perjantai 6. marraskuuta 2015

35

Kuten olen aika monessa mediassa viime ajat toitottanut; mulla on tänään syntymäpäivä. Täytän 35. Kolmekymmentäviisi. Noin, eihän se ihan niin pahalta tuntunut.

Tänään on myös ruotsalaisuuden päivä sekä nenäpäivä. Mun kisakunnon kestämisen lisäksi jännitetään myös hallituksen kaatumista. Tunnen muuten ihan älyttömän monta synttärikaimaa. Lisäksi tosi monen lähipiiriin tuntuu kuuluvan ihmisiä, jotka ovat syntyneet 6.11. Siltä musta ainakin tuntuu koska senverran usein sitä kuulen.

Telkkarista tuli yhtenä iltana Pretty Woman. Julia Roberts oli siinä näytellessään nuorempi, kuin mä olen nyt. En tiedä miten te muut suhtaudutte Juliaan tai tuohon elokuvaan mutta mä olen nähnyt sen aika monta kertaa (vaikkei se edes mikään lemppari ylitse muiden ole). Julia ei näytä musta siinä mitenkään vanhalta mutta kyllä mä olen omasta mielestäni nuoremman näköinen kuin Julia samanikäisenä. Tai siis ollessaan mua nuorempi. Julialle menee pointsit kyllä siitä että se on paremmassa kunnossa tuossa kuin mä. En vetäis päälleni sitä hamosta, joka Julialla on päällä kun Richard Gere nappaa sen kadulta kyytiin.

Ollessani nyt kolmekymmentäviisi, on aika tehdä erinäisiä huomioita itsestäni. Tässä kypsässä iässä mulla on näköjään alkanut kasvamaan viikset. Tosi kiva. Olisin pärjännyt ilmankin. Hiusmalli ei sentään onneksi näytä Matti Pikkuvanhaselta, siitä piti kampajaani huolen. Sadesäällä käsivarsia kolottaa. Ja joskus vähän muulloin. Kylmällä varsinkin. Ja kylmästä puheenollen sitä en siedä yhtään. Vuosi vuodelta huonommin. Kuljen suurimman osan vuodesta villasukat jalassa ja olen just niitä mummoja jotka motkottaa pattereista ja siitä että niitä ei laiteta päälle riittävän ajoissa. On ihan totta että ihmisten pitää säästää energiaa. Kunhan sitä ei tehdä mun kodin lämmityksen kohdalla.

Muistan kun nuorempana teki vaikka kärrynpyörän tai arabialaisen, niin miltä se tuntui kun kropan jokainen lihas on hallinnassa sen liikkeen aikana. Yritin tuossa päivänä eräänä tehdä kärrynpyörää ja siinä kyllä tapahtui vaikka mitä mutta hallinta ei ollut yksi niistä tapahtumista. Vaikka liikunta kuuluukin elämäntapoihin niin vuosi vuodelta kropan hallinta karkaa kyllä jonkun muun hallinnoitavaksi. Varmaan sen saman tyypin käsiin joka päättää myös siitä että nykyään ei voi enää syödä ihan mitä sattuu koska vaan. Jos joskus sattuu hairahtumaan niin varmasti rankaistaan. Turvotus, jumitus, närästys, pahoinvointi. You name it, I got it.

Kolmekymmentäviisivuotiaana viihdyn kaikista parhaiten kotona. Ja kotona keittiössä. Varmasti ympärillä olevilla ihmisillä on tähän myös suuri vaikutus mutta itse pistän ison siivun myös ikääntymisen piikkiin. En jaksa enää riekkua. Energiamäärät vähenee vuosi vuodelta. En vaan vielä aina oikein tajua sitä. Pusken kyllä kalenterini täyteen kaikkea mutta sitten en jaksakaan. Mieli on vielä jossain kaksikymmentäviisivuotiaan jaksuissa, kroppa taas ei todellakaan.

Illalla saan kodin täyteen ihania ystäviä ja ihmisiä. Muutaman tapaan itseasiassa ihan ensimmäistä kertaa. Hellin vieraita herkuilla ja tarkasti viilatulla soittolistalla (mitä nyt Kaksikko näkyy heittäneen sinne muutaman yllärin). Toivon jaksavani keikkua ainakin huomisen puolelle ja ihan erityisesti toivon että tästä illasta ei tarvisi kärsiä kovin montaa päivää. Mutta en mieti sitä nyt. Vai olisiko tämäkin hei niitä juttuja että mitä enemmän kärsii niin sen kirkkaamman kruunun saa? Toivon paljon naurua ja iloisia naamoja. Kippistelyjä ja kuulumisten vaihtoa.

En vielä yhtään tiedä mitä laitan illalla päälle, tarjottavien menyy on sensijaan ollut valmiina jo monta viikkoa. Senverran tiedän että korkkareita en laita ainakaan, tai muuten itketään kivikovia pohkeita pitkälle ensi viikkoon. Vähän jännittää onko ripsari kuivunut kokonaan ja ehtisikö sitä nyppimään pahimmin rehottavat kulmakarvat pois katseen tieltä. Niille viiksille en aio tehdä mitään.

Hyvää syntymäpäivää siis minulle! Ja kaksikymmentäkaksivuotiaan (huh....) ystäväni sanoin; joko saa avata viinin?? Anna anteeksi jo etukäteen rakas tomumaja mutta tänään mamma krebaa!!

täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?