perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kotokitinää

Apuapua joko se kesäkuukin meni? Mihin se meni?

Lopetin 5:2:n jokunen aika sitten. Tai tauotin. Tuntui siltä että kroppa tarvitsi tauon. Paastopäivinä olo oli järjettömän hyvä, mutta heti kun paastoaminen loppui ja aloin syömään, tuli tosi huono olo. Ihan sama mitä söi. Väsytti ja oli vetämätön olo.
Muutama viikko sen lopetuksen jälkeen alkoi ympäriltä kuulumaan ootpas sä laihtunut-kommentteja. En niitä jaksanut noteerata koska en itse huomannut missään mitään eroa mutta siinä vaiheessa kun Siippakin aloitti sen sulla on muuten maha pienentyny-jargonin niin hyppäsin vaa'alle. Tämän vuoden mukana mun varresta on hävinnyt viisi kiloa. En tiedä missä välissä ne on karisseet koska en ole käynyt tammikuun alun jälkeen puntarilla. Vaatteissa en huomaa mitään merkittävää eroa eli en oikein edes tajua mistä ne on hävinneet.

Vaikka paastopäivät tippui nyt pois niin jotain viiskakkosesta jäi arkeen pysyvästi. Mä kiinnitän aamupalan laatuun älyttömän paljon enemmän huomiota. Ei se aina välttämättä mitenkään ihmeellinen ole mutta oikeastaan se on tätä nykyä päivän aterioista ainoa, jonka jälkeen mulla on sellainen tosi täysi olo, viittä vaille ähky. Viiskakkosen aikana oppi myös huomaamaan ne syömiset, jotka heittää verensokerit ihan mihin sattuu ja mistä tulee paha olo. Oon huomannut että enempi vähempi tietoisesti nykyään vältän sellaisia syömisiä tai syön tosi kohtuullisesti. Että ei tule paha olo. Mä olen alkanut huolehtimaan ihan toisella tapaa siitä että siihen syömiseen ei saa liittyä se että tulee paha olo. Ruoan laatuun oon kiinnittänyt huomiota jo vuosia mutta nyt rutiiniksi tuli myös se määrä. En syö koskaan itseäni ähkyksi, siitä tulee paha olo.

Luulen että se 5:2 heitti mun kropan vähän säästöliekille. Mähän mietin monesti että ehkä se 6:1 olisi enempi se mulle sopiva muttakun en vaan sitten jotenkin saanut sitä muutettua kun olin tottunut rutiiniin. Jos ja kun palaan niin sitten aloitan suoraan tuon 6:1 ja katson miltä tuntuu. Tai voi olla että ei tarvitse hakea paastosta ollenkaan energiaa jos meno jatkuu nykyisellään. Mä nimittäin opin myös ihan toisella tapaa kuuntelemaan omaa kroppaa. Aiemmin mulle oli ihan tyypillistä että esimerkiksi päivällisen jälkeen otin aina jälkiruokaa. Vaikka ei tehnyt edes mieli. Nykyään mä aina vähän kuuntelen että tekeekö mieli. Ruokaa toki syön sen 5-6 kertaa päivässä, niiden kohdalla ei kuulostella. Mutta sitten noi ylimääräiset on sellaisia että nykyään vähän ensin makustelen että jooko vaiko eikö. Kun aiemmin otin enkä miettinyt. Pari kertaa olen leffaan napannut mukaan sen perinteisen irttarisäkin, vaikka ei ole tehnyt yhtään mieli ja sitten on ollut tosi paha olo. Silloin kun tekee mieli niitä nameja niin ei myöskään ole tullut paha olo.

Kommunikointia vanhaan malliin

Mähän olin tuossa viime viikolla just pari päivää ilman lapsia ja pääsääntöisesti itsekseni ja ihmettelin että mikähän nyt taas on kun meinaa ihmiset ärsyttää. Tajusin että ei mulla ole oikeastaan tarve olla yksin, tykkään kun kaikki lapset on kotona. Mutta sitä mun ärtymystä provosoi se, että nyt on koko ajan joku iholla tai roikkumassa jalassa. Lapset, kissat tai mies. Meillähän teinitkin tykkää vielä halia ja pötköttää kainalossa ja se ON ihanaa mutta nyt jotenkin musta tuntuu että ihan jokainen reseptori on niin täyteen ahdettu läheisyyttä että en kestä sitä fyysisyyttä. Helpotti heti kun tajusin tämän ja alkaahan sitä nyt olla taas tottunut siihen että tätä porukkaa täällä himassa on.

Siipalla olisi vielä viikko töitä ennen lomaa (mä olen tainnut mennä itse laskuissa sekaisin jossain vaiheessa, tuntuu että olen ainakin viisi viikkoa hokenut jo että enää pari viikkoa) ja se alkaa olemaan aika sippi ja finaalissa. Sattuipa kohdalle jopa päivä, jolloin se nukkui päiväunet. Mitä se ei tee ikinä, paitsi kipeänä. Jännä huomata itsessäkin miten väsynyt sitä alkaa olemaan. En tiedä muuten että kummasta sitä on väsyneempi, silloin kun on itse töissä ja odottaa että se loma alkaa vai nyt näin kun on himassa ja odottaa että Siipan loma alkaisi. Eniten Siipan lomaa taitaa kuitenkin odottaa Kolmas. Isin perään kysellään ihan koko ajan ja isää kaivataan joka hetki. Aamulla käydään ensimmäisenä kiertelemässä ja toteamassa että ei oo isi kotona. Tekee välillä vähän pahaa katsoa sitä alahuulen väpätystä kun toinen etsii isiä.

Mun loman odotus on saanut jo vähän maaniset mittasuhteet. Touhuan koko ajan jotain enkä oikein pysty pysähtymään ja vain olemaan. Buukkaan päiviin vaikka mitä tekemistä enkä oikein saa nukuttua öisin. Tajuan itsekin että käyn ihan ylikierroksilla. Toivottavasti laukeaa Siipan loman myötä.

Tuun nyt tähän sun päälle. Halusit tai et.
Vähän kyllä oon nyt sitten alkanut demonisoimaan tätä kotia. Töihinpaluu lähestyy ja sitä myötä täällä himassa on nyt muka koko ajan joku kaaos päällä ja hermo menee ja pää räjähtää kaikilta ja koko ajan vaan törmäillään. Pikkasen meinasin taas lipsua huutajamutsiksi mutta sitten päätin että jos ei sittenkään. Ei viitsi perseillä näitä vikoja vapaita viikkoja. On toi oma pää kyllä jännä miten se reagoi ja panikoi. Siipan loma ei ole edes alkanut vielä, puhumattakaan koko perheen yhteisestä lomapätkästä ja mä jo seikkailen jossain syksyn kuvioissa. Tosin vähän hankalahan niitä on lähteä kieltämään mutta ehkä sitä nyt ei vielä tarvitse niin elää siellä syksyssä.

Kävin muuten töissä pyörähtämässäkin. Hommissa en ole ollut toukokuun jälkeen, ei ole ollut keikkaa tai sitten jos olisi ollut niin en oo päässyt menemään. Hain ekan työvuorolistan (kääk) ja hahmottelin jo vähän seuraavaa (KÄÄK KÄÄK). Kouluhaaveita oon pyöritellyt päässäni taas mutta tuntuu että kelkka on hieman kääntynyt. Meinaa vähän ahdistaa tämä jahkaaminen ja säätäminen, ei voi oikeasti olla ihmisen näin vaikeaa tietää että mitä se haluaa tehdä. Ei_vaan_voi.

Tokan synttäreitä vietettiin etukäteen muutama päivä sitten, tyypit kun ei ole kotona sitten the dayn osuessa. Tänä vuonna pääsin helpolla, kakkutoiveena oli Mustoffee.
Tuntuu että Ekan kanssa on kaikki yhtä jurotusta tai riitelyä. Tyyppi osaa keskustellakin, mutta sitten jos asiat ei etene siihen suuntaan mihin hän tahtoo a.k.a ei saa sitä mitä haluaa, se keskusteluyhteys katkeaa. Ja mä oon niiiiiiiin väsynyt nyt tuohon. Joojoojoo tiedän että kuuluu taudin kuvaan mutta onpahan vaan oikeasti silti tosi vittumaista. Ei usko ekasta eikä tokastakaan perustelusta vaan vielä yrittää neuvotella ja neuvotella. Tässä on parina päivänä ollut välillä sellanen olo että oon miettinyt että onko mun pakko jutella tuon kanssa? Että jos oltaisiin ihan hiljaa vaan ja leikittäisiin hetki että se toinen ei ole paikalla ollenkaan. En epäile hetkeäkään ettäkö Eka ei ajattelisi musta ihan samoin.

Viime päivinä on saanut aika monelta eri somekanavalta lukea sitä Teinien täytyy antaa nukkua lomalla-uutista. Mä en ole edes viitsinyt avata sitä. Koska meillä teinit kyllä saa nukkua. Jos ne itse saisi valita niin ne nukkuisi koko päivän. Kokeiltiin kerran, kello oli suurinpiirtein 15.30 kun alkoi ekan kerran näkymään elonmerkkejä. Jännä että tuonkin linkin levittäjistä yhdelläkään ei ole teini-ikäisiä lapsia.

Hellepäivän herkkuja. Tomaatti-feta piirakkaa. Partsilla kasvavat tomaatit
ei vielä tuota satoa mutta onneksi kaupastakin saa jo älyttömän hyviä tomaatteja.

Jos vanhin osaa olla edukseen niin samassa veneessä heiluu myös toi nuorin. Kolmas on nyt jossain tosi persereikä-kehitysvaiheessa. En viitsi edes kerrata kaikkia sen edesottamuksia koska en halua muistella niitä. Ja kun kaikki ollaan väsyneitä niin tuntuu että mä olen ainoa, joka edes etäisesti yrittää pitää sille kuria. Ärsyttää muiden epäjohdonmukaisuus, joka vain ruokkii sitä uhmaa enemmän ja enemmän ja sitten mä saan korjata ne hedelmät tässä himassa ollessa. Tosin on ihan pakko myöntää että muksujen touhut ei ärsytä yhtään niin paljoa kun vähän hengittelee ja päättää itse että ihan sama. En tarkoita että ei puuttuisi tai kasvattaisi vaan tarkoitan sitä, että ei vaan välitä siitä mikä vaihe nyt on. Ottaa ne tilanteet hetkinä eikä kokonaisuutena. Tai sitten mäkin alan olla vaan niin väsynyt että ei tunnu missään.

Kaikesta kitinästä huolimatta on mahtavaa olla lasten kanssa himassa koko kesä. Oikeasti nautin tästä yhdessäolosta. Kaksikko lähtee tänään isilään kolmeksi viikoksi ja tuntuu ihan kamalalta. Miten me osataan olla Kolmosen kanssa kaksin vaan päivät? Miten me kestetään ikävä? Miten sitä osaa taas tehdä ruokaa vaan vähän ja mitoittaa muutkin jutut vain kolmelle? Ja kun sen oppii ja tottuu niin sitten ne tuleekin jo kotiin. Ja sitten kun kotiutuvat, ei ole kuin ihan hetki siihen arjen alkamiseen.

Nyt mä lähden nauttimaan lämmöstä ja suljen sujuvasti silmäni siltä totuudelta että Kolmosen päiväkoti alkaa tasan kuukauden päästä. Lalalalalala - I can't hear you - lallalalalaa

2 kommenttia:

  1. Nyt kuules tarttee saada Mustoffeen resepti, näyttää mielettömän hyvältä. Yritin itsekin tuota 5:2 mutta olen vaan laihdutellut tai oikestaan elämäntaparemppaillut hieman omaan tyyliin, jättänyt suklaan, hyvin pitkälle makeat ja leivän, venhän jne. 13,5kg on tippunut oikeastaan itsestään. Suklaan jättäminen oli hurjan vaikeaa, mutta nyt en uskalla maistaakaan, ettei karkaa käsistä. :) Mutta irtareita tai jäden syön makean himoon, koska eivät ole himotuksen kohteita, niin niihin ei jää koukkuun. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi mustoffeen ohje löytyy ainakin täältä http://herkkupolku.blogspot.fi/2014/08/mustoffee-mustikka-toffeepiiras.html
      Mä en kerman sekaan laittanut vaniljasokeria vaan pelkkää vaniljaa, koska kondensoitu maito on aika makeaa niin menee turhan imeläksi jos kermankin vielä makeuttaa. Mutta hyvää oli! Mustikoita saa olla tosi reippaasti, Puoloffeessa (jossa siis marjoina puolukoita) saa olla musta tarkkana ettei laita marjoja liikaa koska puolukka on kuitenkin aika hapan.

      Mä en oikeastaan edes yrittänyt laihtua tai elämäntaparempata vaan lähinnä hain paastolta lisää energiaa ja virtaa kun olin tosi väsynyt tuossa alkuvuodesta. Mulla on paastosta kokemukset nimenomaan energiaa lisäävänä, eikä niinkään laihdutusmuotona. Sovittelin tänään parit kesähousut enkä vieläkään ymmärrä mistä se viisi kiloa on lähtenyt kun tosiaan en yhdessäkään vaatteessa huomaa että mitään olisi mistään hävinnyt. Sulla on kyllä tosi hyvin paino tippunut, wau!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?