torstai 16. heinäkuuta 2015

Ananasleikkuri ja muita kesän ihmeitä

Mun on pitänyt kuulumisia kirjoitella jo ainakin viikon verran mutta aina on muka jotain tähdellisempää ja tämä on vaan venynyt ja venynyt ja se näkyy taas vaihteeksi myös postauksen pituudessa. Zorpat. Tahti on kesän myötä hiljentynyt internetsissä. Niin täällä meilläkin. Kone pysyy helposti useamman päivänkin kiinni ja pakolliset surffaukset hoidan luurilla. Mä olen itseasiassa täysin kasvanut kiinni keittiöön ja väkerrän siellä milloin mitäkin. Tällä hetkellä uunissa kuivuu Pavlovan marenki. Itse Anna Pavlova saattaisi facepalmailla nähtyään tuon mun tekeleen mutta onneksi kermavaahdolla voi sitten paikata ihan mitä vaan! Tänään on myös se päivä kesästä kun syötäväksi saadaan Siipan tekemää voileipäkakkua. Tarkoitus olisi vielä kimppajuosta ennen saunaa. Ilmeisesti Pavlovat kurkussa.

Ostin keittiöön uuden kellon. Sen häntä ja silmät heiluu. Kaikki lapset, niin ihmis- kuin kissamerkkisetkin sekosi.

Kaksikon loma Isilässä alkaa olla aika tarkalleen puolivälissä. Hyvä niin koska ikävä on kamala. Tuntuu että mitä isommaksi noi teinit kasvaa, sen enempi haluaisi että ne on kotona. Sellaiset parin päivän hajuraot on ihan riittäviä. Ollaan soiteltu aika paljon tässä puolin ja toisin, Kolmas kun menee ihan sekaisin Facetime-puheluista kun veikat voi nähdä. Joka kerta yhtä hauska juttu ja joka kerta tyyppi ihan tärisee kunnes veikat vastaa. Kaksikko pyörähti pikaiseen tässä kotosallakin, kun olivat isin porukoiden kanssa lomareissulla. En tiedä helpottiko vai pahensiko se ikävää.

Kotona oleminen pitkään ilman kahta vanhinta on taas todella outoa. Ihan tosiaanko riittää että pyykkiä pesee vain pari koneellista viikossa? Ai ei tarvitsekkaan kokata armeijalle? Saan päättää mitä musiikkia kuunnellaan ja mitä leffoja katsotaan, ohhoh!
Elämä on jotenkin pysähtynyttä täällä kotona nyt. On niin älyttömän hiljaista ja rauhallista. Toki tilanne ei ole verrannollinen mutta kyllä sitä miettii että miten sitä osaisi yksilapsisena ollakkaan. Ja samaan aikaan tuntuu että tekemistä on kahta enemmän koska Kolmosella ei ole veljiä viihdyttämässä.

No hei, tietty tänäkin kesänä SITÄ perunasalaattia, pienillä twistauksilla vaan..

Kundien karattua kesälaitumelle, mä suuntasin aikuisten Lintsille. Meillä on yhden kaveriporukan kanssa tapana aina kesän alussa käydä Lintsillä aikuisten kesken. Suunnataan ensin syömään ja eipä ole kerta eikä ensimmäinen kun on käynyt niin että sinne Lintsille asti ei olla päästykään. Osaa näistä ihmisistä kun näkee vain tuolloin joten maljoja kohotetaan juttua piisaa. Tänä vuonna maksimoitiin todennäköisyys myös muutamalle laitepyörähdykselle ja nähtiin suoraan huvipuistossa. Syötiin siellä ja nähtiin riittävän aikaisin. Oltiin jokainen erityisen tyytyväisiä talon viiniin annoksiimme mutta juteltiin kyllä siitäkin että mikähän siinä on että Suomessa näissä pääsääntöisesti lapsiperheille suunnatuissa paikoissa ravintolat on sellaisia laitosruokala tyyppisiä. Toki kohderyhmän mukaan näitä on syytä miettiä mutta onko se silti syy lintsata? Aika pienillä jutuilla pystyisi kuitenkin panostamaan siihen että paikka ei huuda jo ovella että ensisijaisesti lapsiperheille. Varmasti saman katon alle mahtuisi useampaa eri sortin kohderyhmää.

Apinoin myös kotona mun Lintsillä syömää älyttömän hyvää pastaa. Tomaatitkin kuivasin ihan ite! Älkää enää koskaan oikeasti ostako aurinkokuivattuja tomaatteja kaupasta vaan kuivatkaa ne ite uunissa. Niin hyvää etten edes keksi riittävän ylistävää adjektiivia tähän. Superlatiivi-ilotulitus!

Muutenkin vietettiin tosi kiva ilta. Se oli yksi niistä hellepäivistä. Tunnit hurahti ja vaikka oltiin syöty niin mulla ehti iskemään uudestaan nälkä ennenkuin pääsin kotiin ja jääkaapille.
Juteltiin pitkät tovit mm. siitä, miten vaikeaa on olla jos kaverin kumppanin kanssa ei tule yhtään toimeen. Tokihan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se kumppani ja sopeutua ja olla onnellinen kaverin onnesta mutta tarkoitankin ihan henkilökemiahommia. Että jos ei vaan ole yhtään samalla planeetalla sen uuden kumppanin kanssa ja se erilaisuus korostuu niin paljon että vaivaantunutta ilmapiiriä voisi vaikka leikata veitsellä. Kun ei kaikkien kanssa vaan löydy sitä sellaista yhteistä suuntaa. Ja kun ei se kuvio väkisinkään sieltä löydy vaikka miten hampaat irvessä yrittäisit. Vaikeita hommia ja toki paljon persoonistakin kiinni että kuinka paljon sen antaa vaikuttaa. Tuntui hirmuisen hyvältä kuulla että toisilla on ihan samantyyppisiä ajatuksia ja tuntemuksia aiheesta.

Mole-kastikkeella kuorrutettua täytettyä kesäkurpitsaa. Oli muuten tuo kastikkeella kuorruttaminen paljon makuisampi vaihtoehto kuin juustolla kuorrutettu versio.

Kaksikon isiloman alkaessa Siipalla oli vielä viikko töitä jäljellä. Mä olin tykittänyt sen ajan täyteen mulle ja Kolmoselle kaikkea ohjelmaa, mä kun olin kuukauden tottunut siihen että tässä on näitä muitakin käsipareja ja seuraa kotona, joten ihan tosissani mietin että miten hitossa mä tässä kotona pärjään. Buukkasinkin sitten ohjelmaa niin paljon että ei tarvinnut kotosalla homehtua.

Siippa tavoittelee ihan tosissaan jotain Vuoden työntekijän palkintoa. Vikalla työviikolla tyyppi teloi selkänsä heti maanantaina (oltuaan juuri saikulla flunssasta) ja olikin sitten kesälomaansa asti sairiksella. Me juoksenneltiin Kolmosen kanssa kaikki suunniteltu, jotta Siippa saisi rauhassa sairastaa ja olisi kunnossa heti sitten loman alkaessa. Oltiin buukattu mm. Hoploppia sille viikolle ja tulipahan munkin nyt sitten vihdoin siellä käytyä. Mä olen delegoinut nuo reissut aina Siipalle tai mummille, Snadistadissa oon käynyt mutta muut olen saanut välteltyä. No nyt mentiin ja kivaa oli, tosin ruoka oli ihan totaalisen ala-arvoista. Kummipoikani ruoka oli jo pöytään tuotaessa ihan kylmää ja Kolmosen muussi oli jotain niin järkyttävää että en tajua miten sellaista edes kehdataan muussina myydä. Vaikka mä olen nirso niin en oikeasti kovin ihmeitä odota sisäleikkipuistojen ruokaloilta. Mutta tuo oli jotain ihan järkkyä ja on tosi ankeaa antaa nälkäisten lasten odottaa kun itse laukkaa kassalle valittamaan. Mukana ollut kummipojan äitikin tuumasi että nyt oli tosi huti homma, he ovat kuulemma ennenkin tuolla syöneet ja vielä koskaan ei ole noin huonoa ollut.

Lapsi Hoplopissa.

Käytiin Kolmosen kanssa myös yhden mun jo lomalla olleen duunikaverin kanssa kahvilla. Tottakai muutenkin on tosi kaksijakoiset olot töihinpaluun suhteen mutta tuon juttutuokion jälkeen kysymykset vaan lähinnä kasvoi. Kunhan arki saadaan kunnolla käyntiin niin ehkä mä ihan tosissani nyt oikeasti teen päätöksiä niiden opiskelujeni suhteen. Tai vaihdan työpaikkaa. Tosin en usko että sekään loppupeleissä ratkaisee rakenteissa olevia ongelmia.

Eräänä päivänä käytiin katsomassa kaverin koiranpentua. Kolmashan tykkää eläimistä kovasti mutta koirien kanssa ei juurikaan ole ollut tekemisissä. Mutta kyllä se vaan lapsi lapsen tuntee. Koiraa itketti kun ei saanut leikkiä Kolmosen leluilla ja Kolmosta itketti kun ei saanut antaa koiralle omia keksejään. Näki kyllä että Kolmas on ihan vauvasta lähtien ollut eläinten kanssa tekemisissä. Tosi helposti ymmärsi että eläimen ehdoilla mennään. Oli ihan superhuvittava parituntinen. Julmaa nauraa itkeville pennuille, sekä ihmis- että hauva, muttakun ne oli niin koomisia!

Mun kynsistä näkee aina että kuinka pitkä tauko on edellisestä kerrasta kun olen ollut töissä. Viimeiksi olen ollut sorvin ääressä toukokuun lopussa. Kynnet alkaa olla niin pitkät että ne on jo tiellä. Pituutta vaan alkaa olla niin paljon että tarvitsisi jotkut voimapihdit että nuo saa katki.

Äkkiä se Siipan saikkuviikkokin sitten livahti ja alkoi se oikea loma. Siippa jäi jotenkin niin äkkiä siinä kotiin että mä en yhtään ehtinyt fiilistelemään sitä mun ja Kolmosen vikaa yhteistä viikkoa. Jotenkin outoa ajatella että sitten syksyllä ei olla enää kaksin kotosalla. Toki mulla on arkivapaita sitten kun oravanpyörä taas starttaa mutta eihän se ole ihan sama kuin hoitovapaalla oleminen. Kukun öisin satunnaisesti pohtien syksyn kuvioita ja miten mikäkin sujuu. Pitäisi varmaan alkaa kohta aktivoitumaan sen suhteen että mitä Kolmoselle tarvitsee hankkia päiväkotiin. Pari säkillistä vaatteita ostin superhalvalla kun kerrankin kerkesin jollain facebookin kirppiksellä ennenkuin av:t, yv:t ja jonot oli älyttömiä. Mutta pääsääntöisesti kaikki on vielä ihan vaiheessa. Ja varmaan pitäisi kohtapuolin alkaa jotain nimikoimaankin... Puhumattakaan Kaksikon kamppeista. Kai niidenkin vaatekaapit pitäisi myllätä. Vaan kun mua ei ihan oikeasti kiinnosta eikä huvita.

Ukkilassakin ehdittiin kerrankin käydä ihan ajan kanssa. Kuvassa Kolmosen suosikkihärveli eli sähköpyörätuoli.

Lähes samantien kun Siipan loma alkoi, mun mutsi alkoi pommittamaan ja vihjailemaan että oispa kiva nähdä ja tarvitteko lastenhoitoapua ja mitenkäs jos tulisitte syömään. Ei oltu Siipan kanssa ajateltu mitään sen ihmeempiä tässä heti tehdä, ollaan kumpikin niin väsyneitä että koti ja sohva vie voiton ihan kaikesta. Mutsi vaan sitkeästi vihjaili ja siinä vaiheessa kun se laitto mun tilille rahaa ja jotain menkää vaikka syömään-viestejä, todettiin että ottakoon sitten tuon pienen yökylään. Naureskeltiin tosin Siipan kanssa yhdessä että tuohon hintaan ei lapsi liiku vielä mihinkään :P

Kun kissat on poissa niin hiiret vetelee iltapalaksi ihan mitä sattuu. Tuo keltainen hylleba on muuten itsetehtyä majoneesia. 

Tästähän ei pitkä hetki ole kun Kolmikko oli mun äidin kanssa pari yötä mökillä ja nyt kun isot on pitkään poissa niin ei vaan ole tuntunut siltä että pitäisi se pieninkin pallero saada hoitoon. Ei nyt kuitenkaan jaksettu isommin inkuttaa äidille vastaan vaan Kolmas vietti mummolassa sitten yhden yön. En saanut itse nukuttua siinä juuri yhtään, jotenkin sen ikävän Kaksikkoa kohtaan on kestänyt kun Kolmas on ollut kotona muttakun kaikki lapset oli poissa niin eipä enää kestänyt. Se ikävä oli jotenkin ihan älyttömissä mittasuhteissa. Hassua että joskus aikanaan sitä osasi aina nauttia jos lapset oli poissa, nykyään taas on ihan hukassa jos kaikki lapset on samaan aikaan menossa. Ehkä ihan hyvä että se töihinpaluu koittaa kohta. Ehkä siinä vaiheessa tarvitsee elämään muutakin sisältöä kuin perheen, kun vaan itsekkäästi ikävöi vaikka toisilla on kivaa.

Kovin ihmeitä ei puuhattu lapsivapaalla. Kuten sanoin, ollaan oltu molemmat niin väsyneitä että koti riittää. Korkattiin rose ja syötiin hyvin. Siippa pakotti mut salille ja sitten pidettiin Sense8-maraton. Muutama mun kaveri on hypettänyt tuota sarjaa ihan taivaisiin asti mutta mun mielestä se on ihan yliarvostettu. En sen kummempia juonipaljastuksia tässä tee mutta sanon että vaikka tarina on musta hyvä ja tuon tyyppisistä yleensä tykkään niin tässä kokonaisuus ei toiminut niinkuin olisi voinut toimia. Osa kohtauksista sai katsojan pyörittelemään silmiä ihan liikaa ja osa kohtauksista taas oli aivan ylipitkiä ja kaunis kokonaisuus hajosi sentakia. Vika jakso oli sinänsä mun suosikki noista kaikista mutta kausi loppui musta surkeasti. Yleensä kun jotain sarjaa Siipan kanssa seurataan niin ei meinaa malttaa nukkua ja illat on aina sitä yksi vielä-jankkausta mun osalta mutta nyt ei kyllä mitään kunnon koukkua tullut missään vaiheessa ja nukkumaan pääsi ihan vaivatta. Ei nyt ihan paljon melua tyhjästä mutta...

Siippa kävi tuossa viikonloppuna perinteisen Lintsittelyn Kolmosen ja kaveriperheen kanssa. Viipyivät sillä reissulla koko päivän. Me on itseasiassa tälle vuodelle käyty Kolmosen kanssa Lintsillä jo pariinkin otteeseen ihan ongelmitta, mutta nyt viimeisellä kerralla kuulemma laitteet vähän pelotti. Hassua. Mä nukuin sillä aikaa ja kävin juoksemassa. Liikunnasta oli taas melkein parin viikon tauko ja voi hitti millähän se nyt oikeasti syöpyisi tajuntaan että olen vaan niin älyttömästi kivampi ihminen kun liikun säännöllisesti. Mä voin itseni kanssa silloin paremmin ja olen muutenkin parempi.

Makaronisalaattia. Piti ottaa tällainen in progress-kuva koska sitten kun alkoi syömään ei todellakaan voinut pysähtyä enää kuvailemaan.

Aamulla tehtiin rauhassa aamupalaa ja taustalla mölysi kerrankin jotain muuta (nettiradion paras kanava koskaan; 80's hairband) kuin Touhukkaat tai Ryhmä Hau. Meillähän ei sinänsä edes ole olemassa sellaista aikaa ennen lapsia, on vain aika ennen Kolmosta. Meille siis yllättävää vapautta on niinkin yksinkertaiset jutut kuin että pääsee vaikka urkkaamaan ilman että täytyy miettiä kuka on Kolmosen kanssa. Tai että voidaan pelata vaikka vaan jotain lautapeliä. Ei tarvitse olla todellakaan mitään erityistä.

Tänäkin kesänä mä huomaan että sellainen tietynlainen some- ja nettiärsytys meinaa nostaa päätään. Ylipäätään musta tuntuu että esimerkiksi lehtien otsikot on kesäisin jotenkin paljon provosoivampia kuin muina vuodenaikoina. Tai sitten koko homma on vain mun korvien välissä. Tänä vuonna en ajatellut somelomailla vaan opetella sietämään. Haasteellista se joskus tosin on. Ei vaan nyt yhtään jaksa taas aivo ymmärtää lööpeissä käytäviä eroja tai nillitystä keleistä tai muutakaan kiukuttelua.
Ehkä se on vaan tää kesä. Ehkä ne nyt vaan osuu silmiin ja mieleen jotenkin helpommin.

Wokkia kesäkamppeista.

Naureskeltiin tuossa Siipan kanssa sitä kun nykyään ei kaupassa kysytä että onko S-etukorttia? vaan että Oletteko omistaja? Kelatkaa sitä viikkopalaveria, jossa työntekijöille on ilmoitettu että nyt muuten meillä olis tällänen uusi markkinointikikka. Että tästä lähtien kysytte onko ne omistajia. Näkee välillä että niitä työntekijöitä vähän hävettää kysyä. Eikä sillä, tuohon kun tottuu niin eihän sitä enää edes noteeraa. Vaan onhan tuo ihan pöljää. Toisaalta hyvä mainos herättää riittävästi ärtymystä, jotta se jää mieleen. Että kelpaa siellä mainostoimistossa kippistellä.

Kaiken ikävöinnin keskellä on ollut aika hippikesäkin. On nähty paljon ystäviä, vietetty aikaa sekä aikuisten että lasten kanssa. Paljon on onneksi vielä reissuja ja touhuja edessä koettavana. Suunniteltuja sekä ylläreitä. On unohdettu se vähäinenkin pyykinpesu ja keksitty muuta kivempaa. On rakastettu omaa laajennettua perhettä hurjasti ja syöty. Voi jösses että me on syöty... Erityisen kivaa on ollut se että on saanut olla yksikseenkin välillä, siis niin että muu väki on uimassa tai pihalla tms. ja samaten samanlaista luksusta on saanut tarjota myös Siipalle. Vapaahetkiä jolloin voi tehdä mitä itse haluaa. Ja sitten vastavuoroisesti nauttia one-on-one hetkistä lapsen kanssa. Me eletään selvästi sitä vaihetta, jolloin oma aika ja omat jutut ajaa helposti yhteisen ajan ohi. Ja se on ihan okei. Me tehdään paljon yhdessäkin mutta ne hetket, jolloin niitä omia akkuja lataa, vaatii rauhan niihin omiin juttuihin.

Mä yritän tietoisesti jatkuvasti olla kyttimättä kalenteria että miten lyhyt aika enää on Kolmosen päivähoidon alkamiseen ja lasten koulujen starttiin. Se vaan on välillä vähän vaikeaa. Jos tietäisikin ihan varmasti että se arki lähtee soljumaan ihan ongelmitta. Vaan kun ei tiedä kuinka koville se tottuminen taas ottaa. Meillä kuitenkin kolme viidestä aloittaa aiemmasta erilaisen arjen (lasken itseni mukaan tuohon porukkaan vaikka palaankin tuttuun duuniin ja olen satunnaisesti töissä käynyt tänäkin vuonna, kuvio on kuitenkin eri sitten kun työvuorot sanelee aikataulut) joten ihan normaali paluu arkeen ei ole edessä. Toisaalta toivoisi että aika pysähtyisi just tähän ja toisaalta toivoisi aikahyppyä vaikka jonnekin lokakuun loppuun, jolloin arki alkaisi ainakin toivonmukaan olla jossain uomissa.

Sellaista meidän kesään. Haastan EtnanElsa-Aalian ja Lupiinin kertomaan kesäkuulumisia. Ja hei muutkin, mitä teidän kesään kuuluu?

Mähän rrrrrakastan kaikkia keittiöhärveleitä.
Tämän kesän hankintoja oli ananasleikkuri ja
 maidonvaahdottaja.
Jälkimmäisestä ei kovin kummosia kuvia
 saa joten räpsin ananasleikkurista
 ja Siipasta työn touhussa.
Meillä syödään ananasta aika paljon joten tämä härveli
 oli oikeasti ihan käypä peli meille.
Ja ihan hemmetin paljon näppärämpi
kuin se veitsen kanssa
kihnuttelu mitä on männävuodet harrastettu.
TADAA!




2 kommenttia:

  1. Kello on aivan mieletön, tahtoo ja hups tahtoo myös ananasleikkurin ja päästä teidän ruokapöytään. ;:) Mahtavan näköisiä herkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän keittiön molemmat kellot on ollu rikki jo pitkään ja mä haluan että kotona (varsinkin keittiössä) pystyn olemaan niin että kellonajan pystyy tarkistamaan helposti. On etsitty jo pitkään keittiöön uutta kivaa kelloa mutta ei vaan ole tullut vastaan. Tai no yksi tuli kirpparilla mutta myyjä yritti kiskoa siitä niin kohtuutonta hintaa että meni fiilarit ostaa. Kisukello oli ihan liian kallis mutta oikeasti ainoa kiva joten hellyin nyt kerrankin ja hankin.

      Ananasleikkuria liputan oikeasti, jos sitä tuoretta ananasta syö useammin kuin kerran pari vuodessa. On tosi näppärä! Ja mäkin viihdyn meidän ruokapöydässä ;)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?