tiistai 22. syyskuuta 2015

Moiccu

Mulla olisi luonnoksissa syntymässä vaikka mitä "asiatekstejä" mutta jostain syystä ne ei vaan valmistu. Ei irtoa sellaisiksi kun tuntuu että haluaisi irrota. Synnytystuskia! Heitetään väliin siis kuulumisia, josko joku kirjotuslukko aukeaisi....

Syksy jatkuu lämpöisenä ja aurinkoisena, onneksi! Illat pimenee kuitenkin ihan tolkutonta vauhtia ja lämmöstä huolimatta tuntuu lähinnä kamalalta tragedialta että kesä on ohi. Mua ei harmita niinkään se helteiden puute vaan kaikki muu. Ja lähinnä se kaikki mikä jäi kokkaamatta. Mitä piti tehdä mutta sitten kuitenkin jäi. Miksi en säilönyt, pakastanut ja hillonnut enemmän? Tein muuten aivan ässähyvää kesäkurpitsa-omenahilloa. Tekisi mieli kauhoa suoraan purkista naamariin... on ollut toimivaa sekä kakun välissä, pannarin päällä että paahtoleivän kyljessä. Miksi meillä on niin pieni jääkaappi että sinne ei edes mahdu kaikki, mitä haluaisin tehdä?

Lämmin syksy on ajanut meidät pihalle etsimään satoa lähiympyröistä. Helsingissä nimittäin on siellä täällä useampikin paikka, jossa kasvaa jos jonkinmoista syötävää jonka kuka vaan saa poimia. Tyrnipensaat huutelivat tyhjää mutta löydettiin maistiaisiksi päärynää, omenaa ja mustaviinimarjoja. Ja ihan tästä kotikulmilta! Jos jotakuta muutakin kiinnostaa niin osoitteesta satokartta.net voi tarkastaa oman kulmakuntansa tilanteen.

Poukkoilua aiheesta toiseen kolmen yövuoron jälkeen. Mä olen monta aikaa haaveillut että opettelisin tykkäämään ginistä. Täytän kohta 35 ja se vaan tuntuu sellaiselta jutulta minkä haluaisin opetella ennenkuin oon virallisesti keski-ikäinen. Gin on ollut ostoslistalla jo vaikka miten monta kertaa. Ja nyt kun sitä rahaa olisi niin arvatkaapa onko vieläkään muistettu!?

Viime viikolla se sitten vihdoinkin koitti. Kauan odotettu hetki. Suurin syy miksi eletään tässä elämäntilanteessa. Nimittäin palkkapäivä. Ja kuulkaa ei ollut itku kaukana kun kaikkien laskujen jälkeen tilille jäi vielä rahaa. Aika montakin rahaa! Ja kun tiesi että Siipankin palkkapäivänä käy sama tilanne. Kun tässä on kolme vuotta eletty aika pitkälti maksupäivästä maksupäivään niin onhan tämä nyt kerrassaan ihmeellistä. Toki ihan vapaaehtoisesti on elelty niin että se rahatilanne oli mitä oli ja edelleenkään en muuttaisi kotona vietettyä aikaa muuhun, mutta pakko sanoa että on aika parasta kun se rahahana virtaa vaihteeksi enempi tänne kotiinpäin eikä aina vaan kodista poispäin. Saatiin monta rahallista juttua hoidettua alta pois heti. Mitä on jouduttu aiemmin siirtämään aikaan parempaan. Ja näyttäisi vähän jopa siltä että säästöönkiin jää rahaa. Mä en edes muista koska olisin säästänyt rahaa johonkin muualle kuin lasten tileille. Ihan käsittämätöntä!!! Ja tässä nyt kuitenkin vielä molemmat tehdään vaan sitä 75%:sta työaikaa. Ihana, ihana palkkapäivä!!

No tässä nyt sitten sitä mainittua Ahvenanmaan pannaria. Maku oli hyvä mutta koostumuksen suhteen täytyy vähän vielä treenata...

Sain kun sainkin aikaiseksi sen toisen verenluovutuksen tälle vuodelle. Ja jos hyvin käy niin kolmannenkin ehtii! Tällä kertaa hb oli sillä ja sillä rajalla että sain luovuttaa eli voi olla että se kolme kuukautta luovutustaukoa on mulle liian vähän. Viimeiksihän mä tankkasin pinaattia ja ties mitä pari viikkoa ennen luovutusta, nyt menin vähän enempi extempore. Olossa ei mitään ihmeempää tuntunut, ei ennen eikä jälkeen luovutuksen, eli meinasin joulukuussa käydä kokeilemassa että huolivatko. Jos silloinkin hb on matala niin sitten ei auta kuin pidentää luovutusväliä. Yhtä kivaa oli tälläkin kertaa, kuin silloin ekallakin. Tosin nyt olen luovutuksesta lähtien taas tankkaillut pinaattia ja lehtikaalia ja vältellyt maitotuotteita. Hb nousuun!

Senkerran kun jaksoin riipiä irti kurpitsasta ne siemenetkin, niin paahtamisen sijaan poltin koko paskan. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Kolmosella oli joku kukkumisputki tuossa viime viikolla. Se kömpi joka yö viereen mönkimään ja ahdistamaan vanhempiaan sängyn reunoille. Pohjat vedettiin ke-to välisenä yönä, jolloin poju valvoi jostain puolikolmesta melkein aamukuuteen. Luulin ihan tosissaan että se on kipeänä ja Kolmas vähän valittelikin mahaansa. Pari tuntia unta ja aamupala tosin teki sen että tyyppi oli ihan oma itsensä. Kotipäiväiltiin kuitenkin kaiken varalta se torstai, näistä pienistä kun ei aina ota selvää. Enkä kyllä tiedä olisinko itsekään ollut siinä miten työkykyisenä sen valvomisen jälkeen. Torstai olikin ainoa päivä kun se verenluovutus tuntui yhdessä törkeän väsymyksen kanssa. Kolmosen kukkuminen loppui yhtä mystisesti kuin alkoikin. Muuten on oltu ihan terveinä. Joka on musta aika hyvin tällä päämäärällä, ottaen huomioon että koulua ja päiväkotia ja töitä on takana jo monta viikkoa.

Kattokaa miten pieni avocado! Maistui sentään ihan sille miltä pitikin. Ruokalusikka vieressä antamassa vähän mittasuhteita.

Aktivoiduin tuossa hoitamaan itseänikin. Mä aina nalkutan lähiympäristölle ihan kaikesta terveyteen liittyvästä ja sitten ihan huolella laiminlyön itseni. Practise what you preach ja silleen. Varasin nimittäin hammaslääkäriin ajan itselleni. Oon viimeiksi käynyt kolmisen vuotta sitten. Mulla ei itseasiassa mikään ääretön hätä ole suussa mutta kyllähän sitä nyt vähän useammin pitäisi käydä tsekkaamassa että kaikki on kunnossa. Nyt oli ihan asiaakin, nimittäin yksi visuri on vihoitellut enempi vähempi koko vuoden. Ja nyt alkoi kyllästyttää sen oikuttelu. Hammaslääkäri pistikin ajat röntgeniin ja meinasi että sama se on napsia pois nuo kaikki kolme visuria, jotka suussa vielä on. Kuvien jälkeen sitten ihmetellään että tarvitaanko kirurgia vai riittääkö hammaslääkärin taidot riittävään ronkkimiseen. Eräs kaverini oli lähes vuoden saikulla visurien poiston yhteydessä sattuneiden kämmien suhteen joten pikkasen tässä nyt on sellainen jännäkakka ja kusi sukassa. Tokikaan nyt en kuvittele että mulle käy samoin mutta ihan en äkkiseltään muista ketään joka nyt varsinaisesti olisi visurien poiston jälkeen polkkahypellyt innoissaan että olipa ihaninta ikinä!

Ajat lähti myös suuhygienistin puolelle varaukseen. Hammaslääkäri kertoi että ihmisillä on yleensä vikaa tai ongelmia joko hampaissa tai ikenissä. No mä osun tuohon jälkimmäiseen porukkaan, jonka toki tiesinkin. Mulla on tosi mineraalipitoinen sylki, jonka takia hammaskiveä kertyy enemmän kuin yleensä ja se kertynyt hammaskivi sitten tekee sen että ikenet pakenee ja se ikenien pakeneminen taas tekee ientaskuja jotka sitten kerää itseensä kaikenlaista mähmää. Eli mun ikenissä on vähän koko ajan pieni tulehdus päällä. Hammaslääkäri oli tosi hyvä ja pätevä mutta voi jumalauta että teki kipeää kun se tutki! Johtuen juurikin siitä kroonisesta tulehduksesta suussa. Mä olen kyllä putsaillut noita ikeniä ja hammasvälejä mutta en todellakaan päivittäin. Ja koska osun juuri siihen porukkaan, jolla noita ongelmia ikenien kanssa on niin omahoito on nyt tosi isossa osassa. Eli ryhtiliikettä tähän touhuun nyt! Jos en aktivoidu niin pahimmassa tapauksessa multa irtoaa hampaat. Tilanne ei nyt todellakaan vielä ole niin paha mutta jotta siihen pisteeseen ei päädytä niin jotain tarttis nyt tehrä. Eli älkää lintsailko suuhygienian suhteen! Muuten mulla on suussa asiat oikein hyvin. Reikiä ei ole ja jahka nuo visurit saadaan tuolta hittoon niin hammaslääkäriin ei tarvitse mennä neljään vuoteen. Syyhygienistillä sensijaan saa laukata kyllä sitten senkin edestä..

Me ollaan tykästytty tekemään iltapalaksi välillä tämmöisiä lämpöisiä piirakoita. Pohjan tekee supernopeasti ja sisuksiin saa ympättyä kaiken ylimääräisen jääkaapista. Tämä versio pitää sisällään näköjään ainakin korianterin varsia, papuja ja munakoisoa. Sekä kaikki maailman juustoraasteet.

Käytiin Ekan astmakontrollissa. Lapsuusiän astmastakin mulla on ollut teksti tekeillä varmaan jo vuoden... katsotaan saisinko sen kohta jo pihalle, ainakin ennen kuin Ekalta puretaan diagnoosi kokonaan pois. Nimittäin tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki tehdyt testit ei anna enää viitteitä astmasta! Wooohoooo!!! Lääkitys muutettiin päivittäisestä jaksottaiseksi eli käytetään vain tarvittaessa. Voin kertoa että eräs ysiluokkalainen oli aika hitokseen iloinen tästä uutisesta. Ja tokihan Eka on se, joka ansaitsee ne isoimmat fankfaarit. Hän on vuodesta toiseen jaksanut huolehtia ja muistaa lääkkeet, ottanut vakavasti astmansa hoidon ja ymmärtänyt mistä on kyse. Mutta on hienoa että on tultu tähän pisteeseen. Melkoinen muutos siihen pikkulapseen, joka sai järjettömät hengenahdistukset ihan pienistä nuhistakin. Sama tyyppi hutaisi justiinsa 1200m kuudessa minuutissa ja puhalteli senjälkeen ihan törkeän kovat lukemat. Ilman lääkkeitä!

Tässä yksi kappale uunista ulos. Näkyy olevan ainakin tomaattia ja pekonia. 

Muuten lapsilla pyyhkii aika kivasti. Ekalla ja Tokalla vaihtuu kohta kehiin kakkosjakso koulussa ja syyslomakin on ihan kohta. Mä ajattelin tykittää lomatta jouluun asti mutta järkkäsin itselleni vapaapäiviä Kaksikon lomaviikolle. Möllötellään koko Kolmikon kanssa sitten kimpassa. Muutamia toiveita lomaviikon touhuille on jo esitetty, katsotaan mitä toteutuu. Me aikuiset ollaan kyllä jo jotenkin ihan väsyjä ja loman tarpeessa mutta sellaistahan tää arki taitaa nyt olla. Ja ne kuuluisat ruuhkavuodet. Että ei sinänsä mitään uutta auringon alla.
Kolmas vetää uhmat joka viikko aivan uusille kierroksille ja meitä vaan mietityttää että koska tuo oikein laukeaa? Ja mikä laukeaa ensin; vanhempien pää vai pätkän uhma. Ehdottomasti kovin uhmapää meidän pojista, Kaksikosta ei ole mitään vastusta tuolle tällä hetkellä. On se kyllä törkeän söpökin useimmiten. Kuten silloin kun menee pikkuvessan uudelle pehmeälle matolle pötköttelemään ja haluaa että sinne tullaan kaveriksi. Sitten siellä ihmetellään ja halitellaan tovi.

Uskaltauduin viimein kokeilemaan uppomunia sillä kiehuva vesi kattilassa & etikka-tavalla ja tuli tähän mennessä parhaat yksilöt. Huono valotus mutta keltuainen oli juuri oikeasti löllö.

Oon muuten ihan tässä kaiken uuden aallonharjalla ja kokeilin vihdoin ja viimein cakepopseja. Ne on musta aina olleet kovin söpön näköisiä mutta en oo kuitenkaan koskaan inspiroitunut tekemään niitä itse. Nyt jostain muffinssi-hulluttelusta jäi taikinaa senverran yli että ajattelin kokeilla vihdoin, että onko ne cakepopsit mistään kotoisin. Siinä vaiheessa kun kolmas perheenjäsen tuli utelemaan että mitäs lihapullia ne nämä on niin totesin että jäi kertaluontoiseksi kokeiluksi. En viitsinyt ottaa edes valokuvia, aika ankean näköisiä palleroita sain aikaiseksi.

Ennakoiva <3

Mä olen kaivanut esille jo villasukat ja kaulahuivit. Vaikka on vielä lämmintäkin, ainakin välillä. Mutta mä olen kyllä välillä jo vähän palellutkin. Hyvänä kontrastina menee se että naapurin isäntä tulee vastaan joka päivä shortseissa ja t-paidassa. Ei siellä nyt niin lämmintä enää ole! Kynttilät ja suitsukkeet palaa ja kaura-omenapaistosta syödään iltapalaksi vähän väliä. Ne on selviä syksyn merkkejä ne! Enkä mä kyllä valita. Tässä on puolentoista kuukauden sisällä niin paljon kivuuksia edessä että on vaikka mitä mahtavaa, mitä odottaa. Bring it on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?