastenkirjat from hell

Me ollaan ihan hirveän vähän jouduttu tässä vuosien varrella ostamaan Kolmoselle mitään. Vaatteita tai leluja tai tavaroita. Meillä pelaa hirmuisen hyvin kierrätysrinki kaveriperheiden kesken. Kaksikon vanhat vaatteet ja urheiluvälineet lähtevät meiltä eteenpäin ja me vastavuoroisesti saadaan Kolmoselle pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja, joilla ei enää leikitä. Tämä on ollut tosi näppärää ihan senkin takia, että mä olen tosi laiska kirpparimyyjä, vaikka tykkäänkin kirppareilla kierrellä ostajan ominaisuudessa. Ja me ollaan saatu Kolmoselle aina vaan kivoja ja käyttökelpoisia juttuja. En todellakaan siis valita.

Kolmas tykkää lukea ihan älyttömästi. Hän sanelee aina tosi ehdottomasti sen kirjamäärän, joka täytyy lukea esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa. Sinänsä päästään helpolla koska poju valkkaa ne kirjat itse ja hakee ne sitten vain luettavaksi. Kömpii kainaloon ja osoittelee kuvia ja muistaa tosi hyvin kirjansa ulkoa. Suosikeiksi on noussut ehdottomasti kaikki Myyrä- sekä Jussi-kirjat.

Mutta kun kaikkia tavaroita ja eritoten kirjoja ei ole itse valinnut silloin kun ne on meille uutena tulleet, niin sieltä löytyy muutama erikoisempikin opus. Muutaman saadun kirjan kohdalla on itsellä purkka pysähtynyt pari kertaa. Että hetkinen mitäs hittoa me just muuten luettiinkaan.. Tässäpä muutama 'arkiston helmi' Kolmosen kirjahyllystä.

Ensimmäisenä vuorossa joku Liberon kirja. Tässä ei ole tekstiä ollenkaan, mikä on ihan ok, pelkkiä kuviakin on kiva katsella yhdessä. Mutta olisi kiva jos ne kuvat olisi.. mitenkähän sen nyt sanoisi. No, sellaisia että niistä heräisi jotain juteltavaa eikä koko ajan vaan lausetta "joo katsotaas mitä tuolta seuraavalta sivulta löytyy".

Kirjasta löytyy mm. lattialle pissaava vauva. Ei sillä,
vahinkoja sattuu
mutta tämä on sillälailla tosi kiva esimerkki
kuivaksi opettelevalle. Joka ei suostu potalle
eikä pöntölle.
Kissa häkkiin! Vaikka väkisin.






Kalastamaan menossa? Näin se käy!

Siili jäi auton alle ja kuoli
Vauva yli laidan! No hätä, mä tosta housun reunasta varmistan että ei tipu!

Koira syö kärpässientä..
..Ja heti seuraavalla sivulla
oksentaa.

Viimeisellä aukeamalla isi ja äiti nukkuu ja lapset puuhaa kuka mitäkin. Vieressä tyhjä skumppapullo, jota on tyhjennetty edelliset aukeamat.

Seuraavana myöskin ilmaiseksi jostain saatu kirja
Joka itseasiassa sisältää ihan kivojakin loruja. En vaan tykkää yhtään että vihjataan pullan tekevän läskiksi.

Meillä on myös jonkunverran mun vanhoja kirjoja tallessa. Sekä täällä kotosalla että mun lapsuudenkodissa. Mä tykkäsin myös pienenä hirveästi kirjoista ja halusin jo lapsena luuhata kirjastoissa. Osasin lukea ja pitää kirjoja nätisti ja hyvässä kunnossa tosi pienenä.

Kaksikon ollessa pieniä, nostalgioin tietty ja toin heille mun vanhoja kirjoja luettavaksi. Geenilotto ei vaan osunut ihan kohdilleen heidän kanssaan, sillä kumpikaan ei liiemmälti ole koskaan välittänyt kirjoista. Jaksoivat kyllä jonkunverran kuunnella kun luetaan, mutta molemmat kohtelivat kirjoja tosi kovaotteisesti. Siinä vaiheessa kun Eka pissasi mun rakkaiden Pupu Tupunoiden päälle, joita olin vaalinut ja joihin kiteytyi mun lapsuuden suosikkikirjat, totesin että mä en ole valmis siihen että mun lapsuusmuistojen päälle kirjaimellisesti kustaan. Kirjat lähti takaisin säilöön.

Veikkaan että nyt jos alkaisi selailemaan niitä omia lapsuuden kirjoja, niin aika hasardeja juonenkäänteitä sieltäkin hyppisi silmille. Hassua että niitä ei vaan sillä lailla nyt muista. Muistaa vaan ne tarinat ja sadut kivoina. Muutaman kerran on käynyt niin että olen alkanut lukemaan lapsille jotain mun lapsuudesta tuttua kivaa kirjaa ja siinä onkin sitten suurinpiirtein syötetty noidille kaikki vähänkin tuhmat ja omapäiset lapset. Ilmankos mä halusin nukkua mutsin vieressä joku kahdeksanvuotiaaksi asti!

Soudetaan-kirja sisältää sen tutun row, row, row your boat-lallatuksen

Ja itseasiassa tykkään näistä kuvista tosi paljon! Iloisia lapsia...

..joilla on kivaa!

Kunnes krokotiili tulee ja säikyttää ne iloiset lapset! Miksi?
 Nämä printtijutut on mietityttänyt joskus ennenkin...

Meillä on aikamoinen läjä vähän isommille lapsille tarkoitettuja kirjoja myös odottamassa. Pitänee tehdä pieni esilukukierros ennenkuin niitä aletaan sitten aikanaan lukemaan. Ettei mene jo ensimmäisen luvun kohdalla jauhot suuhun. Mä tykkään lukea ääneen lapsille mutta inhosin aina sitä, että joutui soveltamaan ja keksimään itse vähän vähemmän pelottavia lauseita. Ihan hirveästi ei siinä iltasella enää itsellä ajatus laukkaa siihen malliin että saisi suollettua pihalle jotain vähänkin järkevää, ilman että vastapallona sängyn pohjalta kuuluu no ei se noin mene. Voisiko niitä vanhoja pelottavia satuja saada uudelleenkerrottuna, kiitos. Sensuroikaa ne pahimmat juonenkäänteet sieltä pois. Tai iskekää niihin kirjoihinkin tarvittaessa ikärajat. En millään haluaisi sänkyostoksille.

6 kommenttia:

  1. Hihii, naureskelin ääneen tuolle Liberon kirjalle. Meillä on kirjoja paljon, mutta tuo Liberon kirja on minulle tuntematon. Ehkä koska meillä käytettiin kestovaippoja? Hupaisa kuvitus, mitähän lienee kuvittaja ajatellut kirjaa tekiessään....ja mitä lienee Liberolla ajateltu, kun tuo kirja on valittu jaettavaksi heidän kauttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin on kestoiltu kaikkien kolmen kanssa mutta silti näitä vaippatukiaisia meille päätyy :D En muista keneltä tuo on tullut...

      Mä itseasiassa mietin että isomman lapsen kanssahan tuossa olisi montakin kuvaa, joista saisi tosi hyvän keskustelun aikaiseksi. Että kärpässienet tosiaan on myrkyllisiä ja ongenkoukut tosi teräviä jne. Mutta mua ihmetyttää se että tämä tosiaan on Liberon kirja ja vaippaikäiset nyt on suht nuoria. Niin nuoria että ei heidän kanssa vielä keskustella kärpässienten syömisestä tms. :D Tai ainakaan meillä ei ole keskusteltu.

      Poista
  2. That's why Sininen keskitie. Mutta itseasiassa vanhoissa saduissa on jotain magiaa joka koskettaa yllättänkin pienten lasten kehitysasteita ihmeellisemmin kuin me jo ne vaiheet (toivottavasti) ylittäneet, harmaita sävyjä näkevät/toivovat vanhemmat älyämmekään. Ja lopulta kukin löytää omat suosikkinsa. Kunhan löytyy hyvää yhteistä lukemista. Pääasiallisesti kyllä itsekin etsin lastenkirjasta mukavuutta, huumoria, kauniita kuvia ja hyväntuulisuutta. Mutta haastavammallekin on paikkansa, koska elämä on haastavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen keskitie onkin oiva opastus lastenkirjojen maailmaan :) Me vaan tosiaan ei juurikaan itselle hankita lastenkirjoja, koska ollaan saatu niitä aivan älyttömästi. Ja siellä saatujen seassa on sitten näitä helmiä..

      Totta että ei niiden satujen kanssa aina tarvitsekaan päästä "helpolla". Mutta mä olen vähän sillä näkökannalla että otetaan ne haastavammat sadut kehiin siinä tilanteessa auttamaan sitä lapsen ajatusmaailmaa, kun niitä haasteita tulee vastaan. Eikä niin päin että sadut synnyttää niitä haasteita. Meillä satujen lukeminen on tällä hetkellä nukkumiseen liittyvä rituaali eli sekä ennen päivä- että yöunia luetaan satuja. Ja soisin kyllä että noin pienelle, kuin meidän Kolmas vielä on, ne sadut olisi vielä kepeitä ja kaukana haasteista.

      Poista
  3. Lapset on ihan pikku perkeleitä. Täysin paatuneita tippuvien päiden ja lapsia syövien susien suhteen ja sen sellaista. Vanhemmat on niitä, joilla menee jänis kotihousuihin, kun saduissa on jotain kamalaa.

    Toki, your mileage may vary ja on erilaisia lapsia, mutta epäilen silti, että useimmiten sensuroinnin tarve johtuu enemmän vanhemmasta kuin lapsesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D no on ne joo niitäkin. Mut mä muistan kyllä Tokalta ainakin pari sellaista vaihetta, kun se näki painajaisia jostakin sadusta tms. En muista enää mistä sadusta mutta muistan että oli pari sellaista parinviikon pätkää kun tyyppi heräili uniinsa. Enkä muista sitäkään minkä ikäinen se oli, alle kouluikäinen jokatapauksessa. Liekö mielikuvitus kehittynyt enemmän siinä vai missä vika. Mutta ei ne ihan niin paatuneita kaiken aikaa ole ;) toki se on kyllä useimmiten niin päin että vanhemmat on niitä jänishousuja.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?