perjantai 5. kesäkuuta 2015

Luovutan

PING Elsa-Aalia! Nyt se on tehty! Me nimittäin käytiin tänään Siipan kanssa luovuttamassa verta. HUOM, jos olet herkkä niin jätä tämä postaus lukematta, sisältää kuvamateriaalia!

Oltiin molemmat ensikertalaisina liikenteessä. Tämä on niitä juttuja, joita on miettinyt jo vuosia mutta aina se on vaan jäänyt tekemättä. Joku elintenluovutustestamentti on niin helppo täyttää mutta verta luovuttamaan täytyy lähteä. Me lyötiin Siipan kanssa luovutuspäivä lukkoon tuossa reilu viikko sitten, päivän verran sitä siirrettiin mun flunssailun takia mutta päästiin onneksi lopulta. Varattiin eilisiltana vielä kaiken varalta Veripalvelusta luovutusajat, meillä kun oli lapsista kaksi mukana joten ajateltiin että jos nyt sattuisi käymään niin että paikalla on paljon väkeä niin pystytään vähän vaikuttamaan siihen minkä aikaa meillä paikan päällä menee. Mä olen vieläkin jotenkin ihan tohkeissani ja on tosi hyvä mieli! Kokemus oli todella hyvä ja positiivinen ja ollaan ehdottomasti menossa uudestaankin. Mä itseasiassa mietin että tämä voisi olla mun ja Siipan juttu joka tehdään joka vuosi meidän vuosipäivän kunniaksi. Sitä siis vietettiin eilen ja sen sijaan että lahjottaisiin toisiamme, voitaisiinkin antaa jotain eteenpäin. Koskaanhan sitä ei tiedä koska joko itse tai joku läheinen tarvitsee apua.

Mä olen koko kuluneen vuoden ollut enempi vähempi menossa luovuttamaan verta. Kahdesti sen on estänyt sairaus ja oli tosi lähellä ettei tämä kolmaskin yrittämä kaatunut mun flunssaan. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun koin oloni terveeksi. Yskän jämät on mutta ne tulee olemaan todennäköisesti useamman viikon. Uskalsin kuitenkin lähteä kokeilemaan, päätin että päättäkööt he siellä huolivatko vai ei.

Syyskuussa tavataan!
Homma starttasi sillä että meidän tiedot otettiin ylös rekisteriin. Jonka jälkeen täytettiin sellainen terveydentilakysely. Henkilötietoja ei tarvitse rekisteröidä joka kerta, ne jää sillä ensimmäisellä luovutuskerralla rekisteriin muistiin. Mutta se kysely täytetään joka kerta koska siinä kartoitetaan niitä lähiviikkojen ja -kuukausien juttuja. Kysely käydään vielä sairaanhoitajan kanssa läpi ja jos olet vastannut johonkin kysymykseen kyllä niin siitä jutellaan sitten vähän syvällisemmin. Mulla se jutustelu käytiin siis tämän sairastetun flunssan takia ja todettiin että voin luovuttaa. Sinänsä on tärkeää että verta luovuttaessa on kunnossa, koska ei voi tietää kenelle se sun luovutettu veri menee. Voi olla että esimerkiksi joku pikku-keskonen sitä saa ja silloin siellä veressä ei voi olla niitä taudinaiheuttajia mukana. Ennen verenluovutusta voi tsekata ne perusedellytykset touhuun täältä ja tehdä samalla pikaisen testin, että sopiiko luovuttajaksi. Siinä ei montaa hetkeä mene, linkki testiin täällä. Tärkeää on myös muistaa se että jos sairastut heti verenluovuttamisen jälkeen esimerkiksi kovaan vatsatautiin tai flunssaan, niin siitä pitää ilmoittaa pikimmiten Veripalveluun. Silloin sitä sun luovutettua verta ei voida käyttää.

Siinä alkuhöpinöiden ohella tsekataan hemoglobiini, naisilla luovutusrajana on 125. Mulla hb oli tällä kertaa 134, olin viikon verran tankannut pinaattia ja lehtikaalia, jotta luovuttaminen ei varmasti tyssäisi ainakaan matalaan hemppaan. Siipalla lukema oli 153 eli kumpikin päästiin luovuttamaan. Molemmilta tsekattiin myös veriryhmä, ensikertalaisia kun oltiin, ja sen tulosta voi halutessaan udella viikon päästä. Ja sitten päästiinkin luovuttamaan!

Kaiken aikaa, siitä lähtien kun astuttiin sisälle Veripalveluun aina siihen hetkeen asti kun lähdettiin ovesta ulos, oli olo että jokaisesta verenluovuttajasta pidetään tosi hyvää huolta. Varmistettiin ja muistuteltiin ja tarkkailtiin. Vaikka olisit luovuttanut aiemminkin verta niin koskaan ei voi ihan varmaksi tietää että miten kroppa siihen reagoi. Ja erityisen tärkeää on seurata silloin kun on kyse ekakertalaisista. Kaikki asiat käytiin hyvin ja laajasti läpi, koko ajan kerrottiin että mitä tehdään ja miksi. Itse toimenpide, eli se verenluovutus, ei prosessina hirveästi eroa verinäytteen otosta. Noin niinkuin luovuttajan näkökulmasta. Sua pistetään, verta otetaan ja sitten neula poistetaan. Samalla tavalla se neula pistää, kuin verinäytettäkin ottaessa. Toki, kun on kyse verenluovutuksesta, niin aikaa menee enemmän kuin verinäytteen kanssa. Kuitenkaan ei koskaan kuulemma yli kahtatoista minuuttia. Eli ei paha rasti, eihän?

Sinne sitä virtaa. Puolella litralla pääsee auttamaan kolmea ihmistä.

Sivuvaikutuksia voi tulla (huimaus, heikotus jne) mutta niitäkin voi torjua muistamalla juoda ja syödä, lepäämällä ja olla rehkimättä. Luovutuspäivä kannattaa ottaa aika iisisti ja lähipäivinäkin kuulostella herkästi sitä vointia. Verta luovutetaan kerralla puoli litraa ja kropalta menee useampi viikko palautua täysin ennalleen. Me ei Siipan kanssa kumpikaan huomattu mitään kovin ihmeitä olossa. Mulla hieman kuumotteli sormenpäitä siinä vaiheessa kun pussi alkoi olla verta lähes täynnä, se on mahdoton sanoa johtuiko se siitä pumppaavasta liikkeestä mitä tehdään samalla (kättä pitää puristella nyrkkiin) vai mistä. Hetken aikaa mua heikotti aivan aavistuksen verran muutaman minuutin sen jälkeen kun vielä lepäilin siinä ennen ylösousua mutta se meni ohi juomalla. Loppupäivänä ei ole ollut mitään tuntemuksia. Olen kyllä ottanut suosiolla aika iisisti.

Ihan ehdottomasti suosittelen verenluovutusta! Siitä saa hyvän mielen itselleen ja pääsee ihan konkreettisesti auttamaan. Faktaa hommasta löytyy vielä täältä, kannattaa lukea ennenkuin menee luovuttamaan. Mä suuntaan toivonmukaan heti syyskuussa uudestaan, tavoitteeksi otan että toinen luovutuskerta on vielä tämän vuoden puolella. Aikaa siihen ei oikeasti mene mitenkään mahdottoman kauaa eli missään nimessä tämä ei sotke kenenkään kalenteria niin isosti, että verenluovutus tyssäisi siihen. Kannattaa myös hyödyntää Veripalvelun ajanvarausta, vaikka ei siellä kuulemma yleensä niin paljoa ruuhkaa ole ettäkö joutuisi älyttömiä odottamaan. Ja hei, mahdollisuus on myös ryhmävarauksiin! Hyvää tekemään porukalla!

Kaikenkaikkiaan jäi siis tosi hyvä maku suuhun, ei pelkästään älyttömän hyvien tarjoilujen takia. Vahva suositus siis verenluovuttamiselle! Lapsetkin jaksoi tosi hyvin mukana eikä tullut kertaakaan sellainen olo että ei olisi saatu lapsia sinne mukaan ottaa. Toki tehtiin niin että ei oltu luovuttamassa samaan aikaan vaan toisen ollessa veripussina (heheheh) toinen vahti lapsia ja oli valmiudessa poistumaan jos huuto alkaa. Lapsille oli itseasiassa Veripalvelun tiloissa leikkinurkka eli tämä jo viesti sitä että lapset voi ihan hyvin tulla mukaan. Musta oli myös kiva että lapset pääsi vähän näkemään että mikä juttu tämä nyt on. Ei he tietenkään siinä vieressä olleet katsomassa mutta samoissa tiloissa. Näkivät että siellä ne pötköttelee ja samalla se verenluovutus tehdään. Ja huomasivat että ei tämä ole mikään juttu mitä tarvitsisi pelätä. Pystyi tuoreeltaan kertomaan heillekin että mitä tehtiin ja miltä se tuntui. Lapsista tosin ihmeellisintä taisi olla Jone Nikula, joka teki samaan aikaan alakerrassa radiolähetystä.

Me käytiin siis Sanomatalon Veripalvelussa, sinne on aika helppo suunnata ainakin Helsingistä melkeinpä mistä vaan. Tilat oli tosi kivat ja oli tosi rauhallista eikä mikään hälinä tai hölinä. En millään malttaisi odottaa syyskuulle asti että pääsee uudestaan. Kiva kun pystyi auttamaan! Meneppä sinäkin! Itseasiassa mä haastan jokaisen lukijan luovuttamaan verta kesän aikana. Ota koppi, kirjoita sun kokemuksista postaus joko omaan blogiin tai vaikka tänne kommenttikenttään ja pistä haaste eteenpäin!

9 kommenttia:

  1. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKKKKKKKKK!!! Ihanaa! Kyllä mä nyt hehkun onnea ja ylpeyttä teidän puolesta! Hyvä te! Ja eritoten toi teidän ajatus vuosipäivä-luovuttamisesta (onnea vuosipäivän johdosta myös!) koskettaa mua. Vau.

    Mulla oli työkaveri tukena, mutta mies olisi mainio seuralainen myös. Mullahan se nyt sitten jäi tällä kertaa luovuttamatta, mutta elokuun lopussa on Hb-varannot kunnossa!

    Siistiii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa tosi iloinen että mentiin :) Ja itseasiassa juteltiin sitten eilisiltana että on jopa vähän pöljä olo, että miksi me ei olla aiemmin menty kun ei se tuon ihmeempi juttu ollut? Että tässä on 17 luovutusvuotta mennyt hukkaan ennenkuin mentiin. Miksei kukaan kertonut aiemmin että se on oikeasti paljon vaivattomampaa kuin luulisi?

      Mä haluan vuosipäiväluovutuksesta tradition mutta muuten voisin kyllä haluta käydä luovuttamassa ihan yksinkin joskus. Lukea pari lehteä, tankata nestettä ja nauttia siitä että paapotaan ja huolehditaan :) Ja kiitos onnitteluista :)

      Mun pitikin muuten sulle vielä huikata Spirulinasta. Siinä on rautaa joku 3000 kertaa enemmän kuin pinaatissa, mä olen sillä saanut omat raudat aina kaikista nopeimmin nousemaan. Maistuu ihan kamalalta mutta kun sotkee mehun tai smoothien sekaan niin sitten se menee.

      Poista
    2. Kiitso vinkistä, pitää tutustua tähän spirulinaan. Nyt on menossa rautatabletit, mutta mahahan siitä vaan tulee kipeäksi. Raskausaikoina meni se saksalainen rautajuoma.

      Siellä kyllä paapotaan ja huolehditaan. Vaikken luovuttanut, mua kohdeltiin ihanasti ja pyydettiin kahvillekin, etten tullut turhaan :D

      Poista
    3. Mä en pysty rautatabuja kanssa ollenkaan syömään kun maha ei kestä. Sain tuolta kyllä niitä mukaan mutta ajattelin tankata näillä omilla vippaskonsteilla :)

      Joo ovat kyllä jotenkin tosi mukavaa porukkaa. Tykkäsin siitä miten siellä ollaan tosi tehokkaita mutta silti on tosi rauhallista.

      Poista
  2. Mahtavaa - iso peukku täältä! Minäkin yritin käydä ennen säännöllisesti luovuttamassa, mutta viime aikoina en ole enää saanut, kun mulle on laitettu tatuointeja. No, onneksi se on asia, jonka aika hoitaa, ellen innostu taas laittamaan lisää väriä ihoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tatuoinnistahan tulee nykyisin vaan 4kk luovutuseste joten kyllähän sitä halutessaan pystyy helpostikin verenluovutuksenkin aikatauluihin sovittamaan.

      Poista
    2. Mä kanssa kysyin melkein ekana että kuinka kauan on luovutuskieltoa, jos ottaa tatuoinnin. Suunnitteilla kun on ja se aika kun luovutuskieltoa on, on tosiaan neljä kuukautta. Eli pystyy vähän kikkailemaan.

      Poista
  3. Mies luovuttaa verta säännöllisesti. Mä kävin kerran, kunnes tulin raskaaksi. Sitten imetin ja sen sen jälkeen on muuten vaan unohtunut, kunnes tuli taas tää raskaus- ja imetysrumba. Muistaakseni imetyksen lopettamisesta pitää olla 6 kk, ehkä. On aikaa siitä kun tarkistin. Mutta sitten kyllä aion! Tosi hienoa, että kävitte, toi on tärkeä juttu!

    Musta oli hauskaa, kun sillon ekalla kerralla sain kehuja, että oon tosi hyvä luovuttaja. En tiedä mitä ihmettä siihen vaaditaan, makasin vaan ja veri virtas. :D Ei tullut yhtään huono olo, paitsi kun tankkasin mehua ja vettä PALJON, kun oli kerran käsketty. Oon tosi huono juomaan ja juon aivan liian vähän. Vedinkin sellaset överit, että siitä tuli aivan järjettömän huono olo, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyin ihan mielenkiinnosta niin kuulemma samantien kun imetyksen lopettaa, saa luovuttaa verta. Periaatteessa imetys ei muuten estä, kuin sillä että on ajateltu että kaikki äidissä oleva neste täytyy riittää siihen äidinmaidon tuottamiseen. Mutta jos esimerkiksi imettää vain aamuisin tai iltaisin niin voisi kuvitella että silloin ei enää vaikuta vaikka verta kävisi luovuttamassakin. En tiedä, en kysynyt.

      Mua kanssa kehuttiin :D Että niin tulee hienosti. Mutta joo, eihän siinä muuta tehnyt kuin pötkötteli ja yritti noudattaa ohjeita. Ja nautti talon antimista :P Mulla itseasiassa oli eilen vähän heikko olo, olin kyllä juonut reippaasti mutta ilmeisesti söin liian huonosti kun olo helpotti kun tankkasi ruokaa normia enemmän.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?