keskiviikko 30. joulukuuta 2015

In the year 2016..

Muistatteko vielä tuon sketsipätkän Conan O'Brienista? In the year 2000? Kelatkaa miten kauan siitäkin on. Sekä sketsistä että vuodesta 2000. Muistan niin hyvin miten joskus ysikyt-luvun puolivälissä katselin yöt Conania salaa. Ja tuo sketsipätkähän siellä pyöri silloin tosi usein.

Vuosi 2000 oli siinä mielessä aikanaan itselle käänteentekevä, että musta tuli silloin äiti ekaa kertaa. Vuoden 2015 piti myös olla vauvavuosi, mutta ei se sitten ollutkaan. Asia tuntuu yllättävän kivuttomalta, vaikka on juttuja ja hetkiä jolloin se kirpaiseekin. Parisuhteelle vauvatauko teki vain ja ainoastaan hyvää eikä tässä nyt sillä lailla ole yhtään olo että time is running out. Katsellaan, katsellaan..

Vuosikatsaukset ei ole sinänsä olleet mun juttu enkä niitä ole blogissa kamalasti käsitellyt mutta nyt mulla on luppoaikaa. Lapset on mummolassa yökylässä ja Siippa salilla. Mä pistin kämpän täyteen kynttilöitä, Jouluradion soimaan (en kestä miten hyvä tämä Twisted Sisterin Oh come all ye faithful on!!!) ja otin lasin viiniä ja meinasin ehkä pikkasen kelata kulunutta vuotta. Eikai siitä haittaakaan ole?

Mä olen instannut vasta pari kuukautta, mutta tässä Instagramin suosituimmat vuodelta 2015. #2015bestnine

Kulunut vuosi alkoi mun hoitovapaalla. Siippa palasi töihin vuoden kotona olon jälkeen ja mä taas palasin takaisin kotiin. Kävin kyllä keikkailemassa töissä ahkerasti koko talven ja kevään. Mutta pääpainona olin kotona Kolmosen kanssa. Alkuvuodesta myös mun äiti oli pienessä leikkauksessa, joka tarkoitti sitä että meillä ei ollut apua lastenhoitoon ollenkaan. Pikemminkin me käytiin hoitamassa äitiä. Muistan että äidillä oli ehdoton nostokielto ja jouduin jossain vaiheessa äidillä käydessä alkaa jättämään Kolmosta kotiin koska äiti ei millään malttanut noudattaa sitä että se ei saa nostella. Kolmashan ei sitä tietenkään tajunnut että miksi mummin syliin ei pääse ja mutsikin oli lähinnä linjalla nokun lapsi haluaa syliin. Joopa joo. Alkuvuodesta näkyi myös mietityttäneen moni juttu ja oon näköjään saanut ilmoille muutaman ihan pätevänkin postauksen. Esim. nämä joissa mietin loppuvuodesta syntymistälasten yksityisyyttäkauneusleikkauksiaparisuhdeväkivaltaa ja pedofiliaa.

Alkuvuoteen ajoittui myös Kolmosen tuttivieroitus. Joka oli ihan yhtä helvettiä ja itseasiassa ihan väärin hoidettu (Kolmen äiti tietää kaiken my ass!!) ja vieläkin harmittaa miten julmasti lapselta sen riistin. Nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä että voisi tulla aika jolloin Kolmas osaisi jälleen nukahtaa ehkä itsekseen. Näin lähes vuotta myöhemmin. No, hammaslääkärit on ainakin tyytyväisiä. Ja tulevaisuuden terapeutit jotka pääsee ratkomaan Kolmosen epäonnistuneesta tuttivieroituksesta koituneita ongelmia.

Helmikuussa hiihtolomailtiin. Onneksi suunnitelmissa ei ollut mitään sen erityisempää koska podettiin enempi vähempi koko viikko norovirusta. Onneksi sairasteltiin vähän ristiin niin oikeasti kipeät sai vähän levätä kun jo pikkasen toipuneet kykeni sitten huolehtimaan arjen pyörimisestä. Saman kuun aikana kipuilin myös sitä että mitä jos urkkaaminen ei tunnukaan kivaltaerityislapsen vanhemmuutta sekä rokottamattomuutta.

Tuossa selatessani noita lopputalven ja alkukevään juttuja, alkoi vähän ahdistamaan. Nimittäin tuntuu että oon tiettyjen asioiden suhteen ihan samassa pisteessä. Tai ehkä entistä enemmän solmussa. Maaliskuussa on pohdituttanut sekä ura että lapsiluku. Ja näiden suhteen en kyllä ole tasan yhtään viisaampi. Samassa mennään. Ehkä vuoden 2016 voisi aloittaa ammatinvalintapsykologin pakeilla?

Kun kevät saatiin kunnolla päälle, hurahdin leipomisen sijaan enempi ruoanlaittoon. Erityisesti thaikeittiö oli kevään juttu. Vietettiin ihana koti-pääsiäinen hyvän ruoan äärellä ja kotona hautoen. Pääsiäisenä alla myös paastosin, 5:2 oli arjessa tiiviisti mukana koko alkuvuoden. Huhtikuussa alettiin myös ihan tosissaan miettiä Kolmosen päivähoitoa ja pistettiin hakemukset sisälle. Syksy tuntui silloin vielä todella kaukaiselta. Mua mietitytti sukupuolien erot ja huumeet.

Toukokuun koittaessa joutui pikkuhiljaa alkaa hyväksymään sen, että Tokan alakoulu loppuu ihan just. Ihan niin paljoa se ei jännittänyt kuin aikanaan Ekan kanssa, johtuen ehkä siitä että oltiin jotenkin tosi väsyneitä kaikki. Ja odotettiin vaan kesää ja lomaa. Lisäksi työn alle otettiin isolla kädellä Ekan rippijuhlien järkkääminen. Keväälle onneksi osui muutama omakin ilta jolloin pääsi näkemään kavereita, keikoille ja syömään.

Kesäkuussa saatiinkin lomamoodi päälle, tosin Ekalla loman alkaminen kesti vähän pidempään koska kundi karkasi riparille lähes välittömästi kun koulu loppui. Leiri oli tyypistä ihan mahtava ja rippijuhlat juhlittiin lähes heti pian leirin loputtua.
Juhannus vietettiin Kolmosen kummitädillä ihanissa järvimaisemissa. Kolmas selailee mun puhelimesta vieläkin välillä kuvia tuolta reissulta ja selvästi muistaa miten kivaa meillä oli. Kesäkuussa käytiin myös ekaa kertaa luovuttamassa verta joka olikin tosi mukavaa puuhaa! Luovutuskertoja on ollut sen jälkeen vielä toinenkin ja itseasiassa saisin käydä kolmannenkin kerran jo luovuttamassa mutta ennen vuoden vaihtumista ei enää ehdi. Jos heti alkuvuodesta? Menkää tekin!

Heinäkuussa jouduttiin alkaa kaiken lomailun keskellä heräilemään siihen, että elokuussa alkaa arki ihan toden teolla. Tarkoittaen että me molemmat aikuiset ollaan töissä ja lapset koulussa ja päivähoidossa. Työpaikoilla kikkailtiin ja kotona mietiskeltiin miten tämä kuvio saataisiin parhaiten toimimaan.
Kuun puolivälin paikkeilla juhlittiin myös kolmetoistavuotiasta Tokaa! Hänen ikääntymisensä on jotenkin aina niin outoa, hän oli niin pitkään se perheen vauva.

Elokuussa se arki sitten starttasi. Tokan yläkoulun alkaminen jännitti sekä äitiä että poikaa. Aavistelin että ihan ongelmitta ei selvitä ja Toka kotiutuikin ekan koulupäivän jälkeen todella pahan migreenikohtauksen kanssa. Muistan yhtä pahan kohtauksen jostain reilu kolmen vuoden takaa. Jännitys purkautui tällä kertaa noin. Mutta se oli ainoa paha kohtaus ja koulu lähti rullaamaan kivasti. Paljon auttoi varmasti samassa kotiryhmässä oleva isoveli, joka pystyi neuvomaan koulun käytäntöjä ja auttamaan jos joku juttu mietitytti.
Arjen myötä alkoi myös Kolmosen päivähoito. Joka itketti kaikkia mutta taisi olla rankinta meille vanhemmille. Päiväkoti ja Kolmosen ryhmä oli onneksi ihania, mutta eihän se täysin vie pois sitä totuttelun tuskaa. Tällä hetkellä jännitellään vähän sitä, onko arkeen paluu miten rankkaa nyt sitten tammikuussa. Kolmosella kun on aika pitkä joululoma ja lisäksi hän aloittaa uudessa ryhmässä. Mutta tuosta aiheesta voisin tehdä kokonaan oman postauksensa...
Kesä loppui mun baarireissuun rakkaan ystävän kanssa (seuraava päivä sitten kärsittiin, ihan todella kärsittiin!!!) ja Siipan ja mun kylpylälomaan.

Syyskuussa ajettiin perhettä vielä uuteen arkeen. Haettiin sitä parhainta polkua kulkea. En tiedä löydettiinkö koskaan mitään oikeista oikeinta tapaa toimia. Syksyllä hankittiin myös Ekalle ihana uusi sänky ja mä kävin leffassa katsomassa Amyn. Ylipäätään koko vuoden aikana on nähty ihailtavan paljon elokuvia, pääsääntöisesti vain hyviä! Amy lukeutuu ehdottomasti elokuvavuoden parhaimpiin helmiin. Jos se on vielä näkemättä niin katso! Ihan sama upposiko Amy Winehouse musiikillisesti.

Lokakuussa blogissa vietettiin Lihatonta lokakuuta ja oon siitä vieläkin niin intona että toivonmukaan toteutan saman homman ensi vuonnakin. Joulukalenterikin olisi kiva, vaan kun se on näkyvillä vähän joka blogissa niin ehkä tuo Lihaton lokakuu voisi olla se mun blogin juttu? Sitä ei ainakaan ihan jokainen toteuta. Kaikki Lihattoman lokakuun postaukset löytyy, yllätys yllätys, Lihaton lokakuu-tägin alta.
Lokakuun myötä kotona kaivettiin esiin taas kynttilät ja suitsukkeet. Mä jatkoin lyhennettyä työaikaa kesään asti Siipan palatessa töihin vähän isommalla moodilla. Hän piti arkivapaan enää vain joka toinen viikko loppuvuoden ajan. Mä jaksoin hämmästellä sitä, miten paljon meillä on rahaa käytössä kun ollaan molemmat töissä. Voin kertoa että sittemmin tämä on tasoittunut, niinhän se taitaa aina olla että kaikki menee mitä tulee, oli ne tulemiset isoja tai pieniä...
Kuukausi päätettiin juhlimalla Kolmosen synttäreitä hieman ennenaikaisesti.

Marraskuu polkaistiin käyntiin juhlimalla minua! Täytin 35, värjäsin pään laventelinsiniseksi ja pidin megabileet joiden muisteleminen hymyilyttää vieläkin! Kuun edetessä alettiin odottamaan joulua ja ehkä vielä enemmän lomaa. Kipuilin työjuttuja enempi ja enempi ja marraskuussa saavutin jonkunlaisen kulminaation jolloin hokasin että tätä en enää halua. Muutosten kourissa painitaan edelleen.

Ja sitten alkoi tämä kuluva kuukausi, joulukuu. Joka on miltei loppumassa mutta kuitenkin jotenkin niin tuore, että sitä on vaikea hahmottaa. Päästiin lomalle, vietettiin aivan ihana joulu. On oltu paljon yhdessä. Viime viikko sujui jotenkin tosi auvoisesti mutta tämä kuluva viikko on sitten ollut paikoin aika perkeleestä. Kaikki joulun taika on ropissut lapsista ja ne on kinanneet viime viikonkin edestä... tämä yksi lapsivapaa vuorokausi tuntuu siis oikeasti todella tarpeelliselta!

Huomenna vaihdetaan vuotta ihan vaan perheen kesken. Syödään hyvää, katsotaan vähän raketteja ja varmaan pelataan tai katsotaan joku leffa. Yritetään hahmottaa että alkaa jo vuosi 2016. Mennyt vuosi tuntuu jollain tapaa aika tasaiselta mutta myös vähän risteykseltä. Saa nähdä mihin suuntaan uuden vuoden alkaessa lähdetään.

Vaikka en harrastakaan uuden vuoden lupauksia niin harrastanpa kuitenkin nyt muutaman. Vuonna 2016 aion
  1. Käyttää enemmän portaita hissin sijaan. Varsinkin ylöspäin mentäessä
  2. Lakata uusimasta kirjaston kirjoja, joita en kuitenkaan aio lukea. Luen vain kirjoja joita oikeasti haluan lukea, enkä yhtäkään vain siksi, että niitä ei saa enää uusittua. Tämä tulee olemaan mulle todnäk se vaikein, niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin.
  3. Opettelen kuivaamaan käteni ilman että joka kerta roikun siinä pyyhkeessä ja näin ollen rikon sen pyyhkeen pidikehärpäkkeen.
  4. Otan itseäni niskasta kiinni ja lakkaan odottamasta että jostain vaan nyt sattuu tupsahtamaan just mun näköinen täydellinen ura.
  5. En ala kerjäämään uutta lasta, jos en keksi mitä elämälläni tekisin. Lapsen tuoma aikalisä on vain väliaikainen eikä se ole ratkaisu.
  6. Vaikka elänkin hetkessä niin yritän oppia kuuntelemaan itseäni paremmin. Aina ei tarvitse repiä ja repiä, pakollisten juttujen ei tarvitse aina olla suorittamista. Ja kivojen juttujen nyt ei varsinkaan pidä tuntua pakkopullalta.
  7. Ihan oikeasti siirrän ne valokuvat koneelta ulkoiselle kovalevylle!!! Tai ihan ensiksi poistan kaikki rupukuvat ja sitten siirrän. Tätä aloin itseasiassa jo tekemään. Ei vitsit mitä vauvakuvia!! Ja ihan hassua miten jo ihan pienellä vauvalla on nähtävissä kuvista samoja ilmeitä ja eleitä, jotka on sitä sen persoonaa. 
  8. Luovuttaa verta mahdollisimman monta kertaa. Siitä saa vaan niin hyvän mielen.
  9. Opettelen juomaan vettä enemmän. Juon sitä kyllä varmasti riittävästi mutta uskon että kokonaisuuden kannalta olisi hyvä jos sitä saisi menemään vielä muutaman ylimääräisen lasin. Ja viiniä aion myös juoda enemmän kuin tänä vuonna join. Haluan vilpittömästi uskoa että joskus on ongelmia, jotka ratkeaa kaikista parhaiten lasillisella viiniä.
  10. Osallistun lukuhaasteeseen.
Näiden myötä Jalankulkuonnettomuus toivottaa jokaiselle Hyvää Uutta Vuotta 2016!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?