perjantai 11. syyskuuta 2015

#omavalinta

Syksyn eka vanhempainilta takana!

Kaksikon koululla on monesti vanhempainiltojen yhteydessä joku ulkopuolinenkin taho puhumassa. Tällä kertaa paikalla oli Nuorten Akatemiasta henkilö puhumassa #omavalinta-projektista, jonka tarkoituksena on edistää nuorten terveellisiä elämäntapoja. Pienen kalvosulkeisharjoituksen perusteella projektille todellakin on kysyntää!

Tiesitkö että
  • yläkouluikäisistä vain joka viides liikkuu riittävästi
  • ysiluokkalaisista vain joka kymmenes liikkuu riittävästi
  • yläkouluikäinen nuori tarvitsee liikuntaa 1-2 tuntia päivässä
  • aivan järjettömän moni yläkouluikäinen jättää aamupalan syömättä (unohdin tarkan prosenttiosuuden kun en ottanut sitä ylös, enkä äkkiseltään löydä sitä hakemalla)
  • turhan moni skippaa myös koululounaan

Meidän nuoriso pyöräilee tällä hetkellä lähes kaikki logistiikkansa, joten tarvittava määrä liikuntaa täyttyy helposti. Ja päälle tietysti vielä liikuntaharrastukset. Tilanne toki muuttuu pian kun kelit viilenee, riittävää liikuntaa murehditaan sitten. Toka tosin olisi halukas fillaroimaan talvellakin. Mä taas en lämpene fillaroinnille talviaikaan, en ainakaan jos on tosissaan pakkasta. Silloin nimittäin täytyy kiinnittää huomiota pukeutumiseen ihan toisella tavalla enkä valitettavasti usko hetkeäkään, että tyyppi malttaisi kiskoa riittävästi taminetta päällensä. Ja toinen juttu on tietysti turvallisuus. Omassa kaveripiirissä suurinosa fillarionnettomuuksista on tapahtunut nimenomaan talvella fillaroidessa. Kypärä on tosin pelastanut niissä tilanteissa joka kerta mutta silti. En ainakaan nyt näin suorilta käsin liputa sitä vaihtoehdoksi.

Erityisen tärkeäksi tuo liikkuminen on huomioitu meillä nyt, kun omatkin lapset on heränneet tajuamaan hyötyliikkumisen tärkeyden. Ekan kavereista muutamalla on mopo ja yksi ensimmäisiä huomioita omilla nuorilla oli se, että näillä mopoilijoilla on jäänyt kaikki hyötyliikkuminen pois. #omavalinta toi muuten esiin myös sen, että lapsia ja nuoria ei kannattaisi kuljettaa harrastuksiin. Vaan siinäkin hyödyntää sitä, että lapsi tai nuori liikkuisi itse. Ja olisihan se fillarilla liikkuminen tosi hyväksi meille aikuisillekin. Liian usein tulee itsekin valittua kulkuvälineeksi auto, koska silloin saa nukkua pidempään tai lähteä myöhemmin. Huonoja tekosyitä!

Liikkumisen lisäksi käsiteltiin myös tovi omaa lemppariani, eli ravintoa. Mun on pakko sanoa että tunnen aika isoa ärtymystä siitä, kun lapsiperheissä lintsataan syömisissä. Suositaan muiden valmistamaa, luotetaan että no eihän meillä täällä Suomessa nyt sellaista myytäisi joka ei syötäväksi kelpaisi jne ne kaikki kootut syyt. Mä ymmärrän sen että on kiire mutta itsetehtyä ja terveellistä saa myös helposti ja nopeasti. Joskus jopa edullisestikin, kun vähän miettii kokonaisuuksia. Hintahan se tuntuu nimittäin monesti näitä syömishommia sanelevan. Mä ymmärrän sen että toiset ei edes tykkää ruoanlaitosta. Mutta tämä ei mun mielestä oikeasti ole valintakysymys. Elämässä joutuu aika useinkin tekemään asioita joista ei tykkää. Mä ymmärrän senkin että kaikki ei osaa laittaa ruokaa. Noh, ei meistä kukaan ole sitä syntyessä oppinut. Jokainen sen on joutunut opettelemaan. Satunnaisia päiviä on varmasti kaikilla kun joutuu vetämään sieltä, mistä on helpointa. Mutta ne ei nyt ole osa tätä kokonaisuutta. Einekset yksinkertaisesti on täynnä sekä piilosokeria että -rasvaa ja ne ei ole hyvää ravintoa kenellekään.

#omavalinta toi isosti esille sitä, että lapset ja nuoret oppivat esimerkistä myös syömisten suhteen. Vanhemmat tekee ison karhunpalveluksen lapsilleen, jos syöttävät heille jatkuvasti eineksiä ja pikaruokaa. Se esimerkki opitaan ihan suoraan. Se, että lapsi tai nuori ei ole silmämääräisesti ylipainoinen, ei vielä tarkoita sitä että elimistö voi hyvin. Tai että lapsi tai nuori saa riittävän monipuolista ravintoa. Se ylipainon puuttuminen ei tarkoita sitä aikuisellakaan. Lapset ja nuoret tarvitsee kasvuun ja kehitykseen ensiluokkaiset ravintoaineet. Lisäksi se kasvava elimistö on aika kovilla siellä koulussa. Oppiminen on rankkaa ja yksi parhaimmista keinoista, joilla me vanhemmat voidaan lastemme oppimista tukea, on se että huolehditaan että ne opeissa muhivat aivot saa kuluttaakseen riittävästi ja riittävän hyviä raaka-aineita.

Kun jälkikasvu näkee että kotona tehdään itse ja syödään monipuolisesti, niin se ei ole enää kynnyskysymys. Ei kenellekään, ei edes aikuisille. Ja sitä ruokaa voi laittaa yhdessäkin. Tai nuori voi vastata silloin tällöin perheen ruokkimisesta. Se on ihan tutkittua että vanhempien kannustus ja esimerkki vaikuttaa nuorten syömiseen! Ja vaikka mä nyt tässä heristelen sormea niin petraamista on täällä meillä himassakin. Nyt on taas lipsuttu ihan liikaa siihen, että leivän päältä löytyy vaan pelkkää juustoa tai makkaraa. Siinä otetaan ryhtiliike nyt. Kuten myös siinä että murot tai mysli ei ole yksistään riittävä aamupala. Nämä on mun mielestä niitä juttuja, minkä suhteen ei pidä joustaa. Aikuiset päättää niistä vaihtoehdoista joita lapset ja nuoret syö, ei alaikäiset.

Nuoret oppii myös toisiltaan! Ja kun niitä esimerkkejä on opittu siellä himassa, niin ne lähtee jalostumaan nuorten kautta eteenpäin. Olen tosi iloinen, että näistä jutuista puhuttiin vanhempainillassa. Ihan tuttua tietoahan nämä oli mutta siitä huolimatta niistä ei voi mun mielestä puhua liikaa, koska niitä lipsumisia tulee jokaisessa perheessä. Eikä se riitä että vain nuorille jutellaan, koska aikuiset useimmiten huolehtii jääkaapin täyttämisestä. Mä jäin ihan tosissani miettimään että miksi se on juuri ravinto, mistä lintsaa niin helposti?

Hirveästi ihmeempiä ei tämä vanhempainilta tällä kertaa käteen jättänytkään. Nää on niin tuttua kauraa jo. Paitsi tiedon ysiluokkalaisten vanhempainillasta koskien yhteisvalinta-asioita. Joka on ihan kohta. KÄÄK!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?