sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tämä postaus ei sisällä ruokaa

Josko nyt välillä kaiken syömisen väliin vähän kuulumisiakin. Oon kyllä tykännyt vallan tuota jauhelihattoman lokakuun haastetta toteuttaa myös postauksina. Eka viikko sujui ainakin helposti, saa nähdä riittääkö ruokaa koko kuukaudelle.

Kippis!
Ostin ensimmäisen liksani kunniaksi (joka siis kyllä oli jo monta viikkoa sitten) pullon Jamesonia. Jos rakastan kaljaa niin viskiä vähintäänkin palvon. Ja erityisesti tykkään laadukkaista irkkuviskeistä. Hoitovapaalla ollessa ei raaskinut investoida tuohon linnunmaitoon mutta nyt kun miljoonat virtaa tilille palkka tulee säännöllisesti niin kehtasin. Ja voi kuulkaa, oli hyvää!! 18-vuotias on parasta, siihen en sentään investoinut, se jääköön baarireissujen makusteluksi. Viski maistuu sellaisenaan sormen, parin leveydeltä mutta toimii mun mielestä drinksuissakin. Mun ehdoton lemppari kaikista mitä olen koskaan maistanut, on muutama vuosi sitten Jamesonin tehtaalla tarjoiltu juoma, johon tuli Jamesonia, Ginger alea, tuoretta limeä ja jäitä.

Päätin myös jokunen aika sitten että opettelen juomaan Gin Tonicia ennenkuin täytän 35. Tykkään kyllä karvaista drinksuista (Campari ja tuoremehu!!! naaaam) mutta GT ei vaan jostain syystä ole koskaan uponnut. Se kuulostaa kuitenkin senverta keski-ikäiseltä että meinasin että nyt on sen aika. Törsäsin tittelikuningas Napueen, koska meinasin että tokihan se nyt täytyy tehdä ensiluokkaisista raaka-aineista. Googlasin eri reseptejä ja kokeilin. Ja hyi saatana!!! Ei vaan ole GT kyllä mun juttu yhtään. Tai sitten mä teen sen jotenkin väärin. Niin tai näin, nyt olis tuolla pullo Napueta ja joku juttu pitäis keksiä että se tulisi lähivuosina juotua myös pois. Mutta puhutaan nyt muustakin ennenkuin ollaan ihan nousuhumalassa.
Sipsikoukku! Näitä tulee tehtyä monta kertaa viikossa..

Tässä on nyt tätä täysipainoista arkea takana se reilu kuukausi ja me ollaan Siipan kanssa aivan poikki. Ihan käsittämättömän väsyneitä. Mä huomaan itse jännittäväni edelleen päivähoitoa, vaikka kaikki sujuu hyvin. Odotan koko ajan että koska Kolmas ottaa takapakkia ja huuto alkaa. Lisäksi työrytmiin pääseminen on ottanut tosi koville. Esimerkiksi tykkäämäni yövuorot oli tuossa ihan poskettoman raskaita, muistelen että yhtä raskaalta tuntui valvominen silloin vuosia sitten kun odotin Kolmosta. En tiedä onko tää nyt jotain alkukankeutta vai onko meidän arki vaan jotenkin sitten tosi raskasta. Vai onko se tää syksy. Kumpikin meinaa nukkua seisaaltaan.

Juurikin näiden tuntemusten osilta Valeäidin postaus uupumisesta oli hyvin pysäyttävä. Kun sitä peilaa omaan elämään. Vaikka mä teen lyhennettyä työaikaa perhesyistä, niin ollakseni rehellinen mun on myönnettävä että musta tuntuu vahvasti siltä että en edes jaksaisi tehdä täyttä työaikaa. En nyt, en tässä elämäntilanteessa. Repisin itseni liian väsyneeksi ja olisin sitten taas pelkästään se kotona huutava ämmä. Joka ei kestäisi mitään eikä ketään. Ja olen tyytyväinen että pystyn sen myöntämään sekä itselleni että ääneen. Kuitenkin koen asiasta välillä vähän huonoa omaatuntoa, koska munkin duunissa on useampi jotka opiskelee työn ohella, mutta eivät saa lupaa tehdä lyhennettyä työaikaa. Mun on jotenkin tosi hankala käsittää miten tämä on tehty niin vaikeaksi. Toki mä ymmärrän sen että siitä tulee kustannuksia työnantajalle mutta väittäisin että enempi niitä kustannuksia tulee siinä vaiheessa kun alkaa porukkaa tippumaan pitkille sairaslomille uupumisen takia. Tyytyväinen työntekijä on myös tuottava työntekijä. Miten se vaan oikeasti on noin vaikeaa ajaa sieltä byrokratiasta läpi? Missä ennaltaehkäisy? Multa on mun duunissa jokainen kysynyt että oliko vaikea tapella lyhennetty työaika? Siis niinkö ihmiset kokee tän menevän, että se pitää tapella itselleen?

Löysin työpaikan dymosta pääkallohymiön. 

Käytiin nuorison kanssa tuossa syömässä perjantaina kympin päivillä. Kesti hyvä tovi ennenkuin Eka oli kaiken puunaamisen jäljiltä lähtövalmis, joten häntä odoteltiin hyvä tovi. Tyyppi mietti tosi tarkkaan mitä pistäisi päälleen ja vietti taas puoli päivää hiuksia mallatessa. Itsehän vaihdoin verkkarit veke jalasta ennen lähtöä (aluksi meinasin ihan oikeasti lähteä niillä mutta sitten ajattelin että ehkä voisi vaihtaa johonkin astetta tyylikkäämpään. Pistin legginsit) ja sudin pahimpia pystäreitä vähän enempi painovoiman suuntaan. Enkä nyt oikeasti mitenkään negatiivisena pidä näitä Ekan mallailuja vaan meinaan sitä enempi, että näiden omien jannujen kautta avautuu kundien sielunmaisemasta sellaisia juttuja joista mä en ole ollut tietoinenkaan. Onhan nää toki jonkun verran persoonastakin kiinni, Tokaa ei esim juurikaan kiinnosta mitä on päällä ja miltä näyttää vaikka Eka oli jo seiskalaisena tosi kiinnostunut siitä miltä näyttää. Ja nykyäänhän se miettii tosi tarkkaan jo pelkästään sitä että mitkä kengät pistetään milloinkin.

Hard Rock Cafe'n katto

Namnamnam!
Mä olen laukannut kympin päivät jo vuosia erään kaverini kanssa mutta en muista koska oltaisiin perheen kanssa käyty. No nyt kun rahanyörit on taas vähän löysemmällä niin on touhuttu Kaksikonkin kanssa enempi kaikkea kivaa. Ja perjantaina siis suunnattiin Hard Rock Cafe'hen. Mä en ole siellä vielä koskaan käynyt, mun mielestä siellä ei ole niin ihmeellinen ruoka ollut. Joku ihmeellinen status symbolinen merkitys tuolla lafkalla tuntuu kuitenkin olevan nuorilla (muistan itsekin miten siistiä oli nuorena aina reissatessa käydä syömässä HRC:sä) joten yllättäen Kaksikko halusi ehdottomasti sinne. Otin salaattia, joka olikin ihan törkeän hyvää ja taas tuli mietittyä että miksihän sitä ulkona syödessä niin harvoin syö ruokaisia salaatteja. Kun ne kuitenkin joka kerta on ihan mielettömän hyviä. Anyway, vietettiin kiva hetki Kaksikon kanssa. Syömisten jälkeen Eka jäi hengaaa kavereitten kanssa keskustaan. En vaan kestä että se on jo tuonikäinen.





Pieniä yksityiskohtia, HRC'n vessasta

Mä tosi harvoin rutisen mistään julkisista palveluista, koska me on oltu aina niin tyytyväisiä kaikkeen. Mutta tuossa muutama päivä sitten törmättiin niin vittumaiseen bussikuskiin että nyt on pakko vähän marista koska mulla oli monta päivää jotenkin tosi paha mieli sen takia. Oltiin Siipan kanssa liikkeellä niin että Kolmas oli rattaissa. Nähtiin että bussi tulee ja juostiin mikä kintuista lähti, Siippa toki siellä vähän kauempana kun ne rattaat vähän hidastaa menoa. Bussi kerkesi pysäkille ennen meitä ja kun olin kohdalla niin käännyin katsomaan missä Siippa ja Kolmas on ja samalla kurotin kättä että painan siitä oven vieressä olevasta "ratasnapista" jos ovat vielä kaukana. No hyvin ehtivät ja lähtivät menemään keskiovista sisään ja mä sitten etuovista. Kuski alkoi samantien sössöttää että miksi mä sitä nappia meen painamaan. Selitin siinä että kun mies tuli rattaiden kanssa ni siksi että ehditään kyytiin. Kuski siinä sitten vaan vielä mussuttaa että no näkeehän hän peileistä. En tiedä teistä muista mutta ei ole meillä ainakaan eka eikä ihan tokakaan kerta kun kuski ihan suvereenisti vetää ovet kiinni niin että jää joko ovien väliin tai kokonaan kyydistä. Ja sitä ei todellakaan matkustaja tiedä että minkä verran ne kuskit niitä peilejään vilkuilee ja bussin ulkopuolelta sitä ei ainakaan näe. Yritin asiaa selittää mutta bussikuskin reaktio oli lähinnä ihan sama. Koita siinä nyt sitten keskustella ameeban kanssa. Mua niin vitutti, oikeesti minkä takia niitä nappeja siellä sitten on jos niitä ei saa käyttää? Ääliö.

Rakkausviestejä päiväkodista.
Nojoo, loppuun jotain kivempaa. Ostin mulle ja Ekalle liput Musen keikalle. Mä haluan tehdä näiden tyyppieni kanssa muutakin kuin vaan käydä leffassa tai syömässä. Eka ei Musesta ihan niin isosti sekoa kuin minä mutta uskon että se tykkää nimenomaan siitä Musen visuaalisuudesta. Oon itse nähnyt pumpun kahdesti ja kummallakin kerralla show on ollut ihan huikea. Ei tuo esikoiseni nyt mitenkään järin innoissaan ole mukaan lähdössä mutta kesään on vielä aikaa. Sitäpaitsi tällä hetkellä tuntuu että ei nuo ole innoissaan mistään, jos lähtökohtaisesti siihen liittyy mutsin mukanaolo.

Mun miähiä
Ollaan muuten hörpitty jo kauden ekat glogit (note to self, muista ostaa vaniljavodkaa!) ja syöty ekat lumimantelit. Damn you Punnitse & Säästä kun myytte niitä irtona. Kynttilöitä poltetaan joka ilta ja on päiviä kun musta tuntuu että uuni on päällä aamusta iltaan kun taiteillaan kaikkia syksyn herkkuja.  Jotenkin nyt elellään taas niitä viikkoja ja hetkiä kun nauttii siitä että koko porukka on yhdessä kotona.

Hyvää kansallista korvapuustipäivää! Makuisia oli.
Ps. Huijasin! Oli täällä vähän ruokaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?