tiistai 10. marraskuuta 2015

Kun täti täytti vuosia

Huh huh. Jokohan sitä olisi neljä päivää juhlien jälkeen saanut nollattua univelat. Viime viikkohan oli meillä silkkaa juhlaa koska synttärit oli sekä mulla että Kolmosella ja sunnuntaina oli vielä isänpäivä. Blogataanpa kaikki tähän samaan!

Perjantaiset synttärihulinoinnit oli ihanat ja oli aivan poskettoman hauskaa. Tuossa loppukesästä, kun aloin kavereitten kalentereihin rummuttaa tiettyä perjantaista päivää marraskuulta, mietin monta kertaa että pitäisikö sittenkin perua koko roska. Että en mä haluakaan. Mutta kuulkaa onneksi en hannannut. Harvoin kun juhlii, niin se kannattaa aina! Varsinkin sillä metodilla että haalii kotiinsa lauman tärkeitä henkilöitä ja viettää illan sen suurempia suunnitelmia. Tällä kaavalla saatiin aikaan hurjan hauska ilta, joka tuntui piristävän kaikkia. Kaikesta hauskuudesta huolimatta toivon että ihan hetkeen ei tarvitse jaksaa vastaavaa hulinointia... nämä jälkipelit kun on aina mitä on.

Väänsin kaksi päivää ruokaa kahdellekymmenelleviidelle hengelle ja googlasin sitä kaikista parhaimman sangrian reseptiä. Keittiöstä irtosi ruokapöytään kaksi erilaista kvinoa-pohjaista salaattia (toinen sai raikkautensa mintusta ja limestä, toinen tulisuutta massaman-currysta ja chilistä), paria erilaista focacciaa, suolaisia tuulihattuja, mini-juustokakkuja, hedelmävati kauden hedelmistä sekä iso kulho sipsejä. Sekä sitä sangriaa. Siinä vaiheessa, kun aloin nakkaamaan jääpaloja kulhoon, huomasin että meidän oma boolikulho onkin haljennut mutta onneksi saatiin uusi tilalle. Ruokaa meni toai reippaasti ja vuosi vuodelta on kyllä aika selviö että suolaisiin kannattaa panostaa.

Näiden bileiden hitti oli ehdottomasti suolaiset tuulihatut. Jäljellä oli vain tyhjä vati siinä vaiheessa kun suunnattiin baariin.
Jo heti kättelyssä, ennen bileitä meinasi pieni stressintynkä hiipiä. Mä yritän ottaa aina suht rennosti kaikki juhlat, varsinkin kun olen itse varsinainen viime tinkaan jahkailija. Mutta kun tätä nykyä nämä harvakseltaan juhlitut juhlat ei ole enää mitään B.Y.O.B-mallisia niin helpottaahan se hirveästi kun ihmiset huikkaa tulevatko vaiko eivät. Ja ne avecit... voi että kun niistäkin olisi kiva tietää. No ei nämä onneksi niin vakavat geimit olleet mutta jokainen mitään järkännyt ehkä tietää että siinä on vähän eroa että onko paikalle tulossa kymmenen vai kaksikymmentäviisi henkeä.

Toinen salaateista, se tulisempi versio
Vuorokautta ennen juhlia yksi kaveri oli tulossa kahden avecin kanssa, Siipan kavereita halusi tulla kuokkimaan plus Ekan kummitäti luuli että bileet on lauantaina. Oli järkännyt lastenvahdit ja kaikki sinne väärälle päivälle. Onneksi kaikki kuitenkin järkkääntyi ja meidän koti veti juuri sopivan ihmismäärän itseensä. Olin naapureita varoitellut juhlista jo alkuviikosta ja vaikka täällä asuu maailman ymmärtäväisintä väkeä niin melutaso oli ainakin omiin korviin pariin otteeseen aika messevä. Onneksi me ei juhlita usein.

Hauskaa oli myös se että vieraista löytyi vähän reilu parikymppisiä kuin jo yli nelikymppisiäkin. Eikä kenestäkään pystynyt päättelemään kuka on minkäkin ikäinen vaan kaikki istui samaan porukkaan paremmin kuin hyvin. Ja koska osalla mun kavereista on pienempi ikäero Kaksikkoon kuin muhun, oli melko hämmentävää kuulla nuorten naisten suusta miten hyvännäköisiä ja komeita Kaksikko on. Hei ne on mun lapsia!!!!

Älyttiin kerrankin viedä Kolmas hoitoon jo valmistelujen ajaksi. Oli ihanaa höseltää keittiössä, sitten käydä ottamassa pienet päikkärit, jatkaa höseltämistä ja tehdä ylipäätään kaikki omaa tahtia. Mulla pettää aikataulut ihan aina koska en vaan osaa mitoittaa hommia kohilleen ja aika paljon sitä aikataulusekoilua helpottaa kun mukana ei ole yksi minikokoinen avustaja. Joka on tottunut siihen että yleensä saa olla apuna.

Sain ihania lahjoja, luvassa on teatteria ja kylpylää ainakin. Ja ihan kaikkia lahjoja en ole vielä edes saanut, aika kivaa sekin kun on vielä ylläreitä tulossa. Ehkä kuitenkin koko viikonlopun ihanimman yllätyksen tarjosi Kolmosen kummitäti, joka meidän suunnatessa baariin oli siivonnut pois kaikki juhlinnan jäljet. Oli ihaninta herätä lauantaina (jos nyt krapulaista heräämistä voi sanoa ihanaksi) kun ei ensimmäisenä tarvinnut alkaa siivoamaan. Kaikki oli jo hoidettu. Ihan yhtä parasta oli sekin että Kolmosen kummitäti oli meillä koko viikonlopun, suunnattiin lauantaina vielä Tavastialle katsastamaan Mustan Paraatin koko vuoden ainoaa klubikeikkaa. Kakkospäivään ei sentään enää taivuttu vaan köröteltiin keikkailemaan autolla.

Koska isänpäivä osui tuohon samalle viikonlopulle, juhlittiin meillä vielä sunnuntainakin. Tänä vuonna ulkoistin isänpäivän syömiset ihan tarkoituksella, oli aika vahva etiäinen sen suhteen että ehkä isänpäivän herkkuihin en enää taivu. Bongasinkin hurjasti kehutun Treffipubin isänpäiväbrunssin ja käytiin syömässä siellä. Vähän aikaa pohdin tuota brunssivaihtoehtoa, niiden sisältö kun ei aina mun mielestä ihan kohtaa hinnan kanssa. Mulla on viime vuosina muutenkin ollut vähän kypsyminen brunssien kanssa, Helsingissä ainakin tuntuu että brunssipaikat on tungettu ihan täyteen pöytiä ja liikkuminen on lähes mahdotonta. Ja koska valtaosa brunsseista on buffa-periaatteella, saa koko ajan pelätä että koska saa jonkun ruoat niskaansa tai koska onnistuu itse kippaamaan tarjottimensa sisällön jonkun raukan päälle. Treffipubin ruoka oli tosi hyvää ja oltiin tyytyväisiä sen suhteen mutta Treffipubissakin oli tuo edellä mainittu ongelma. Pöytiä oli ahdettu saliin ihan liikaa, liikkuminen oli kaikkea muuta kuin esteetöntä ja helppoa. Mutta ehkä ohjaan tämän kritiikin suoraan ravintolaan. Jokatapauksessa Treffipubissa näkyy olevan vähän väliä erilaisia teemabrunsseja ja ainakin isänpäivän syömisten perusteella voin suositella. Tsektsek täältä

Treffipubin brunssin alkupaloja.
Kaikesta brunssikriittisyydestä huolimatta mä olen tosi halukas kokeilemaan kaikkea uutta ja meillä oli esimerkiksi varaus Murun jenkkibrunssiin toissa viikonlopulle, mutta koska se osui juuri mun valvomisten keskelle, niin peruttiin se kuitenkin. Mä olen niin fiksoitunut siihen, miten yövuorojen välissä eletään, että jos tulee jotain ylimääräistä niin menen ihan sekaisin. Tyydyin sitten kadehtimaan kavereiden kuvia sieltä ja sekoilemaan univeloissani päiväkodille tämän viikon hoitovuorot aivan päin helvettiä.

Viimeisetkin juhlien jäljet on siivottu, jääkaapissa on enää viimeiset herkut syömättä ja Kaksikkokin roudasi juuri kolme säkillistä pulloja ja tölkkejä kauppaan. Hyvä oli vanhentua mutta onneksi sitä ei tarvitse ihan joka vuosi juhlia. Ja ilta oli just sitä mitä odotinkin. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja paljon naurua! Höpöttelyä ja mää rakastan teitä kaikkia-hetkiä. Aika kului ihan liian nopeaa. Siipalla tulee 35 täyteen tuossa keväällä, saa nähdä millä voluumillä silloin mennään...

Isänpäiväkakku sensijaan taiteiltiin Kolmosen kanssa, vaikka muusta luistettiinkin. Onneksi Siipan suosikkeja on maailman nopein ja helpoin Puoloffee.

2 kommenttia:

  1. Myöhässä onnittelujen perinne jatkuu, eli onnea!!! Juhlinta kuulostaa ihan huipulta, tähtään samaan meininkiin viiden vuoden päästä. Woop woop! Oot mun bilesankari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Woop woop! Kiitos :)
      Apua pitäisköhän munkin taas viiden vuoden päästä? Teoriassa voitais pitää Ekan kanssa kimppabileet, koska tokihan sellainen 20v nyt mutsinsa kanssa haluaa krebaa!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?