keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesätrilleri nimeltä lyhennetty työaika

Meidän perheessähän Kolmosen hoitovastuu on jaettu. Mä olin ensimmäisen vuoden Kolmosen kanssa kotona, Siippa oli sitten vuoden ja mä sitten vielä tämän yhdeksän kuukautta. Se ei kuitenkaan ollut se meidän alkuperäinen suunnitelma. Siitä alkuperäisestä kirjoitus täällä. Koska se alkuperäinen toiveemme ei toteutunutkaan, muodostui tämä nykyinen. Meidän molempien mieliin jäi kuitenkin elämään se, että kun Kolmas aloittaa päivähoidon, meistä jompi kumpi tai molemmat ei ole 100%:sti töissä. Ja nyt aletaan olla ihan kalkkiviivoilla uuden arjen ja uusien suunnitelmien suhteen.

Kolmas aloittaa pian päivähoidossa. Aika nopeasti meidän toiveeksi valikoitui vuoropäivähoito mun kolmivuorotyön vuoksi ja Siipan pitkän työmatkan takia. Päiväkoti ei ole meille se lähipäiväkoti mutta siitä huolimatta totesimme että joko vuorohoitoa tai iltahoitoa tarjoava päiväkoti vastaa paremmin meidän perheen tarpeita, kuin se ns. virka-aikaan auki oleva. Haettiin loppupeleissä vain kahteen päiväkotiin, vuorohoito- ja iltahoitoisia päiväkoteja kun ei nyt ihan kymmenittäin ole niin oikeastaan vain nuo kaksi oli realistisia vaihtoehtoja matkansa takia. Meillä ei aina ole autoa käytössä ja kokonaisuuden kannalta olisi hyvä jos päiväkoti osuisi edes osittain jomman kumman työmatkan varrelle. Tai edes sinnepäin. Kolmas onneksi sai kuin saikin paikan toisesta hakemastamme päiväkodista.

Kolmosen lisäksi uuden alun edessä on myös Toka. Yläkoulu kutsuu joten paljon uutta on edessä hänelläkin. Se on toinen yksi iso syy, miksi me on haluttu että tänä syksynä arkeen paluu tehdään kevyellä laskulla. Kolmas tarvitsee vanhempia päivähoidon aloituksen myötä ja niin varmasti tarvitsee myös Toka. Läsnäoloa ja tukea. Vaikka yläkoulu on hänelle osittain tuttu niin ei se ole ollut hänelle osana arkea aiemmin. Aika moni juttu muuttaa hänellä nyt yläkoulun myötä. Toka on lisäksi lapsi, joka on aina sopeutunut hitaasti ja reagoinut isosti muutoksiin. Meille oli siis kaiken aikaa selvää että me aikuiset emme palaa 100%:sti syksyllä töihin vaan olemme enemmän läsnä myös lasten tukena.

Koska se viikko kotona ja viikko töissä-idea oli jo aiemmin ihan fiasko Siipan työnantajan takia, emme lähteneet sitä tällä kertaa edes yrittämään. Sensijaan mietimme 75%:n työajan toteuttamista. Jolloin Kolmosen hoitoviikot olisi maksimissaan kolmipäiväisiä. Pisimmät hoitopäivät olisi n. yhdeksän tunnin pituisia, eikä niitäkään olisi kovin usein. Mietiskelimme itse tässä kotona hieman valmista kuviota, jota lähtisimme työnantajille ehdottomaan. Saimme omasta mielestämme oikein kivanlaisen mallin mietittyä, tai niinhän me ainakin luultiin...

Meidän molempien työnantaja suhtautui aika nuivasti lyhennettyyn työaikaan. Mä olen jotenkin kuvitellut että se työnantajien vastarinta olisi vain joku urbaani legenda mutta nyt kun tätä on tullut omalla kohdalla vastaan kahdesti, niin pakkohan se on myöntää että ei tämä taida ihan tavatonta olla. Väestöliiton Maailman paras syy-kampanja on todellakin tarpeellinen. Harmi että se ei ole kovin laajalle levinnyt. Niin monella vanhemmalla kuuluu olevan yhtä kurjat kokemukset työnantajasta, kun yritetään yhdistellä perhe- ja työelämää.

Olin oman esimieheni reaktiosta aika ihmeissäni. Lähinnä siksi, että aikanaan kun ilmoitin jääväni uudestaan hoitovapaalle, esimies yritti kaikkensa että olisin kuitenkin jäänyt töihin. Että mulle olisi räätälöity vaikka 50% työaikasysteemi, mutta kunhan en vaan kokonaan jäisi pois. Loppupeleissä keskustelun jälkeen kuitenkin esimies ymmärsi, miksi ainoa vaihtoehto oli kokonaan kotiinjääminen. Ja saatiin tämä nykyinen 75% myös neuvoteltua alkuyrmyilyjen jälkeen. Teen lyhennettyä työaikaa koko loppuvuoden, jatkoa katsotaan sitten. Oikeastaan mulle jäi kaiken jälkeen jopa olo että työnantaja kannustaa tätä nyt ihan täysillä.

Siipan esimies sensijaan veti pohjat tälläkin kertaa. Siippa oli selvitellyt etukäteen paljon sitä, mikä olisi sellainen paras vaihtoehto. Ei vaan meidän perheelle vaan myös hänen työnantajalleen. Hän oli kysellyt töissä muiden mielipidettä asiaan ja kuunnellut myös muiden ideoita. Mulle ei pystytä kolmivuoron takia sopimaan mitään eksaktia päivää, jolloin olen aina poissa vaan se täytyy katsoa aina sitten joka viikko että mikä on se kokonaisuudelle paras päivä. En myöskään siis voi tehdä lyhennettyä työaikaa niin, että lähtisin tai tulisin paikalle myöhemmin tai aikaisemmin. Siipan työn kannalta taas olisi parempi että se päivä on kiinteä, jonka hän on aina poissa. Ainakin kaikkien muiden, paitsi tietenkin esimiehen mielestä.

Siipan pomo suhtautui todella nuivasti ja kielteisesti asiaan alunpitäenkin. Mikä sinänsä on hassu juttu, koska kyseessä on vain kaksitoista työpäivää. Kolmas täyttää marraskuun alussa kolme vuotta, jonka jälkeen Siippa palaa tekemään normaalia työaikaansa. Jos Siippa on neljä päivää viikossa töissä ja yhden ylimääräisen päivän vapaalla, niin niitä lyhennetyn työajan mukaisia vapaapäiviä kertyy kaikenkaikkiaan kaksitoista kolmen kuukauden aikana. Ei kuulosta mahdottoman monelta, eihän? Missään vaiheessa Siippa ei kokenut että olisi saanut selkeitä perusteluja sille, miksi se hänen ehdotuksensa ei kävisi päinsä. Emme saaneet myöskään mitään järkevää vastaehdotusta työnantajan puolelta. Esimies ehdotti mm. että Siippa pitäisi sen viikottaisen vapaapäivänsä lomistaan. Tai olisi sieltä elokuun alusta lähtien kotona kaksi viikkoa putkeen, ja se olisi Siipan osuus osittaisesta hoitovapaasta. Lisäksi esimies ehdotti että tämän osittaisen hoitovapaan takia Siippa voisi siirtää kesälomaansa. Tai työskentelisi sitten niin, että lyhennetty työaika olisi osittaisella hoitovapaalla klo 12-18. Tuo itseasiassa ei varmaan olisi ollut edes huono vaihtoehto. Paitsi että Siipan työpaikalla ei saa tehdä töitä yksin eli jonkun muunkin työntekijän pitäisi olla silloin paikalla iltakuuteen. Siippa joutui liittoa myöten selvittämään omat oikeutensa sekä sen, miten tässä nyt ihan oikeasti menetellään. Liitosta infottiin että jos työntekijä ja työnantaja eivät pääse sopuun asiassa, työntekijän esitys lyhennetystä työajasta on se jota tullaan noudattamaan. Mulla ei ole valitettavasti sen virkailijan nimeä, jonka kanssa Siippa jutteli asiasta joten jätän tässä julkaisematta myös liiton nimen. Kannattaa kysellä ongelmatilanteiden kohdalla omasta liitosta, mitä sanovat. Siipan työpaikalla on muuten ainakin yksi henkilö joka tekee lyhennettyä työaikaa, syyt vaan eivät ole lastenhoidosta johtuvia. Tämän suhteen ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, työnantajallakaan.

Koska Kolmas on alle kolmevuotias, meillä on mahdollisuus hakea Kelalta joustavaa hoitorahaa, josta kirjoittelin tuolla aiemman linkin takana. Työnantajalle ei siis tule palkkakustannuksia siltä prosenttiosuudelta, kun vanhempi on poissa. Kela ei maksa suoraan sitä väliin jäävää erotusta, jonka palkkakustannuksissa häviää, mutta tulee vähän vastaan. Ylipäätään, jos vanhempi tekee lyhennettyä työaikaa pienten lasten takia, ei työnantaja maksa palkkaa siltä ajalta, kun työntekijä on poissa. Eli jos olet töissä kuusi tuntia päivässä, saat kuuden tunnin palkan. Jos taas olet töissä neljä päivää viikossa, saat palkan neljältä päivältä jne.

Jotta Kela myöntää joustavaa hoitorahaa, täytyy Kelalle tehdä hakemus lapsen hoitojärjestelyistä. Liitteeksi toimitetaan työnantajan todistus lyhennetystä työajasta. Siipan esimies vitkutti ja vitkutti tämän paperin kirjoittamista ja oli jopa sitä mieltä että "täytyykö sinne Kelaan nyt kaikkea ilmoittaa". Tuli jo vähän olo että kiusaako esimies tahallaan? Kun kapuloita piti heitellä rattaisiin ihan joka käänteessä. Loppupeleissä Siippa marssi esimiehen esimiehen luokse ja sitten asiat alkoi rullaantumaan. Hän ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Paperit saatiin tehtyä ja eteenpäin Kelaan. Vielä kuitenkin loppukaneetiksi esimies ei suostunut siihen että Siipalla olisi joku kiinteä päivä, jonka hän on aina poissa. Esimies haluaa nähdä aina myös mun työvuorolistat, joiden perusteella sitten katsotaan että koska se Siipan vapaapäivä sitten on. Tätä me nyt ei koettu varsinaisena ongelmana, joustavan hoitorahan yksi edellytyshän on se, että meidän arkivapaat ei osu samoille päiville. Vähän vaan jännittelen sitä että kiukutteleeko Siipan esimies mun vapaapäivistä. Mä kun en niitä välttämättä saa muuteltua sen mukaan, miten Siipan esimies haluaa Siipan työpaikalla olevan. Tuntuu vähän hankalalta ymmärtää, miksi tästä pitää nyt tekemällä tehdä hankalaa.

Yritin lohdutella Siippaa sanomalla että hän nyt on vähän heidän duunissaan se, joka esitaistelee muille tietä. Siellä kun ei muut ole ennen Siippaa juurikaan hoitovapailleet saatika tehneet lyhennettyä työaikaa. Ainakaan lasten takia. Ei se hoitovapaallekkaan jääminen ollut Siipan työnantajan mielestä hyvä juttu, mutta sen jälkeen kun Siippa sen teki, muutama muukin isi on uskaltautuneet samaan. Ja jos ei hoitovapaalle niin ainakin pitämään isyysloman sekä isäkuukauden. Eikä se ole ollut enää niin ongelmallista, kun on käytännössä nähty miten se homma toimii. Ihminen on siitä kumma että se suhtautuu yleensä kaikkeen uuteen peläten ja negatiivisesti. Ihmisiä ne työnantajatkin on joten uusiin asioihin suhtaudutaan useimmiten negaation kautta. Harmillista mutta näin se menee.

Me ei olla toistaiseksi tehty suunnitelmia kuin loppuvuodeksi. Ei vielä tiedetä miten arki lähtee rullaamaan ja mikä olisi paras ratkaisu kaikille. Nyt kokeillaan tällä sabluunalla. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että lyhennettyä työaikaa jatketaan myös ensi vuonna. Joko molemmat tai jompi kumpi. Kun muitakin vaihtoehtoja on kuin se että me paahdetaan töitä ja eletään läpsystä vaihto-arkea. Arki kyllä houkuttaa, mutta perheen ehdoilla. Ollaan kumpikin tyytyväisempiä ja tehokkaampia työntekijöitä näin. Uskon että moni arjen toimintokin sujuu paremmin, kun mennään näin. Hammaslääkärit, lääkärit, opettajien ja hoitajien tapaamiset, mahdolliset poissaolot lapsen sairauden takia jne. Kokonaisuus näyttää ainakin paperilla paremmalta näin.

Me ollaan Siipan kanssa molemmat aika itsepäisiä ja kovapäisiäkin. Ei luovuteta helpolla, ei varsinkaan silloin kun on kyse perheestä ja perheen oikeuksista. Mutta kyllä tässä matkan varrella on käynyt mielessä pariinkin kertaan se, että miten paljon näitä vanhempien etuuksia jää käyttämättä sen takia, että arastellaan työnantajia. Kaikki ei välttämättä jaksa, osaa tai halua taistella näin paljon kuin me. Nykypäivänä, kun mikään työpaikka ei ole varma, sitä ei välttämättä edes uskalleta tehdä. Jos pitää valita kumpi kärsii, työ vai perhe, niin voi olla että on pakko valita perhe. Ja ei se nyt kyllä tunnu ihan oikealta sekään. Tämän myötä mä en taas ihmettele yhtään, että toiset kokee parhaaksi olla kotona useamman vuoden. Sensijaan että yritettäisiin yhdistää työntekoa ja perhe-elämää. Saatika niinpäin että isä jäisi kotiin. Mutta eihän mikään koskaan muutu, jos uusia vaihtoehtoja ei kokeilla. Ei ne vanhemmuuden kulut koskaan tasaannu, jos näitä ratkaisuja ei tehdä.

Mun oli tarkoitus kirjoittaa tästä paljon tulikivenkatkuisempi tarina mutta yritän ihan tosissaan ymmärtää asiaa myös työnantajan kannalta. Tiedän että tottakai asia ei ole niin yksiselitteinen ja näistä vanhemmuuden käänteistä tulee kustannuksia työnantajalle. Vaan kun ne on lakisääteisiä. Niihin on vanhemmilla oikeus. Ja se, mitä työnantaja voi siinä tilanteessa tehdä, on tulla vastaan. Pyrkiä räätälöimään työntekijän kanssa sellainen ratkaisu, joka toimii kompromissina ja kelpaa kaikille. Toki työnantaja voi kieltäytyä myöntämästä lyhennettyä työaikaa osittaisen hoitovapaan takia vaan mitä se oikeasti hyödyttää? Hyviä perusteluja perheystävälliseen duuniin voi käydä lukemassa tuon Maailman paras syy-linkin takaa.

Tämä oli vain yksi tarina. Jonka halusin kertoa koska en usko että mikään koskaan muuttuu jos noudatetaan vaikenemisen kulttuuria. Meidän kohdallahan nyt kyseessä on enempi epäpätevä esimies, kuin pelkästään systeemin hankaluus. Niitä epäpäteviä esimiehiä kuitenkin löytyy, muistakin työpaikoista. Näillä spekseillä ollaan tyytyväisiä tähän kompromissiin mutta ei koeta että se olisi ihan helpolla saavutettu. Kyllä jäi aika paskanmaku suuhun. Tuntuu kurjalta että tämä asia piti hoitaa puolin ja toisin "kynnet ojossa". Musta on tosi kurjaa että pitää vilautella lakikortteja ja penätä omia oikeuksiaan. Ja tuntuu kurjalta että työnantajat ei välttämättä edes tiedä näistä asioista yhtään mitään ja sensijaan että vaivautuisivat ottamaan oikeasti selvää asioista, kieltäytyvät työntekijän ehdotuksista. Uskoisin että jatkoa tähän, näköjään jo postaus-sarjaan, on vielä luvassa...

6 kommenttia:

  1. Hyvin kehitellyt systeemit teillä luvassa. Varmasti tuo kuvio on koko perheen etu. Musta olisi mahtavaa, jos meillä 1-2 vanhempaa voisi vielä joskus jäädä uudestaan osittaiselle hoitovapaalle. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole taloudellisesti mahdollista. Edellinen kerta pisti jo perheen elämän toDELLA köyhäksi.

    Mutta hei, mahtavaa esitaistelua etenkin siippasi osalta. Koko yhteiskunta kiittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko perheen etu meillä on hakusessa, toivottavasti osuisi edes vähän sinnepäin. Taloudelliset seikat meilläkin tässä eniten painaa, kuten varmaan kaikilla. Vitsit että mua muuten on alkanut risomaan ihan älyttömästi näin vuorotyöläisenä esimerkiksi se, kun joku sanoo että haluaa tehdä vaikka paljon yövuoroja koska ei ole rahaa. No eihän sitä ole nykyään oikeasti kenelläkään? Tai ainakin siltä musta tuntuu :D eli se, että ei ole rahaa on musta tosi huono motiivi millekään. Mutta siis, siksi mekään ei uskallettu vielä loppuvuotta pidemmälle näitä kuvioita miettiä, kun ei ihan täysin hahmota että miten tiukilla sitten ollaan. Tosin onhan tässä nyt sitkutettu ainakin pari vuotta jo tosi pienillä tuloilla ja ainakin toistaiseksi tuntuu että vaikka kumpikin tehtäisiin lyhennettyä työaikaa niin suunta tästä nykyisestä ei voi olla ainakaan alaspäin. On sitä kummasti sopeutunut venyttämään sitä penniä eikä me valvota öitä miettien että miten rahat riittää vaikka ollaan kyllä ihan tosi köyhiä :D Jotenkin sitä on ajatellut aina että ei tämä ole pysyvä elämäntilanne ja siksi jaksaa. Ja toki nyt ensialkuun se joustava hoitoraha vähän kompensoi niitä tulonmenetyksiä. Mutta todellisuuden näkee nyt vasta sitten kun arki alkaa.

      Poista
  2. Yhdessä tuttavaperheessä molemmat vanhemmat tekivät nelipäiväistä viikkoa: toinen poissa töistä ma, toinen pe. Lapselle riitti siis ulkopuoliseen hoitoon meneminen kolmena päivänä viikossa. Hommaan ei sisältynyt vuorotyötä eikä ilmeisesti hankalia työnantajiakaan.

    - Suotar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monihan tekee tuota kiinteillä vapaapäivillä. Mun työssä se vaan ei ole mahdollista ja Siipan työnantaja ei siihen tosiaan suostu. Onneksi lapsen päivähoito on sellainen, että eivät vaadi että ne päivät pitäisi olla kiinteät. Ja vaikka ne ei ole kiinteitä ne päivät niin saadaan pidettyä ensialkuun hoitopäivät max kolmipäiväisinä viikossa. Ja koska mulla on viikkovapaita koska olen viikonloppuja töissä niin voi olla että on viikkoja kun ei hoitoon tarvitse mennä ollenkaan. Tai jos tarvitsee niin vaan muutamaksi tunniksi. Vuorotyössä on etunsakin, noin lapsen hoitoa ajatellen :)

      Poista
  3. Pitäisi tästä meidänkin hoitopalapelistä kirjoitella jossain välissä. Tarvitsisin ktllä vaan lisää tuntejA vuorokauteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hei itseasiassa kun huomasin facebookissa että teillä puhaltelee vähän uudet tuulet niin mun pitikin sulta udella kaikki hankaluudet ja muut :) mut sit unohdin kun en just siinä heti sitä viestiä laittanut. Mut bloggaa tai laita mulle privana, mua oikeasti kiinnostaa kaikki hoitoviritykset mitä on! Tosin facebookista huomasin senkin että kiirettä pukkaa, en tajua miten sä jaksat ja ehdit kaikkea!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?