torstai 24. syyskuuta 2015

Vuorotyöläiselämää

Vuorotyö tuntuu olevan aika monelle iso kirosana ja monia mietityttää että miten vuorotyöläisenä ehtii kaiken työn ulkopuolisenkin! Vastaan; helposti! Joskin organisointia ja ennakointia tarvitaan ehkä virastoaikaa enemmän mutta siitä huolimatta, helposti. Kun jokainen tekee jotakin ja osallistuu, ei yhden harteille jää liikaa. Kokosinkin kasaan meidän yhden päivän aikataulut yhdestä oikein tyypillisestä työ-, päiväkoti-, ja koulupäivästä. Ja vaikka tämä esimerkkipäivä ei nyt ole juuri tämä päivä jota eletään, on tänäänkin luvassa aika samanlainen päivä.

Esimerkkipäivän aikana aikataulut näyttää seuraavilta:
Siippa on töissä klo 6.30-14.30
Mä olen töissä klo 13-21
Eka ja Toka on koulussa klo 8.30-15.30
Kolmas on päiväkodissa klo 10.30-15.30

Klo 7
Herään Kaksikon aamutoimiin. Nukuttaisi mutta uni ei enää tule. Nousen ylös ja siirryn sohvalle pötköttämään. Aamuhöpistään Kaksikon kanssa. Totuttelen vasta takaisin työrytmiin joten tuntuu että olen aina vaan koko ajan väsynyt. Helpottaa kuitenkin tosi paljon kun ei tarvitse heti aamusta sykkiä työmoodiin. Aamuvuorot tuntuu toistaiseksi ihan pahimmilta kun valmiina työntekoon täytyy olla jo 7.30. Ilta- ja yövuorot ei tunnu juuri missään vaikka olisikin väsynyt. Koska saan aamusta olla muuta kuin työminä.

Klo 7.30
Kolmas kuuluu heräilevän. Pienin ei todellakaan ole mikään aamuihminen ja heräilee hitaasti. Tykkää olla sylissä pitkät tovit kun on noustu. Käydään yhdessä ovella heipattamassa ja pusuttamassa isot veljet koulutielle. Senjälkeen rapsutellaan kisuja ja heräillään vielä.

Klo 8-10
Aamupalaillaan ja katsellaan muutama lastenohjelma. Kolmas välillä piirtää, välillä leikkii. Mä teen muulle porukalle päivällisen valmiiksi, josta syön itse lounaan. Meillä vähän vaihtelee että miten ruoanteko hoidetaan. Joskus mä teen ruoan ennenkuin lähden töihin, joskus esivalmistelen jotain jonka Siippa sitten tekee loppuun, joskus Siippa tekee ruoan alusta loppuun kun ovat kotiutuneet ja joskus vietetään jämäpäivää eli syödään jääkaappiin jääneitä haja-annoksia pois. Jos ollaan kaikki kotona niin kokataan yhdessä ja jutellaan samalla. Tällä kertaa teen kasvislassua ja Kolmas on mukana auttamassa muutaman hetken.

Nappaan pyykkikoneen päälle mutta sen ihmeempiä en siivoile. Siippa on edellisenä iltana vähän tsekkaillut että mitä pyykkiä pestäisiin minäkin päivänä ja ladannut pyykkikoneen valmiiksi. Jonka mä nyt siis käynnistin. Joskus ajastan valmiiksi pyykkikoneen starttaamaan iltapäivällä niin että kotona on jo joku. Kolmas on joskus parin tunnin ajan päiväkotipäivän jälkeen tosi kiukkuisena ja silloin kaikki ylimääräinen tuntuu hankalalta, jopa se pyykkikoneen käynnistäminen.

Käydään Kolmosen kanssa poimimassa partsilta kypsiä tomaatteja ja kastellaan samalla kaikki partsilla kasvava. Ruokitaan kisut ja mä onnistun taas heittämään osan niiden ruoasta jaloilleni.
Tsekkaan nopsasti että onko Kolmosen päälle menevät vaatteet nimikoitu. Ulkona sataa joten sadevaatteisiin tussitan myös puumerkit. Sadetakissa näkyy olevan sellaisen sukulaislapsen nimi, joka täytti juuri 18. Nostalgisoin hetken ja estän Kolmosta sotkemasta tussilla. Sekin haluaisi nimikoida.

Klo 10.00
Poistutaan himasta. Pikatarkistan ovella että mulla on kotiavaimet (oon viime aikoina unohtanut kotiavaimet kotiin pariinkin kertaan. Niin paljon muistettavaa että nämä itsestäänselvyydet tahtoo unohtua) ja kaikki mitä Kolmas tarvitsee hoitopäivän aikana. Haetaan kellarista rattaat autoon mukaan, koska Siippa hakee Kolmosen ja suuntaavat kotiin julkisilla. Tämä versio päivästä onkin Kolmosen suosikki koska pääsee metron kyytiin. Vien pojan rauhassa päiväkotiin ja juttelen vähän hoitajien kanssa. Vaikka mun työpäivä alkaa vasta kello 13, viedään Kolmas hoitoon jo klo 10.30 mennessä. Tämä sentakia että lapsen päivärytmi pysyisi suht tasaisena. Kolmashan on vuoropäivähoidossa ja siellä on todettu että juurikin vuorohoidosta johtuen ne lapsen päivärytmit on tosi tärkeitä pitää tasaisena ja suht samanlaisina. Kolmas syö siis lounaan päiväkodissa ja nukkuu siellä päiväunet. Olin aluksi vähän tuota vastaan koska olisin halunnut viettää tuon ajan lapsen kanssa mutta pakko myöntää että paremmin toimii näin. Kyllä ne päivähoidon työntekijät tietää mistä ne puhuu ja miten se homma toimii parhaiten.
Tsekkaan että Kolmosella on kaikki ok ja tietää mihin menee ja kenen kanssa. Halipusut ja moimoit!

Klo 10.50
Olen takaisin kotona. Pari tuntia töiden alkuun. Tässä vaiheessa mä käyn silloin tällöin urkkaamassa mutta koska eilen kävin ennen töitä niin tänään on lepopäivä. Jos menen johonkin liikkaamaan niin en ehdi käydä kotona ennen työvuoron alkua ja niistä päivistä tulee aika pitkiä. Montaa peräkkäin ei voi tehdä, ei ainakaan vielä. Ennen iltavuoroa en myöskään suostu hoitamaan ruokakauppaa tms ellei ole ihan pakko. Kahdeksassa työtunnissa on ihan riittävästi, ja koska mä saan niin harvoin olla yksin kotona niin pyhitän sen puolitoistatuntisen ennen töihin lähtöä mielummin johonkin kivaan. Joskus painun hetkeksi takaisin nukkumaan kun pääsen kotiin. Joskus Wilmailen tai hoidan muita juoksevia, nopeasti hoidettavia juttuja.

Pistän pyykit kuivumaan. Kaksikko tsekkaa päivittäin pyykkinaruilta omat vaatteensa. Samaten tyhjentävät astianpesukoneen ja vievät tarvittaessa roskat. Aina se ei lutviudu ihan niin omatoimisesti kuin me aikuiset toivottaisiin mutta osallistuvat kuitenkin, vaikkakin joskus vasta 48754783564387 muistutuksen jälkeen...

Syön lounaan ja tsekkaan eväät mukaan töihin. Iltavuorossa saisin ruoan myös duunin puolesta mutta syön mielummin omia. Laitosruoka on laitosruokaa..
Ennen lähtöä pikasiistin vielä keittiön. En kestä itse yhtään sotkuista keittiötä kun tulen töistä kotiin joten yritän että en itsekään jättäisi sinne kaaosta toisille. Ja silloin varsinkin koen sen aika tärkeäksi, jos Siippa alkaa ruoanlaittoon samantien. Yllättävä ajansäästö siinäkin jos pääsee suoriltaan hommiin eikä tarvitse ekana alkaa raivaamaan jotain aamupala-sössötyksiä pois tieltä.

Klo 12.30
Starttaan töihin. Käyn ilta- ja yövuorot autolla jos se meillä lainassa on, koska silloin saan tikistettyä perheelle vuorokaudesta vähän enemmän aikaa. Aamuvuoroina menen julkisilla töihin ihan mielelläni jo pelkästään ruuhkan takia. Paitsi jos mun täytyy viedä Kolmas. Ne aamut sujuu paremmin jos mennään autolla, Kolmosen päiväkotihan ei ole tässä ihan kävelymatkan päässä.

Klo 13-21
Töitä, töitä, töitä. Muksut pommittelee välillä puhelimella. Ne ei koskaan muista että kumpaan kannattaa minäkin päivänä olla yhteydessä, muhun vai Siippaan. Pommittavat yleensä molempia kunnes saavat jomman kumman kiinni. Me viestitellään Siipankin kanssa työpäivien aikana melko paljon. Joskus käytännön juttuja, joskus lasten juttuja ja joskus puuta heinää.

Mun ollessa töissä muu perhe kotiutuu. Ruokailevat yhdessä, jos Kaksikolla on harkkapäivä niin käyvät harkat. Tai sitten ovat kotona tai näkevät kavereita. Siippa huolehtii mahd pyykki- ym kuvioista yhdessä lasten kanssa. Mitään kovin ihmeitä eivät välttämättä puuhaa. Joskus käyvät uimassa tai ulkoilemassa, riippuen nyt ilmoista ja tyyppien vireystasosta.

Klo 21.30
Oon takaisin kotona! Tällä kertaa kiirehdin saunaan, jossa muu perhe jo on.
Vaikka elellään jo tätä työ-koulu-päivähoitoarkea, niin meidän rytmi on edelleen aika iltapainotteinen. Kolmas on aina hereillä vielä siinä vaiheessa kun tulen iltavuoroista. Toistaiseksi aamuherätyksiä ja ennenkaikkea aamulähtemisiä hoitoon on niin vähän, että ei olla nähty tarpeelliseksi muuttaa sitä rytmiä niin, että Kolmas menisi yöunille aikaisemmin. Meidän yhteinen aika perheenä jäisi aika vähäiseksi, koska Kaksikkokin huitelee iltaisin omissa jutuissaan. Koska tehdään molemmat lyhennettyä työaikaa, on Siippa useimmiten vapaalla silloin kun mulla on aamuvuoro. Eli mun lähtiessä kukonlaulun aikaan, jää Siippa ja Kolmas nukkumaan. Me käytetään päivähoitoa oikeastaan vain silloin kun mulla on ilta- tai yövuoro. Aikaisia aamuviemisiä on ehkä kerran, kaksi kuukaudessa. Eihän tämä nyt toki silkkaa serpentiiniä ole koska mä olen myös paljon viikonloppuja töissä eli koko perheen yhteisiä vapaapäiviä ei ole joka viikko. Tosin Kaksikko viettää omia vapaapäiviään sovitusti myös isällään eli vaikka mä en vuorotöitä tekisikään, ei meillä silti olisi yhteisiä vapaapäiviä joka viikko. Kun on mahdollista niin tähtäilen omia iltavuorojani sellaisille päiville, kun Ekalla tai Tokalla, tai molemmilla alkaa koulu vasta 11.15. Silloin ehditään olla kimpassa hetki siinä aamupäivästä. Kaksikon lukkari vaihtuu lukuvuoden aikana viisi kertaa, joten aina noita 11.15 aamuja ei ole. Mutta silloin kun on niin yritän olla kotona niinä päivinä. Tosin Eka jo selvästi kaipaisi sitä että saisi viettää ne aamupäivät yksin.

Toistaiseksi siis rytmi meillä on se että Kolmosen kanssa mennään nukuttelemaan iltakymppiin mennessä ja yleensä Kolmas nukahtaa joku 22.30 mennessä. Tämä tuntuu kauhistuttavan monia mutta ei olla itse koettu tätä nyt järisyttävän ongelmaiseksi. Toki aikuisten yhteinen aika on tosi vähäistä mutta vaihehan se tämäkin on, ei pysyvää. Useimmiten Siippa nukuttaa iltaisin Kolmosen mutta jos mulla on aamuvuoro ja aikainen herätys niin kömmin pojun kanssa ihan mielelläni sänkyyn samaan aikaan ja käyn itsekin yöunille. Tosin uniongelmaisena en todellakaan aina saa unta lähimainkaan heti mutta joskus sammun paljon ennen Kolmosta. Joskus hyvinhyvin harvoin saatetaan lasten mentyä nukkumaan vielä Siipan kanssa katsella yhdessä telkkarista jotain tai lukea. Mutta vain silloin, jos jommalla kummalla tai molemmilla on seuraavana päivänä vapaapäivä. Tämä meidän sekalainen päivärytmi vuorotöineen ja muineen kuluttaa senverran paljon että uni ja lepo ajaa aika monen asian edelle työpäivinä. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin.

Tämä nyt oli yksi versio meidän työpäivästä. On olemassa myös versiot siitä, kun vain toinen aikuinen menee töihin, kun mä menen aamu- tai yövuoroon, kun osalla porukasta on vapaapäivä tai kun kaikilla on vapaapäivä. Toisaalta tämä eriversioinen arki on tosi kivaa kun päivät ei mene ihan samalla kaavalla mutta toisaalta tämä on aika kuluttavaa. Koska oma vuorotyön rytmittömyys on haastava yhdistää lasten säännöllisiin rytmeihin. Mutta nappi puolisovalinta sekä mahtava päivähoito jeesaa kyllä paljon tässä arjessa. Ja myös ne heti alussa mainitut organisointi ja ennakointi.

Nyt mä yritän saada hetken torkuttua tai luettua ennenkuin työt taas kutsuu....

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa NIIIIN tutulle. Ja olen ihan täysin samaa mieltä, vuorotyö on vain organisointi kysymys. Meillä mennään vielä niin pitkälle, että Ässä hoidetaan kokonaan kotona vaikka olemme kumpikin töissä. Toki se tarkoittaa sitä, että meillä ei ole isimiehen kanssa koskaan yhteistä vapaapäivää... Mutta tätä ollaan suunniteltu jatkavan vain siihen saakka, kun Ässä on 3v. sitten saa mennä päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

    Meillekin on kauhisteltu tuota iltapainoitteista elämää. Meillä lapset menee nukkumaan vasta 22-23 välillä. Mutta eivät nuo tuosta ole kärsineet. Eikä aamuheräämiset ole olleet mitenkään vaikeita.

    Tsemppiä! :D Ja ihanaa kuulla, että muillakin eletään samalla tavoin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei molemmat olla sillä lailla vuorotyöläisiä, että saataisiin hoidettua lapsi itse, vaikka oltaisiin itse samalla töissä. Sehän se olisi tietystä vinkkelistä ajatellen se ihanteellisin. Mutta tämä nykyinen on kanssa osoittautunut tosi hyväksi, hoitopäiviä on vähän ja ne on inhimillisen pituisia.

      Mä kerron ihan tosi harvoin siitä, miten myöhään meillä kukutaan. Jotenkin tuntuu olevan tosi kummallista, että meidän perheen rytmiä ei ole käännetty niin että oltaisiin aikaisin nukkumassa ja aikaisin ylhäällä. Vaan se on tuo Kolmas joka on tottunut perheen rytmiin, joka oli jo olemassa ennenkuin hän syntyi. Nythän tätä mahdollistaa paljon vielä se, kun pienin nukkuu päiväunet. Sitä en tiedä että miten sitten kun ne päiväunet jää kokonaan pois mutta se on sitten sen ajan murhe. Mä en myöskään koe että tästä olisi kukaan kärsinyt koska huolehditaan kyllä että lapset saa riittävästi lepoa. Se kun on mahdollista muutenkin kuin sillä, että lapset menee aikaisin nukkumaan ja herää aikaisin ;)

      Ja todellakin, helpottavaa kuulla että joku muukin elää näin :D

      Poista
  2. Mun vanhemmat teki vuorotyötä koko mun lapsuuden (toinen ilta- ja aamuvuoroja aina samaa vuoroa muutama kerta perätysten ja toinen ilta-aamu-yö-vapaa-vapaa kierrolla). Mun lapsuudesta muistan lähinnä sen että vanhemmat oli paljon arjessa läsnä. Siis vaikka yhteisiä viikonloppuvapaita ei aina ollut (ja joskun äiti/isä oli jouluaattona klo 18 asti töissä), niin mun silmiin vanhempien vuorotyö näyttäytyy lähinnä silleen, että arjessa oli yllättävän paljon yhteistä aikaa oli (kun vertaa omaan töissä klo 9-16 ja sit vielä illalla lisää lapsen nukahdettua että saan kurottua päivän tunnit kii), niin ja tietty se että piti olla hiljaa niinä aamuina kun äiti oli tullut yövuorosta. Vanhempien kommentti vuorotyöstä ruuhkavuosien aikaan oli, että aika paljon vaihtoivat läpsystä vuoroa (silloin ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaan lapset sai olla hoidossa tasan silloin kun vanhemmat oli töissä) ja parisuhdeaikaa ei siten paljon ollut, mutta näkyi tuo parisuhden heille senkin kestäneen (kun mentiin until death us apart).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tota läsnäoloa mäkin olen just yrittänyt toteuttaa. Se vaan on siinä haasteellista kun nuo lapset kasvaa. Teinitkin on jotenkin niin fiksoituneet siihen että on arkipäivät ja on viikonloppu. Ja viikonloppuna "pitäisi" olla vapaata. Ja toki he onkin fiksoituneet, koska se heidän arkensa on tuota. Mä kyllä ihan systemaattisesti järkkään niitä yhteisiä vapaita, mutta ei se aina mene niin että niitä lapsia sitten huvittaisi olla mun kanssa silloin, kun ollaan kaikki kotona. Mutta toivon kanssa että heille jäisi se olo että vaikka käydään töissä niin ollaan paljon läsnä. Ja että meistä on aina jompi kumpi kotona.

      Hahaa mun lapsilla taitaa jäädä mun yövuoroista samat muistot :D vaikka oon kyllä yrittänyt painottaa että ei oikeasti tarvitse olla huopatossutehtaalla. Mulla on korvatulpat! Mutta lähes aina on niin, että kun herään niin ketään ei ole kotona. On poistuttu että saan nukkua. Ja myönnän että se on ihanaa, varsinkin kun saa herätä siitä tokkurasta rauhassa. Mutta mä en sitä kuitenkaan odota tai vaadi. Lisäksi meillä lapset tietää että mulla on joskus vähän lyhkäisempi pinna kun oon yövuoroissa. Väsymyksen lisäksi kärsin yövuoropäänsäryistä mutta oon yrittänyt sanoittaa muksuille tuota plus tietty varoittanut ennakkoon jos on tuntunut ihan älyttömän pahalta.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?