maanantai 2. marraskuuta 2015

3

Aika tarkalleen kolme vuotta sitten tähän aikaan ihmeteltiin vastasyntynyttä Kolmosta. Pientä, kohduntuoksuista, viisasta katsetta. Lämpöistä myttyä siinä omaa ihoa vasten. Vasta kolme vuotta sitten. Jo kolme vuotta sitten.

Tänä päivänä kuopuksemme on aika tyypillinen kolmevuotias. Uhmainen, herttainen, hupsutteleva, opetteleva, oppiva, havainnoiva, kekseliäs, utelias, niin pieni mutta kuitenkin jo niin iso pikkulapsi. Vielä kuitenkin taapero.

Synttäreitä  juhlittiin lähipiirin kanssa jo tuossa reilu viikko sitten. Jos kahtena aikaisempana vuonna Kolmas ei ymmärtänyt kynttilöiden puhaltamisesta mitään, niin tänä vuonna kynttilät piti saada puhaltaa edellistenkin vuosien edestä. Niitä puhalleltiin vielä seuraavanakin päivänä.

Kulunut vuosi on ollut mullistuksia täynnä pienen pojan elämässä. Vuodenvaihteessa kotiin jäi kaveriksi taas äiti ja syksyllä alkoi päiväkoti. Kolmas on löytänyt pian paikkansa ryhmässä mutta nauttii selvästi eniten niistä päiväkotipäivistä, kun paikalla on vain vähän lapsia. Viikonloppuisin on kivointa olla hoidossa koska silloin voi yleensä laskea yhdellä kädellä hoidossa olevien lasten määrän. Juuri tällainen Kolmas on aina ollutkin. Nauttii kyllä kun ympärillä on ihmisiä, kunhan niitä ei vaan ole liikaa.

Late Lammas on ollut Kolmosen lemppari jo parin vuoden ajan.
Kakku onnistui tällä kertaa täydellisesti. Vaikkakin päästelin kirosanan
jos toisenkin Laten hampaiden kanssa. Välissä itsetehtyä
kesäkurpitsa-omenahilloa sekä valkosuklaa-kermavaahtoa.
Neuvolassakin käytiin. Mitään sen erityisempää ei sillä reissulla ilmennyt. Lähete puheterapiaan tuli ihan odotetusti. Kolmas ei ihmeemmin puhu, sanoja kyllä tulee jonkinverran ja omaa puhetta sitäkin enemmän. Mutta vaikka Kolmas ei varsinaisesti puhu, hän kommunikoi sitäkin enemmän. Käytössä on pojan omia viittomia, eleitä ja äänenpainoja. Kolmas saa aina asiansa selitettyä, joskaan ei verbaalisesti. Lisäksi hän ymmärtää ja kykenee suorittamaan annetut ohjeet. Näin äidin vinkkelistä tuntuu vähän hassulta suunnata puheterapiaan, meidän mielestä kun Kolmas kyllä kommunikoi aivan riittävästi. Toki on hyvä tarkistaa että mitään rakenteellista vikaa ei suussa ole, mutta hetkeäkään emme epäile että pojassa olisi varsinaisesti mitään "vikaa". Kommunikoida voi muutenkin kuin puhuen. Hän puhuu sitten kun kokee sen ykköskeinoksi kommunikoimiseen. Emme ole huolissamme. Eikä ole ollut toistaiseksi muutkaan.

Ei-sana on ahkerasti käytössä, nimenomaan Kolmosen itsensä käyttämänä. Ihan kaikki on ei, se tosin täräytetään topakasti ruotsalaisittain eli nej.

Kolmas on ollut jo pitkään hyvin kiinnostunut sekä numeroista että väreistä. Hän tunnistaa värejä aivan julmetullisen määrän. Tällä hetkellä hän osaa laskea sormilla kymmeneen ja myös tunnistaa numerot. Ovikoodit hän osaa painella kun vain luettelee numerot joita pitää painaa. Tällä hetkellä hän opettelee numeroita 11-20 ja on ollut aika huikeaa seurata lapsen hahmotuskykyä ja ajatuksen juoksua oppimisen suhteen. Esimerkiksi numeron 20 Kolmas näyttää niin että toisella kädellä pitää kahta sormea pystyssä ja toista kättä pitää nyrkissä. Aivan selkeää! Ja näin vanhemman vinkkelistä hurrataan vielä huikealle mielikuvitukselle!

Vahva minä ite-kausi on alkanut. Aikaa täytyy varata kaikkeen vähintään tuplasti, jos ei halua kohdata pienen hirmun raivoa. Kun toimitaan riittävän aikahaarukan sisällä, kaikki sujuu. On ollut myös hauska seurata Kolmosen ihmissuhteiden kehitystä. Isällä ja äidillä on aivan selvät roolit, joihin he kelpaavat. Tiettyihin juttuihin halutaan aina mukaan isä, toisiin taas aina äiti. Veljien kanssa jako ei ole ihan niin selvä, mutta selvästi veljienkin kanssa Kolmosella on ihan omat juttunsa. Tokan kanssa omat tohinat ja Ekan kanssa omansa.

Tarjoilupöydästä löytyi tällä kertaa Late-kakun lisäksi hedelmäkuppeja, suolaista pannaria, mokkapaloja
ja sipsejä. Kuvasta puuttuvat suolaiset kuppikakut, joka taisi olla se isoin hitti tänä vuonna.
Lapsille kehitelty mehubaari ei ollut ihan niin suuressa suosiossa kun me aikuiset ajateltiin,
mutta aikuisille kyllä maistui! Kuvassa myös päivänsankarin kädet napsimassa luvatta Raffeleita.
Kolmas tykkää auttaa keittiöjutuissa ja hän on todella kiinnostunut sekä ruoanlaitosta että leivonnasta. Pikkuhiljaa opit menevät perille ja kolmevuotiaamme suoriutuu jo aika monesta eri työvaiheesta vain muistuttelulla ja ohjaamisella. Hän myös laskee tarkasti esimerkiksi kuinka monta desilitraa jauhoja laitetaan sekä osaa laittaa mikron päälle juuri tasan niin moneksi minuutiksi kuin pyydetään. Äitinsä tavoin Kolmas tykkää katsella ruokakuvia ja selata keittokirjoja. Tätä tehdään yhdessä todella paljon. Keittiössä auttamisen lisäksi Kolmas leikkii todella paljon omassa leikkikeittiössään ja jaksaa touhutan keittiölelujensa kanssa pitkään.

Tiedä sitten johtuuko rakkaus ruokaan keittiössä kasvamisesta, mutta kuopuksemme on todella utelias maistelija ja hyvä syömään. Toki on kausia kun maistuu huonommin mutta nirso hän ei missään nimessä ole. Hän on selvästi perso makealle ja omaa arvostusta ruokaa kohtaan. Hän nautiskelee ruokapöydässä ja tykkää syödä pitkän kaavan mukaisesti, ruokapöydästä ei ole koskaan kiire pois.

Tällä hetkellä kuopuksemme luulee olevansa pikkukissa. Tai ainakin toivoo olevansa pikkukissa. Kotona pyörivät kissaveljekset toimivat esikuvana lähes kaikelle ja joudumme kieltämään Kolmosta useita kertoja päivästä nuolemasta meitä muita. Edelleen meillä hoetaan päivittäin sinä et ole oikeasti kissa vaan ihminen. Leikisti toki voi olla kissa. Mutta kun kissat nuolee toisiaan... Pikkukissamme myös rakastaa silittelyjä ja niitä hän tulee pyytämään monta kertaa päivässä.

Kolmosella on olemassa oma huone mutta hän nukkuu edelleen yönsä vanhempien makuuhuoneessa. Joskus omassa sängyssään ja joskus vanhempien välissä. Sitten kun häntä itseään kiinnostaa, niin voi alkaa nukkumaan omassa huoneessaan. Ylipäätään oma huone ei vielä Kolmoselle ole mikään juttu eikä varmasti ole vielä vuosikausiin. Hän viihtyy siellä missä toisetkin, ei omissa oloissaan.

Toisaalta tekisi mieli kertoa hirmuisesti pienimmästämme, toisaalta haluaa pitää kaiken omana tietonaan. Ne piirteet, seikat ja asiat, jotka tekevät hänestä hänet. Ehkä siis tallennan asiat tällä kertaa vain sydämen sopukoihin. Hyvää syntymäpäivää meidän kolmevuotias!

2 kommenttia:

  1. Oijjoi, eijjei, nyt myöhästynyt onnentoivotus 3-vuotiaalle, josta kirjoitit tosi nätisti! Ihanan äidillinen, analyyttinen ja kuvaava kirjoitus Hänen luonteestaan, ja kakku vasta komea olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pitipä ihan käydä lukemassa mitä kirjoitin kun niin kovasti kehuit. Lapsesta olen tietysti erityisen ylpeä mutta kakku säilyy vielä pitkään mun silmäteränä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?