sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hei me hillotaan! Eli persimonia purkkiin

Vuosi sitten, ostaessani kauden kolmatta viikunahillopurkkia, mietin että jatkossa teen viikunahilloni kyllä itse. Että ei voi olla niin vaikeaa ja kun kerran sitä meillä menee. No, jääkaapissa on edelleen viime vuoden viikunahillot ja vaikka olen pitkin syksyä lähes maanisesti hillonnut lähes kaikkea, ei viikuna lukeudu näihin. Nyt ei viikunat huvita.

Mä olen syyskuusta lähtien iltasyöpötellyt erilaisia juustoja. Ei ole tainnut mennä iltaakaan etten olisi hiipinyt jääkaapille nakertamaan jostakin kannikasta pientä siivua itselleni. Jos oikein oon halunnut herkutella niin olen koonnut lautaselle muutamaa erimakuista juustoa, parit vesikeksit ja vähän hedelmiä, sekä ison nokareen hilloa. Yksi iso syy miksi odotan joulua, on se että silloin vedetään nää juustoilut ihan nextille levelille. Nämä alkukuukaudet maistellaan ja haetaan niitä parhaita yksilöitä, jotka kelpuutetaan sitten joulupöytään.

Pataan ja soossiksi vaan!

Viikunahillo on ollut se tyypillisin, mitä mä juustoni kylkeen isken. Vaan kun sitä muutaman kuukauden napostelee, niin alkaa vähän tökkimään. Tällä hetkellä pelkkä ajatus viikunahillosta tuntuu aika kiitos eiltä. Lisäksi se ei oikein sovi musta muuhun kuin juuston kylkeen. Kehitinkin sitten hillon persimonista. Se on hedelmänä meidän juustolautasilta löytynyt jo kotvan aikaa, nyt kun sattuu nimittäin olemaan persimonin satokausi. Ja se sopii toki ihan hedelmämuodossaankin juuston kylkiäisiksi, mutta mä olen tuohon hilloon niin fiksoitunut että jotain piti kehitellä. Aika monesta paikasta olen bongannut ohjeita kumkvattihilloon, mutta mä halusin purkittaa ehdottomasti nimenomaan juuri persimonin.

Persimon on kypsänä ihanan mehukas ja makea. Oikeastaan jopa vähän imelä. Tämä aiheuttaa vähän haasteita hillotessa koska säilömisen kannalta sokeri on ihan ehdoton juttu. Kuitenkin persimon on niin makea että sinne ei oikeasti haluta heittää kilotolkulla sokeria sekaan. Laitoinkin makupariksi kokonaisen limen kuorineen ja mehuineen antamaan vähän happamuutta sekä inkivääriä antamaan pientä potkua ja kirpeyttä. Ylipäätään oon tykännyt näihin hilloihini piilotella joitakin jujuja antamaan sellaista hei mitä täällä on-säväystä. Päärynä ja omena sai makuparikseen vaniljan, luumu kokonaisia kanelitankoja ja persimon nyt siis inkiväärin. Lisäksi tein nyt tarkoituksella pienen määrän, vain yhden purkillisen, jotta se tulee kanssa syötyä parin lähikuukauden aikana. En tiedä kauanko tämä säilyisi, koska sokerimäärä on niin pieni. Täytin toki hillopurkin piripintaan asti, joka myös pienentää homehtumisen riskiä, ainakin siihen asti kunnes purkki avataan.

Seuraavaksi mun tekisi mieli ottaa työn alle granaattiomena tai papaija. Ja keksiä laventelille joku muukin makupari kuin mansikka...

Saisipa näihin postauksiin lisättyä myös tuoksuja...

Yhteen purkilliseen Persimon-inkiväärihilloa tarvitset:

pari, kolme persimonia. Jos ovat kovin isoja niin kaksi riittää
parin, kolmen sentin palan inkivääriä. Se saa sieltä maistua ihan reippaasti, mutta jos et halua että se hyökkää sieltä niin pistä pienempi pala
pari limeä kuorineen ja mehuineen. Mulla oli vaan yksi mutta seuraavaan satsiin laitan ehdottomasti kaksi
1/3 paketillista hillo-marmeladisokeria
puolisen desiä vettä

Kuori ja pilko persimon ja laita palaset kattilaan. Sen voi kuoria kuorimaveitsellä kuten omenan. Kuori inkivääri ja pilko sitä vähän pienemmäksi. Pese limet hyvin, raasta kuoriraaste ja purista limestä mehut ja nakkaa nämä inkiväärin ja persimonin perään kattilaan. Nappaa vesi ja sokeri myös kattilaan ja laita liedelle. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele sitten hiljalleen niin kauan, että inkivääri ja persimon on pehmenneet riittävästi. En huomannut katsoa kelloa koska touhusin samalla kaikkea muuta, mutta sanoisin että enemmän kuin 15 minuuttia mutta vähemmän kuin puoli tuntia.

Mä en tykkää sattumista joten surautan meidän hillot aina sileäksi. Tämän voisi kyllä ihan hyvin vaan survoakin hillomaiseksi ja jättää vähän purupintaa. Silloin kyllä kannattaa raastaa inkiväärikin siinä limen kuoren ohella, inkivääriä kun ei saa survottua. Soseuttaessa tästä tulee vähän vauvansosemainen. Mutta tykkäsin silti. Nyt tätä voi juustojen kylkiäisten lisäksi käyttää myös vaikka täytekakun täytteenä.


Valmis! Purkkiin sopisi sekaan koristeeksi vaikka tähtianikset mutta mulla ei niitä nyt tähän hätään ollut.

2 kommenttia:

  1. Persimoni on mun suosikkihedelmiä sellaisenaan syötävistä. Täytyypä kokeilla hilloa tällä reseptillä. Limetti ja inkivääri varmaan sopii hyvin kaveriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä sopi ihan loistavasti, tosin mun mielestä niitä limejä kannattaa laittaa se kaksi jotta sitä hapokkuutta tulee vähän lisää tasapainottamaan makeutta. Toivottavasti tykkäät ja maistuu :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?