keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kyssäkaaliranut ja Satokausi-info: Kyssäkaali

Mä olen kirjoitellut jo parin vuoden ajan kuinka kyllästyin nirsoiluuni ja päätin alkaa tykkäämään kaalista. Se ei varsinaisesti ollut rakkautta ensipuraisulla mutta kun vauhtiin päästiin, se oli menoa. Tätä nykyä kaali kuuluukin meidän viikoittaiseen ruokavalioon. Paljon on vielä kokeilematta ja opettelematta mutta monia kivijalkoja on jo löytynyt meidän ruokavalioon. Perhe jakaa myös mun ihastusta kaaleihin, tosin makueroja tässäkin on. Osa tykkää kaaleista rapeana, osa taas pehmeäksi hautuneita. Kaalista tehdään meillä ihan perusruokaa kuin myös vähän eksoottisempia kokeiluja. Esikoinen omaa valtaisan rakkauden kimchiin, kuopus taas tykkää kotikutoisesta kaalilaatikosta. Keskimmäinen taas tykkää mun tavoin thaisalaateista, joissa on kaalia. Siippa taas sekoaa erilaisista coleslaw-salaateista.

Hesari uutisoi alkuvuodesta kaalien nousukiidosta. Kaikki tuskin menee meidän perheen piikkiin, kaali on yksinkertaisesti löytynyt ihmisten ruokavalioon. Ja hyvä niin. Koska se on monipuolista, melko helppoa ja ympärivuoden saatavaa perusruokaa. Kaaliperhe lisäksi tarjoaa tosi monipuolisia tyyppejä lautasille, kaikki kaalit ei todellakaan maistu samalta tai ole rakenteeltaan samanlaisia. Esimerkiksi kyssäkaalista saa ihan mahtavia ranskalaisia kun taas kukkakaali taipuu muussiksi. Kiinankaali maistuu raakanakin ihan mahtavalta mutta esimerkiksi lehtikaali vaatii vähän kypsennystä, jotta se maistuu edukseen. Kaalilla tuo helposti lähes ruokaan kuin ruokaan kivan ja ennenkaikkea terveellisen lisän. Muista siis kaaliperhe ensi kerralla kaupassa käydessä!

Me (tai minä, mä innostun aina ekana ja perhe sitten pikkuhiljaa perässä) on viimeisimpänä innostuttu kyssäkaalista. Jo pelkkä nimi on niin hulvaton että pakkohan sitä oli kokeilla ja sehän osoittautui vallan kivaksi makuelämykseksi. Kyssäkaali on aika miedon makuinen, ainakin jos vertaa kaaleihin noin yleensä. Mieleen tulee vähän lanttu mutta ei sitten kuitenkaan. Hyvä kyssäkaali on makuisimmillaan tennispallon, korkeintaan greipin kokoisena. Sitä isommat saattavat maistua jo aika kitkeriltä. Kyssäkaali sopii niin salaatteihin, gratiineihin, keittoihin kuin grilliinkin. Sanotaan että se ei raaka-aineena ole ihan yhtä monipuolinen kuin muut kaaliperheen kasvatit mutta kyllä me on siitä taiottu yhtä sun toista. Suosikiksi on muotoutuneet kyssäkaalista tehdyt ranskalaiset, joiden ohjeen vinkkaan tämän papatukseni päätteeksi. Kyssäkaali on ehkä hieman työläs käsitellä, sitä pitää nimittäin kuoria ennen käyttöä vähintään 2-3 millin paksuudelta koska pintakuoren alla on vielä puumainen osa. Sen alta paljastuu valkoinen malto, joka on siis se syötävä osa.

Mutta, ne ranut! Kyssäkaalista! Toimii.

Tarvitset:
yhden kyssäkaalin (ja bataatti- tai perunaranuja kylkeen. Yhdestä kyssäkaalista ei aterian verran ranuja synny)
suolaa ja pippuria

Friteeraukseen:
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl pankojauhoja (niitä japanilaisia korppujauhoja)
pari kananmunaa
öljyä uppopaistamiseen

Kuori kyssäkaali ja leikkaa se ranskalaisien mallisiksi pötkylöiksi. Sormen paksuinen on aika hyvä mitta. Jos ei ole kamalan paksusorminen. Levitä vehnäjauhot yhdelle lautaselle ja pankojauhot toiselle. Riko munat kuppiin ja sekoita niiden rakenne rikki. Suolaa ja pippuroi kyssäkaalit.
Kuumenna öljy uppopaistamista varten syvässä kattilassa (muista sammutuspeite tai kattilan kansi tms. sammutusvälineistö lähelle!). Paistolämpötila saisi olla n. 175 astetta. Mittaa mittarilla tai testaa vaalealla leivän palalla. Kun leipäpala jää pinnalle ja alkaa ruskistua, lämpötila on just eikä melkein.

Pyöräytä kyssäkaalipaloja ensin vehnäjauhossa, kaste ne sitten kananmunassa ja lopuksi pyöritä pankojauhoissa. Tiputa palat paistoöljyyn ja paista n. minuutti per puoli. Kaikki kyssäkaalit ei todennäköisesti mahdu kerralla joten paista osissa. Siirrä kypsät kyssäranut talouspaperin päälle valumaan. Ripottele pinnalle vielä suolaa ja pippuria. Friteerauskamppeita jää todennäköisesti yli joten jos huvittaa ahkeroida niin tee itse kyssien kaveriksi ranuja bataatista, porkkanasta tai perunasta. Muuten samat sävelet, paitsi paistoaika on pidempi.

Syö ranut vaikka itsetehtyjen kalapuikkojen ja aiolin kanssa! Yksi herkullinen ohje kalapuikkoihin esimerkiksi täällä. Niissäkin kannattaa korppujauhoina käyttää pankoa.
Kokkauskaljan kyljessä poseeraa pilkotut kyssät ja perunat, friteerausta vailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?