sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Arkihuolesi kaikki heitä...

NYT ollaan ihan kalkkiviivoilla. Vika työvuoro on melkein taputeltu ja loma alkaa just. Jos nyt kysyttäisiin, sanoisin että loma on suomenkielen kaunein sana. Tänäkin vuonna se meinasi alkaa jo ennen aikojaan (ei sentään onneksi mitään viime vuoteen verrattavaa) kun selässä vihlaisi melko mojovasti lauantaina. Mutta riittävällä kipulääkityksellä ja varovaisuudella selvittiin. Selkä on ilmoitellut liian pitkäksi venähtäneestä liikkatauosta jo kahdesti syksyn aikana, joten ehkä tämä nyt oli se riittävä heräte.

Tänään on tämän viikon kuudes työpäivä. On ollut oikeasti aika pelottavaakin huomata miten väsynyt sitä on. Että oikeasti purskahtelee itkuun vähän kaikesta ja oikeasti haluaisi vain nukkua kaiken aikaa. Mikään kivakaan ei tunnu piristävän. Ainakaan siis sillä tavalla että tuntuisi piristyvän. Toki kivat jutut on aina kivoja juttuja. Kuten tänä aamuna ollut brunssi ystävän luona. Olipa ihan mahtavaa vaan herätä, kiskoa verkkarit ja villasukat jalkaan ja suunnata muualle ahtamaan aamupalaa ennen töihin menoa. Paikalle valui pikkuhiljaa muitakin kavereita. Kuka pyjaman housuissa, kuka kynähameessa. Siellä oltiin ja syötiin. Kuka laitettuna ja kuka ei. Yhtä lokoisasti sohvalla sekaisin. Pitkästä aikaa noilla naamoilla.

Kun pääsen tänään töistä kotiin, otan lasillisen cavaa ja teen vähän pukin bisneksiä. Yhtäkään pakettia ei ole vielä paketoitu, lahjahankinnat alkaa onneksi olla suurinpiirtein tehtynä. Aika monena vuonna ollaan Siipan kanssa menty sillä linjalla että ei olla ostettu toisillemme lahjoja ollenkaan tai jos niin maksimissaan yksi paketti. Tänä vuonna otin sitten takaisin näköjään vähälahjaisempia vuosia ja hankin Siipalle useammankin paketin. Teki mieli. Ainoa kriteeri meillä on aina että krääsää ei hankita, ei kenellekään. Mielummin jätetään lahjomatta. Mutta nyt keksin ja löysin oikeasti vain kivoja ja tarpeellisia lahjoja.

Pari lahjaa on otettu käyttöön jo etukäteen. Mä ostin Siipalle Black Fridaysta uuden kännykän edullisesti vanhan, jo kauan oikutelleen tilalle, ja hän sai sen käyttöönsä jo pari viikkoa sitten. Samaten ostin hyvän sähköhammasharjan vihdoin ja viimein, ja sekin on ollut jo pari viikkoa koko perheen käytössä. Nämä oli joululahjaksi ajateltu mutta oltiin nyt vähän early birdejä. Eettisiäkin lahjoja tuli hankittua, sekä Unicef että Pelastakaa lapset ry tarjosi vaihtoehtoja, jotka tuntuivat sekä itselle läheisiltä vaihtoehdoilta ja tiesin myös lahjan saajan (tai tässä tapauksessa hänen jonka nimiin lahjan antaminen menee, varsinainen lahjan saajahan tulee sitten yhdistyksen kautta) pitävän kohdetta tärkeänä. Muutenkin tuntuu tosi hienolta että eettisiä ja toisenlaisia lahjoja on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän tarjolla. Sekä kotimaisina vaihtoehtoina että kehitysmaihin.

Lapsillekin ollaan keksitty aika kivoja ja hyödyllisiä lahjoja. Kaksikkohan toivoo ihan aina rahaa, mutta itse otin sen linjan tänä vuonna että meiltä he eivät tule rahaa saamaan lahjaksi. Vaan mielummin jotain tarpeellista ja kivaa. Oikeastaan tänä vuonna pitkästä aikaa joululahjojen hankkiminen tuntui kivalta. Jostain syystä lahjahankinnat oli tänä vuonna tosi vaivattomia hankkia. Ja uskon että paketit on myös mieluisia. Helppoahan teinien lahjominen ei ole koskaan, ellei tasan varmasti tiedä mitä ostaa. Ja oikeastaan teinien kanssa ei kannata liikoja lähteä sooloilemaan. Ne on niin hiton tarkkoja.

Lapsilla alkoi jo loma. Kolmosella perjantailta ja Kaksikolla eiliseltä. Ihan vielä ei olla kovin kummoisissa tiloissa lomasta (paitsi Kolmas. Tyyppi heitti samantien lomamoodin päälle, alkoi nukkua pitkään, viihtyy lähinnä alasti ja on kaikinpuolin lunkina kaiken suhteen) koska ollaan niin kovin väsyneitä. Toka on ollut ehkä mahdottomampi kuin koskaan ja toivon todella että loma on se avainsana näihin kuvioihin hänen kohdallaan. Siltä ainakin äkkiseltään vaikuttaisi koska eilisaamuna kouluun lähti ihan eri tyyppi, kuin sieltä sitten kotiutui pari tuntia myöhemmin. Loma sulatti tyypistä samantien tietyn kireyden pois. Oma naama ei muuten myöskään ole ehkä koskaan näyttänyt näin pahasti siltä, että loma tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Ei paljon huvita peiliin pällistellä.

Vaikka loma alkaakin niin ei sen myötä tule kyllä yhtään ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Aika on ihan kortilla lähipäivinä. Siippa jää lomalle vasta just ennen pyhiä ja nyt pitäisi keksiä missä välissä ehditään esimerkiksi käydä ruokakaupassa. Syömiset on kyllä sinänsä ihan hyvällä tolalla, säilöttävät tehtiin jo viikkoja sitten, kaikennäköistä on osteltu pikkuhiljaa ja Siippa toi Tallinnasta läjän syötävää. Mutta ne tuorekamppeet ja muut pitäisi jossain vaiheessa saada haettua. Lähipäivinä on luvassa joulujuhlaa ja ystävien tapaamista, joulubuffaa, joulumarkkinoita ja kirjastoissa ym. juoksemista. Välipäiville on pakko hakea jotain touhuamista jos kelit sitoo sisälle. Mutta ehkä me hoidetaan osa kauppakamoista vaikka kotiinkuljetuksen avulla.

Tänä vuonna oli ehkä ensimmäinen vuosi moneen aikaan kun mietin ihan tosissani että joulukuusi olisi tosi kiva. Vaikka meillä on pinta-alaa kämpässä kivasti niin kuusi ei meille kuitenkaan valitettavasti mahdu. Partsille joo mutta ei se olisi siellä niin kiva. Meillä on niin massiivinen sohva, että se vie vähän hölmösti tilaa eikä sitä saa minnekään muualle joten meidän joulu on kuuseton.

Ihan kohta alkaa reilu kahden viikon loma. Ihan kohta. Toivon että saataisiin ennenkaikkea levättyä hyvin koko porukka, tuntuu että en jaksa nyt yhtään tätä väsykiukuttelua enää. En itseltäni enkä Siipalta enkä lapsilta. Loma, olet hyvin tervetullut. Ja joulu kans!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?