torstai 17. syyskuuta 2015

Paljasta pöytäsi

Puutalobabystä kajahti ilmoille hauska haaste. Paljasta pöytäsi, eli miltä keittiönpöytä näyttää juuri nyt?

Noh, tämä haaste antaa ehkä vähän vääristyneen kuvan meiltä. Keittiö on nimittäin meillä ainoa paikka, joka edes etäisesti näyttää siistiltä. Koska se on mulle tärkeää. Muuten meillä on juurikin sellainen tyypillinen lapsiperheen kaaos. Me syödään vähintään kerran päivässä kimpassa ja haluan että jokainen mahtuu lautasineen istumaan kunnolla. Tai lukemaan syödessään jotain, jos haluaa. Meidän keittiön pöytä on yllättävän kapea, vaikka pituutta kyllä riittää. Siihen ei ihan hirveästi tarvitse tavaraa päätyä kun ei oikeasti enää mahdu syömään.

Joskus muinoin mun mieltä rauhoitti myös se että sänky oli pedattuna, näytti mukamas siistimmältä. Siitä on luovuttu jo aikapäiviä sitten. Ja ne harvat kerrat kun päiväpeitto sänkyyn asti päätyy, näyttää jotenkin tosi oudon kliiniseltä. Ei yhtään meidän kodilta. Mutta toivon että keittiön kanssa ei luovuteta. Että edes siellä olisi olo että ei ole törkeä kaaos.

Meidän keittiön pöytä. Joskus se on ihan täynnä tahroja ja ties mitä epämääräistä smegmaa mutta yritän kuurata sitä muutaman kerran viikossa. En tykkää syödä kädet tahmassa. Kaksikko on myös velvoitettu pyyhkimään keittiön pöytää. Hedelmiä meillä on aina keittiön pöydällä, lapset syö niitä paremmin kun ne on esillä. Muuten yritetään pitää pöytä tyhjänä mutta aina siihen päätyy jotain akkareita tai papereita. Tällä hetkellä ylimääräistä kamaa on ihmeen vähän esillä, ainoastaan Tokan valokuvauslappu. Tarjotin on napattu mukaan mun lapsuudenkodista, yleensä siinä on esillä vitamiinit joita meillä syödään. Tällä hetkellä on kaikki pillerit ja pulverit loppu, mitenhän niitä muistaisi ostaa lisää? Ja esillä toki myös jokaisen lapsiperheen the thing; talouspaperi! Telineen on tehnyt Toka puutöissä.
Toka on joskus vuonna kuokka askarrellut mulle nämä lusikkatulppaanit. Ne on musta niin symppikset että saivat paikan keittiön pöydältä. Lisäksi näin meillä on aina kukkia pöydällä.
Vaikka mä inhoan kaikkia ylimääräisiä pölynkerääjiä, keittiönpöydältä löytyy kaksi sellaista. Nämä sirottimet on ostettu tuliaisena Edinburghista muutama vuosi sitten. Oli niin kivat että oli pakko saada. Tyhjillään ovat koska en raaski ottaa niitä käyttöön.
Nämä söpöläiset sensijaan ovat käytössä. Saatiin joskus tuparilahjaksi.
Pöydästä löytyy myös se lämpöjälki jonka onnistuin taiteilemaan heti uuteen pöytään. Silloin se vitutti ihan älyttömästi ja ihmetytti miten pöydän pinta on niin huonosti käsitelty. Sittemmin pöytään on tullut muitakin, joskin paljon pienempiä, lämpöjälkiä. Nyt pöydän pinta näyttää siltä miltä muukin koti. Täällä asuu lapsiperhe!

Tämä ei nyt ole enää keittiönpöydältä mutta keittiöstä kuitenkin. Näin käy kun päästää Kolmosen keittiöön. Taapero ahkeroi alkuviikosta ja pinosi laseja sisäkkäin. Nämä jämähti niin tiukasti kiinni että ei olla saatu niitä edelleenkään irti toisistaan. Muutama vinkki vitonen vielä odottaa, joita kokeillaan ennenkuin luovutetaan ja nakataan nämä lasinkeräykseen.

Ja jotta oltaisiin vähän lähempänä totuutta kokonaisuudesta, tässä kuva keittiön apupöydästä. Kauppalista, keittokirjoja, kapselikahvia ja lehtiä. Kun keittiönpöytää yritetään pitää siistinä niin sitten käy näin. Johonkin se tavara kuitenkin päätyy.

Miltä teidän keittiön pöydä näyttää? Ei saa siistiä tai siivota ennen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?