perjantai 13. marraskuuta 2015

Haastetta perjantaihin

Kinttupolkujen Marika nappasi haastella! Woop woop! Tykkään haasteista ja vaikka olenkin joskus laiska niihin vastaamaan niin aina toivon että niitä saisin. Ja nyt nalli napsahti, jee. Kiitos Marika!



1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Mun on pakko olla rehellinen. Mun on ollut tosi vaikea löytää viime aikoina elämästä asioita joista olen kiitollinen. Toki perhe ja terveys on ne perus. Mutta olen jotenkin tosi hukassa monen muun asian suhteen ja se sellainen umpisolmussa oleminen tekee tällä hetkellä sen että on tosi vaikea löytää tai nähdä kiitollisuutta. Sitä kyllä on ja yritän sen muistaa, muttakun mielellä pyörii niin monta muuta ahdistavaa asiaa niin ne tahtoo sitten haukata ison siivun kaikesta. Kaikesta hyvästäkin. Koen tämän superharmilliseksi lähinnä sentakia, että ne elämäni kiitollisuudet (eli perhe) joutuu tässä nyt sitten vähän väistämättä kiukkujeni kohteeksi. Joka on vaan ja ainoastaan mun luonteen pienuutta että en osaa kohdistaa asioita oikeisiin kohteisiin. Koska olen niin solmussa enkä saa itsekään ihan kiinni kaikista punaisista langoista. Palautetta on alkanut tulemaan ja kieltämättä eihän se kivalta tunnu kuulla että mä olen kiukkuinen ja kärttyinen kaiken aikaa.

Vaikealta tuntuu myös tavallaan se, että poden vähän huonoa omaatuntoa siitä että en osaa olla täysin kiitollinen siitä mitä mulla on. Toki siis siitä perheestä ja terveydestä olen joo kiitollinen mutta noista muista elämään kuuluvista jutuista. En osaa olla täysin tyytyväinen nykytilanteeseen ja sitä myötä en myöskään pysty olemaan kiitollinen. Toisaalta koen nämä ihan ekan maailman itkuaiheiksi ja turhasta nillitykseksi muttakun. Tämä on mun elämä. Mä elän tätä. En pysty enkä osaa enkä kai haluakaan rinnastaa omia "ongelmiani" mihinkään nälänhätään. Turhauttaa että en muka saisi olla harmissani omista mitättömistä jutuista ennenkuin maailmassa on kaikki raiteillaan. Olenpas! Saanpas!!!

Kaiken tämän keskellä hautaudun keittiöön. Soppakauhan varteen ja tuoksujen keskelle. Kävin tuhlaamassa Hakaniemen kauppahallissa oikein urakalla erilaisiin mausteisiin ja herkkuihin. Viritän viikonloppuna duunin ohella aisteille semmoiset ilotulittelut että ei voi olla kuin kiitollinen. Eli keittiöstä, ruoanlaittotaidosta sekä haju- ja makuaistista olen ainakin kiitollinen. Vituttaa silti.

Että tämmöinen Pandoran lipas sitten tuli tästä haasteesta.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?
Varmaan urapolkuni. Tämäkin itseasiassa vähän harmittelee ja ahdistaa, koska Eka pyörittelee juurikin jatko-opintoajatuksia. Ja jotenkin kun on itse tehnyt niitä vikavalintoja niin toivoisi että lapsi säästyisi niiltä. Olin jo silloin omana aikana sitä mieltä että ihan liian nuorena pitää tehdä niin isoja päätöksiä. Ja nyt kun katselen tuota omaa polkua taaksepäin ja sitten niitä lapsen hataria askelia jatko-opintoihin niin olen kahta enempi sitä mieltä että aika ankeaa että pitäisi jo tietää. Musta alkaa tuntumaan että mä alan ehkä nyt tietämään mitä haluan.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Yolo. ehe ehe. No, ihan vakavissaan vastattuna. Sanoisin että elämän tarkoitus on se, että pystyy aamuisin katsomaan itseään peilistä silmiin ja ajattelemaan samalla kosolti hyviä ajatuksia ja tuntemaan lasteittain rakkautta.

Haastan samoihin hommiin fellow teinin äidin MäSäMutsin, meno-paluu Millan eli comeback  PeNan sekä aktivoimisyrityksenä Elsa-Aalian ja Nunjun. Eikä tarvitse antautua angstin valtaan, niinkuin mulla kävi.

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

6 kommenttia:

  1. <3!
    jännä juttu, että ura-asiat pohdituttavat sinuakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se sekä teillä että meillä johtuu siitä kun lapsetkin joutuu niitäkään jo pohtimaan? Musta on jotenkin tosi pelottava ja iso ajatus että pitäisi miettiä mitä tekee työkseen _lopun ikänsä_. Iso asia mulla että lapsella. Mutta teki hyvää kirjoittaa aiheesta eli kiitos haasteesta :)

      Poista
  2. Hyvä yritys, koitan aktivoitua, ajatus kun ollut et jonain päivänä kyllä :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Nopeemmin sä vastasit mitä mulla keskimäärin menee :D

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?