sunnuntai 2. elokuuta 2015

Moikkaus arjelle, kaipaus kesälle

Tämä kesä on ollut vähän hassu. Tavallaan vähän sellainen viimeinen vapauden kesä. Toisaalta on tuntunut ihan samalta kuin lapsuuden kesät tuntui. Kesä on ollut pitkä, vapaa ja huoleton. Ja toisaalta aika on hurahtanut ihan kamalan nopeasti ja viikot on olleet täynnä luopumista. Enää tällaista pitkää ja vapaata kesää tuskin tulee. Tämä oli viimeinen. Mitä tänä kesänä sitten on tapahtunut ja jäänyt tapahtumatta?

Porvoossa päiväretkellä.
Puolet kesäkuusta meni Ekan riparitouhuissa. Onneksi leiri oli heti kesän alussa ja rippijuhlat heti perään niin ne oli sitten hoidettu. Osa Ekan kavereista käy riparinsa viimeisellä lomaviikolla ja se on kuulemma ihan se pahin vaihtoehto. Hetipian riparin jälkeen tuli juhannus jonka jälkeen vietettiin vielä verkkaisia kesäpäiviä. Arki on arkea kesälläkin mutta onneksi siihen arkeen on osattu keksiä vähän spessuakin. On nähty ystäviäjuhlittu ja vähän pariskuntailtukin. Yritetty saada syksyä järjestymään ja syöty. Musta loma tuntuu parhaalta ilman sen isompia juttuja. Ollaan vaan.

Ystävän kanssa ulkoruokinnassa. Joka hurahti muutaman viinin jälkeen aamuyöhön asti...

Shava Santa Fén terassilla

Mahtuipa kesään yksi helledrinksukin. Jonka nautin villatakki päällä.

Mä en tykkää tehdä mitään bucket listejä tms mitä pitäisi suorittaa lomalla. Arki on riittävän suorittamista ja haluan välttää kaikkea vähänkin tekemisen makuista viimeiseen asti lomalla. Kaikki hauska on kivointa kun se on suunnittelematonta. Mä en nykyään mieti mitä kaikkea kotona pitäisi lomalla tehdä. Tehdään mitä tehdään ja loput jää sitten tekemättä. Eipä ole toistaiseksi kukaan vielä kuollut pesemättä jääneisiin talvivaatteisiin tai liian kauan vaihtamatta olleisiin lakanoihin. Paljon kuitenkin jäi kesällä tekemättä sellaista, jota luulin että tulisi tehtyä. Talviturkki jäi heittämättä, en muista että mulla olisi ollut koko kesänä kertaakaan kesämekkoa päällä enkä ole myöskään syönyt yhtäkään jätskikiskasta ostettua jätskiä tänä kesänä. Näin tänä vuonna.

Sateenkaaret päättyy aina meidän kotikulmille. 

Mikään kesä ei ole mennyt yhtä nopeasti kuin tämä kesä. Ehkä se johtuu osittain siitäkin että koko perheen yhteistä lomaa oli vain viikko. Se vasta vauhdilla hurahtikin! Eikä siihen haluttanut suunnitella mitään isompaa. Mä olen nukkunut paljon päiväunia, lapsi vähän vähemmän. Olen jäänyt ihan totaalisen koukkuun Keeping up with the Kardashians-sarjaan. Olen hukannut kahdet aurinkolasit. Yrittänyt metsästää Ekalle uutta pyörää. Todennut ihan järjettömän monena iltapäivänä Siipalle että nyt kyllä otetaan lasilliset viiniä tai bisse puoliksi. Ja olen huomannut että ne ei olekaan loppupeleissä lapset jotka tarvitsee rytmejä selviytyäkseen vaan minä. Kestän paljon paremmin kun päivissä on ennakoituja juttuja.

Kylmät kelit ei ole haitanneet. Ihan samalla tavalla ollaan käyty ulkotapahtumia, kylmäkin kesä on kesä. Ainoa minkä suhteen viileys on harmittanut on meidän tomaatit, jotka eivät meinaa jaksaa kypsyä kun ei ole riittävän lämmintä.

Näitä kavereita olisi vajaa neljäkymmentä kypsymässä. Sitkeästi vaan pysyvät raakoina.
Vaikka on syöty kaikkea ihanaa, ollaan myös lintsattu ihan älyttömästi syömisistä. Joskus alkuillasta on tullut huomattua lukemattomia kertoja että oho, ollaan vielä aamupalalla liikenteessä. Ja liian usein iltapalaksi on valikoitunut jotain kaupan pakastealtaasta. Lisäksi lasten ollessa reissussa on ollut niin helppoa laiskotella ruoan laiton kanssa ja suunnata syömään johonkin ulos. Arki on tervetullut syömisten suhteen, nyt niihin tulee taas paremmin joku järki. En ihan vähään aikaan halua nähdä pizzaa tai ranskalaisia meidän ruokapöydässä.

Tämän kesän hitti herkkupöydässä on olleet marjat ja marenki. 

Tästä löytyy kaikki mitä mä tarvitsen; marenkia, mansikkaa ja kookosta.

Kesän viimeinen Pavlova. Tai Navratilova, kuten Siippa sanoo
Mutta niin se vaan hurahti tämäkin kesä. Kääntäessä perhekalenteria elokuulle, ne hyppäsi silmille. Mun ensimmäiset työvuorot. Meidän arki alkaa vähän ripotellen kolmen viikon ajan. Huomenna starttaa Kolmosen päiväkoti, sitten palaa Siippa töihin, senjälkeen Kaksikko kouluun ja viimeiseksi sitten alkaa mun työt. Vaatteet on nimikoimatta, tarhatossut hankkimatta, koulukamppeet tarkistamatta, lasten vaatekaappien sisältö ihmettelemättä, Wilman salasana unohdettu ja todistukset etsimättä. Pitäisi varmaan miettiä käytetäänkö päiväkodissa kerta- vai kestovaippoja. Kesti joku tovi löytää oma kalenteri. Se oli pysähtynyt tammikuuhun.

Lasten toiveruokaa; kalakeittoa 
Viimeisen lomaviikon kunniaksi Kolmas oppi nukkumaan aamuisin pitkään. Koko vuosi on herätty ihan liian aikaisin ja toki nyt se sitten nukkuisi. Paitsi tänään kun oli ehdottomasti mun vuoro herätä pojan kanssa, Siippa kun oli eilen kavereiden kanssa hulinoimassa. Ei nukuttu illalla, ei nukuttu yöllä eikä nukuttu aamulla. Päivälläkin nukkuminen oli vähän niin ja näin.


Puuhamaassa sensijaan uni maistui!
Viimeinen vapaa viikonloppu meni vauhdilla. Eka oli Assemblyillä pari päivää ja pari yötä. Me muut käytiin ystävien kanssa perinteisesti Kallio Block Party ja Siippa kurvasi vielä illaksi kavereiden kanssa illanviettoon. Katufestarit oli tänä vuonna ihan mahtavat. Suunnattiin toki ajoissa kotiin mutta sen muutaman tunnin ajan ei ihmispaljoudesta huolimatta nähty kuin iloisia, leppoisia ja hyväntuulisia ihmisiä. Jotka huomioi lapsetkin. Perheelliselle paljon kivempi tapahtuma kuin viime vuoden vastaava.

Kohti lasten BlockPartyja!



Piknikillä


Duunin ja päiväkodin kanssa on käyty tiivistä sähköpostailua. Oma aivo ei tahdo pelata eikä hahmota ja olen jo ihan väsynyt pelkästä kalenteriin vilkaisusta. Mutta huomenna se sitten alkaa. Kolmosen päiväkoti ja sitä myötä arki. Me ollaan ihan keskeneräisinä eikä yhtään valmiita. Mutta niin vaan mennään uutta päin. Tuli vähän yllärinä että se tuntuu kuitenkin näin haikealta. Alkava arki. Ole meille hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?