sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Mitä välii?

No enhän mä nyt malta olla jauhamatta vielä vähän näistä sukupuolisensitiivisistä hommista. En ensinnäkään ole mikään kyseisen aatteen sanansaattaja, vaikka niin voisi ehkä luulla. Kyse on enempi siitä että musta on mielenkiintoista pohtia. Musta itseasiassa on hassua että edes pitäisi olla sen ihmeemmin minkään muun aatteen tai suuntauksen, kuin maalaisjärjen kannattaja. Aika samoilla mietteillä olen mennyt koko vanhemmuuteni ajan, silloin joskus kymmenisen vuotta sitten tälle ei vaan vielä oltu isketty mitään nimitystä.

Se, miksi mua nämä nyt enempi mietityttää ja itseasiassa jopa niin paljon että jaksan asiasta kirjoittaa, johtuu siitä että lähipiirissä on useampikin henkilö, jotka ei mahdu niihin valtavirran standardeihin. Ei sukupuolensa eikä ulkonäkönsä suhteen. Mulla ei ole laisinkaan vaikeutta hyväksyä, ei musta tuossa edes ole mitään hyväksymistä, tottakai ihmiset on sellaisia kuin haluavat olla. Mutta mulla on suuri halu yrittää ymmärtää sitä miten vaikeaa se saattaa olla. Se että saa toteuttaa itseään ja elää sellaisena kuin on. Miten voin itse olla parhaiten tukena?

Jauhanpa nyt minäkin sitten postauksen verran niistä vaatteista. Jäin nimittäin miettimään sitä erityisesti. Kun se jotenkin lilluu aina siinä pinnalla asiasta keskusteltaessa. Ja voi kuulostaa ehkä jo jankkaamiselta, ihan sama, mutta mua ihmetyttää isosti se, että miksi lapsesta täytyy ilmaista juuri sukupuoli? Ja miksi se halutaan ilmaista juurikin vaatteilla? Miksi juuri sukupuoli on se seikka, joka halutaan ilmentää lapsesta ensisilmäyksellä.
Tässä asiayhteydessä tätä pukeutumisasiaa heitetään aina ilmoille ja vanhemmat oikeuttaa niitä värejä ja röyhelöitä ja muita sillä että niin kauan kuin minä puen niin puen näin ja näin, kuten tuossa jo aiemmin viikolla pohdin. Niin miksi se on niin tärkeää ilmaista muille, varsinkin ventovieraille, kumpaa sukupuolta lapsi on. Onko se olennainen tieto ja jos on niin miksi? Mun mielestä se on ihan ymmärrettävää että esimerkiksi jos omaan tuttavapiiriin syntyy lapsi, niin se sukupuoli kiinnostaa, mutta miksi se halutaan ilmaista vieraillekin? Toki lapsen pukemisessa on monesti kyse vanhemman mieltymyksistäkin. Mutta väitän että pelkästään sen piikkiin ei mene se, miten lapsesi puet. Vaan nimenomaan se sukupuolen korostaminen on tärkeää. Koska vanhempihan loukkaantuu, jos joku vieras luulee lasta toisen sukupuolen edustajaksi, mitä hän on.

Ekaa luultiin aikanaan ensimmäiset elinvuotensa aina tytöksi. Hänellä oli aivan valtavan suuret ja kauniit siniset silmät, joita kehysti pitkät ja tuuheat ripset. Sellaiset mitkä nyt yleensä mielletään tytöille. Kolmatta taas tytötellään pitkien kiharien hiustensa takia. En ole huomannut että kumpikaan tästä nyt mitenkään olisi traumatisoitunut mutta jos jotain olen itse oppinut, niin sen että en ikinä puhu tytöistä tai pojista. Vaan aina lapsista, kavereista ja ihmisistä. Mä en loukkaannu jos mun lapsen sukupuolta veikkaa väärin ulkonäön perusteella, se on paljon nolompaa sille väärinveikkaajalle kuin mulle. En myöskään korjaa koska en koe tarpeelliseksi korostaa sitä mokaa. Lapset ei asiasta näytä välittävän, joten miksi mäkään välittäisin? Ekaa nyt ei toki enää tytöksi luulla joten hänen kohdallaan se ei ole ajankohtaista, mutta Kolmonen korjatkoon sitten itse jos haluaa.

Sukupuolineutraaliudesta puhuttaessa törmää myös monesti siihen, että äidit ehkä olisivatkin melko valmiita joustamaan niistä jyrkistä vaatestandardeista, mutta isät olisivat tiukempia asian suhteen. Ainakin äitien puheiden mukaan. Että kyllähän minä nyt voisin pinkkiä pojalle vetää mutta miehellä kyllä menisi raja siinä. Mä kyllä pikkasen kyseenalaistan tätäkin. Meillä iskä kiskoo ihan suvereenisti kaapista päälle mitä sieltä löytyy, sen isommin pohtimatta onko joku vaate nyt enempi kallellaan johonkin sukupuoleen. Ja meiltä kyllä löytyy sieltä kaapista aika läjä tyttöperheistä meille päätyneitä vaatteita. Samaa viestiä on tullut niiltä isukeilta, joita olen asiasta tentannut. Lasta pukiessa on kiinnitetty enempi huomiota vaatteen käytännöllisyyteen. Lisäksi yhä enenevissä määrin lapsi valitsee itse vaatteensa. Jotta pöljät kinailut vältetään, enempi ja enempi on kiinnitettävä huomiota siihen käytännöllisyyteen. Että helteellä ei tapella siitä vedetäänkö villapaitaa päälle eikä talvella hilluta hihattomassa. Väri kertoo kantajastaan ihan kamalan vähän. Tai vaatteen toimivuudesta. Sen valinnan voi ihan oikeasti tehdä, että vaate on vain vaate. Kylmällä ilmalla sen kuuluu lämmittää ja kuumalla ilmalla hengittää. Niille ei tarvitse oikeasti antaa yhtään sen isompaa roolia.

Vaikka huutelemme niin kovasti olevamme tasa-arvoisia, niin miksi sitten loukkaannumme jos lapsemme sukupuoli luullaan väärin? Eihän kumpikaan sukupuoli ole toista arvokkaampi. Ei ainakaan pitäisi olla. Mitä me ilmennetään sillä että halutaan varmistaa lapsen ulkonäöllä se, että vääriä veikkauksia ei pääse syntymään? Vaikuttaako ne väärät veikkaukset lapsen identiteettiin, vai kenties siihen identiteettiin jota vanhempi lapselle toivoo? Pieni lapsihan ei sukupuolia vielä niin tarkkaan erottele, kuin meillä aikuisilla on tarvetta. Mutta jos niitä vikaveikkauksia siitä sukupuolesta tulee, niin voisiko se mahdollinen traumatisoituminen johtua juurikin siitä vanhemman loukkaantuneesta reaktiosta? En tiedä, mutta näitä on kiinnostavaa miettiä.

Tyttö tai poika. Mitä välii?

2 kommenttia:

  1. Ehkä kysymällä "tyttö vai poika" haetaan samaa kuin kysymällä "mitä teet työksesi". Molemmilla saa jonkinlaisen tiedon siitä, millainen tyyppi on. Tieto on molemmissa myös usein stereotyyppistä ja väärää, mutta mututuntumalla on itsellä helpompi olo miettiä, mistä juttelee tai mitä tekee toisen kanssa.

    Se on edes jonkinlainen työkalu.

    Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei juu tuollaisena keskustelunavaajana mäkin kyllä homman ymmärrän. Mutta tuossahan sen kysyy suoraan että kumpaakos. Se ei kuitenkaan vielä selitä esimerkiksi sitä, että miksi sitä loukkaantuu tai ärsyyntyy jos lasta luullaan tytöksi vaikka se onkin poika. En mäkään ole immuuni näille jutuille. Huomaan että silloin tuo sotkeminen ärsyttää ihan erikoisen paljon jos siinä se vanhempi hokee asiaa useammassa käänteessä. Tyyliin Kolmosesta puhuttaessa että "se on tytön, älä ota sitä. Joo kato tyttö leikkii vielä sillä. Tyttö oli siinä ensin. Nyt on tytön vuoro. Sä voit varmaan kysyä tytöltä että saatko sä lainata sitä jne". Eli mun lapsesta puhutaan oletetulla sukupuolella, ei lapsena. Mä en ole tosiaan noita korjannut koska oma lapseni ei ole asiasta mitenkään vaivaantunut. Jos nyt pitää alkaa stereotypioimaan niin hiuksistaan huolimatta Kolmas ei näytä musta edes yhtään tytöltä :D Mutta oma korva on huomannut kyllä tämän myötä tosi selvästi sen miten lapsista puhutaan sukupuolen kautta. En tarkoita vaan omaa lastani vaan oon herännyt tämän myötä tarkkailemaan asiaa ja hyvin usein vanhemmat puhuu omille lapsilleen muista lapsista tyttöinä tai poikina. Ei lapsina tai kavereina tms. Ja toi on musta aika jännäkin ilmiö. Ja yhtä jännää on seurata niitä omia fiilareita ja pohtia sitä niiden alkuperää. Mä en itse koe että loukkaantuisin, joskus kyllä ärsyttää, mutta oon nähnyt niitäkin tilanteita jossa vanhemmasta ihan näkee että nyt osu herkkään kohtaan, jos lapsen sukupuoli veikataan väärin. Ja jonkunverran yksi yhteen menee sen kanssa selvästi se, että ne vanhemmat, jotka herkästi siitä veikkailusta loukkaantuu, myös pukevat lapsena sen sukupuolen mukaan. Eli joko "tytön tai pojan" väreillä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?