lauantai 22. elokuuta 2015

Seksi seksi, pannaan pää sekaiseksi

Puutalosta kajahti aivan hulvaton teksti lapsiperheen vanhempien seksielämästä. Koska en kehtaa täyttää kommenttikenttää enää enemmällä inkutuksella, siirrän kommenttini tänne omalle hiekkalaatikolle.

Mä olen aina pitänyt itseäni jotenkin hyvin hövelinä seksin suhteen. Mulle ei ole mikään ongelma jutella seksistä ja lasten seksivalistuskin oli musta loppupeleissä ihan iisi piisi. Mutta ilmeisesti mä en olekaan ihan niin valveutunut kuin olen kuvitellut olevani? Mulla nimittäin ei ole käynyt koskaan mielessäkään että pelkästään seksistä keskustelemalla joku saattaisi alkaa kuvittelemaan siinä silmiensä edessä panemista. Että jos ihan yleisesti jutellaan seksistä, ilman mitään yksityiskohtia, niin joku saattaa alkaa kuvittelemaan sua siinä ähkimässä. Ja sitten vaivaantua. Tai tähän päätelmään päädyin ainakin Puutalon kommenttikentän perusteella. Mun tulee mieleen vain yksi asia; miksi ihmiset, miksi??

On asioita jotka mäkin koen vaivaannuttaviksi. Olen esimerkiksi seissyt vieressä kun kaveri kehui silloiselle poikaystävälleen miten ihana muna poikaystävällä on. En epäillyt asiaa hetkeäkään mutta en mä sitä olisi halunnut kuulla. Mutta ei kyllä käynyt mielessäkään alkaa kuvittelemaan sitä munaa. Musta tuo oli yksityinen keskustelu joka käytiin liian julkisesti. Siinä keskusteltiin yksityiskohtaisesti, ei yleisellä tasolla. Ja siinä on musta aika iso ero. Että jutteletko asioista ihan yleisesti vai meneekö touhu yksityiskohtiin. Mä olen nyt jotenkin tosi hämmentynyt. Miksi ihmisillä on tarve kuvitella ketään harrastamassa seksiä? Ja jos kuvittelee niin miksi siitä hämmentyy?

Vaikka tässä nyt miten ollaan muka vapautunut yhteiskunta ja alastomuus on jo saunan kautta muka niin luonnollista suomalaisille niin kyllä on muuten seksikin vielä aika tabu tässä maassa. Mä itse koen seksin yhtä luonnolliseksi osaksi elämää kuin syntymä ja kuolemakin on. Ihmiset harrastaa seksiä, sanotaan että se on luonnollista mutta miksi siitä ei saisi puhua? Mistä se vaivaantuminen kumpuaa? En jotenkin jaksa uskoa että vaikeneminen ja asioista kirjoittamatta jättäminen ainakaan ratkaisee näitä juttuja. Missä menee intiimiyden taso? Meneekö se siinä että seksi mainitaan vai vasta sitten kun mukana on yksityiskohdatkin? Miksi toiset vaivaantuu koko aiheesta enemmän kuin toiset?

Vanhemmuus tuo omat haasteensa seksielämään. Musta tuntuu että aina puhutaan vaan siitä miten vauvavuotena ja imetysaikana ei tee mieli ja miten kestää palautua ja univelkaisena ei tee mieli ja plaaplaaplaa. Mutta on siinä muutakin haastetta. Esimerkiksi lasten kasvaessa. Voin kertoa että isoin osa seksistä menee meillä siihen että mietitään missä se nyt olisi fiksuinta. Että ketä kaikkia on kotona, kuka nukkuu missäkin ja nukkuuko ne kaikki edes vielä?! Ilman huumoria meillä ei olisi edes seksielämää koska kyllä tämä senverran säätämistä välillä on. Ja joskus vituttaa niin paljon kun aina pitää huolehtia että tietyt ovet on kiinni ja pinnasänky ei ole meidän sängyssä kiinni ja ties mitä että kuivia kausia tulee.

Vanhempien seksistä pitäisi musta jutella ihan rutkasti enemmän. En tarkoita yksityiskohtia tai muita vaan justiinsa niistä haasteista mitä kulloinkin tulee. Ajatuksista ja oloista. Ne haasteet nimittäin ei häviä todellakaan siihen kun kroppa on palautunut ja himot heränneet. Ja niitä ongelmia voi tulla vaikka lapsia ei olisikaan. Silloin mun mielestä on ihan oleellisinta että asioista pystyy puhumaan ilman että se on heti sitä aktin miettimistä ja ähkimisen ajattelua. Seksi on muutakin kuin yhdyntää. Asioita pitää pystyä käsittelemään, itse suosin sitä huumoria. Se, että käsittelee asioita huumorin kautta ei tarkoita sitä että vetää koko touhun ihan läskiksi. Mun mielestä se, että yleisesti seksistä jutellessa alkaa kuvittelemaan jotain akteja jotka vaivaannuttaa, osoittaa sen että näistä asioista pitäisi puhua paaljonpaljon enemmän. Touhun täytyy olla ajatustasolla kunnossa jotta kaikki pelittää myös käytännössä. Miksi parisuhteen seksistä ei voisi puhua julkisestikin? Jos seksi on "likaista" jonkun mielikuvissa, ei se tarkoita sitä että se olisi sitä todellisuudessa.

Puutalon kommenttikentässä joku kirjoitti myös siitä että kokee seksistä keskustelun luontevaksi vasta sitten, kun on juonut pari lasia viiniä. Alkoholi saa toki rentoutumaan ja tunnelman kepenemään mutta mun mielestä tuossakin tulee osittain esiin se seikka, joka mun mielestä on pielessä ihmisten ajatusmaailmassa seksin suhteen. Aivot on se suurin sukupuolielin. Miksi ne täytyy stimuloida rennoksi jollain keinotekoisella jotta seksistä voi puhua?

Ja hei, jos vaivaannut siitä, että ajattelet ihmisiä harrastamassa seksiä niin miksi ajattelet niitä ihmisiä harrastamassa seksiä?? 

4 kommenttia:

  1. Noniin. Sun innoittamana eksyin nyt sinne. :D (Blogi kyllä lukulistalla, mutten kuten mainittua - tässä elämässä ehdi juurikaan niitä lukea - mikä sääli!.) Täytyy nyt vain sanoa, että komppaan sua.

    Että nämä oli semmosia hymy-huulille-tekstejä. On se jännä mikä siinä on, että seksistä kirjoittaminen ihan yleiselläkin tasolla saa ihmiset nolostumaan tai ajattelemaan sitä ähinöintiä. Just ton takia ihan mielettömän hyvä, että kirjoititte! Ja juurikin ton seksuaalikasvatuksenkin nimissä hyvä. Ei seksin tarvitsisi olla mikään nolojuttu (joskin ei mikään BB-talojuttukaan, IMO). Ja miksi seksistä voisi puhua vasta alkoholin jälkeen? Tai harrastaa vasta sen jälkeen?

    Mun mielipide: jos tarttet alkoholia seksin harrastamiseen - sulla on ongelma.

    Mulla tästäkin (seksi, seksuaalikasvatus) aiheesta se postaus kesken... (mikäpä ei olisi kesken)

    Nimimerkillä:
    kolme-pientä-lasta-työt-opinnot-ja-seksiä harrastettu-viimeksi-varmaan-ennen-esikoista-jos-oikein-muistan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jäin mietiskelemään myös sitä että miten paljon populaarikulttuuri ja yliseksualisoitunut nyky-yhteiskunta vaikuttaa koko tähän kuvioon. Ja myös se, kun sitä seksiä, varsinkin nyt kesällä, puskee joka tuutista. Seksihelle, seksi sitä, seksi tätä. Ei yhtään ehkä ihme jos ihmisille tulee olo että joka suunnalla ähkitään :D mutta siks just olisi hyvä herätellä niitä omia suodattimia, vaikka sitten huumorin kautta. Kaivella sieltä se keskitie.

      Poista
  2. En ymmärrä, miten ajatuksiinsa muka voisi vaikuttaa. Ei kai etukäteen voi tietää, mikä juttu seuraavaksi päähän pälkähtää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, tottakai voi jollain tasolla vaikuttaa. Tai ainakin siihen että jos kokee jotkut asiat hämmentävinä ajatuksina niin sitten tekee sille omalle ajatusmaailmalle ja suhtautumiselleen jotain. Pureutuu niihin syihin miksi hämmentää.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?