perjantai 4. joulukuuta 2015

Mielipide ja siinä pysyminen

Olenko mä ainoa ketä ärsyttää Minttu Virtasen järjetön pröystäily miehensä rahoilla? Ja mua itseasiassa ärsyttää kaikista eniten se, että en edes tiedä varmaksi onko näin, kunhan oletan. Peilaten Virtasen työhistoriaan. Ja oikeastaan ihan kaikista ensteks eniten mua äryttää se, että jos tuo olisi toisinpäin, eli mies pistäisi haisemaan vaimonsa rahoja, niin mua ei todennäköisesti ärsisi ollenkaan.

Ylipäätään mua on taas vähän kiristellyt nämä sukupuolihommelit. Kun mielipiteen muodostaminen ja kanta näihin on jotenkin ihan helvetin hankalaa. Ja varsinkin se omassa kannassa pysyminen on vaikeaa. Kun nämä on osittain sellaisia mutkun-sitkun-niinkun.

Naiset saa mun puolesta olla vähissä vaatteissa. Tai vaikka free the nipple-aatteen mukaisesti ilman paitaa ja se ei ole seksuaalisesti provosoivaa. Vaikka jokainen saa määrittää itse sen oman seksuaalisuutensa niin mä koen tämän määrittämisen äärimmäisen hankalaksi. Missä menee se raja, milloin ollaan seksuaalisesti provosoivia ja milloin ei? Koska hei let's face it, löytyy roppakaupalla naisia, eritoten julkisuudessa heiluvia, jotka provosoivat sillä omalla seksuaalisuudellaan. Kukaan ei kerjää että tulisi raiskatuksi tai ahdistelluksi. Mutta osa kyllä aivan selvästi leikittelee sillä seksuaalisuudella. Haluaa saada huomiota nimenomaan sillä seksuaalisuudellaan. Onko se silloin sitä free the nippleä? Mun mielestä varauksetta ei. Vaikka painotan sitä että jokainen tuo sen oman seksuaalisuutensa esiin omilla ehdoillaan, kuka enempi peittäen ja kuka enempi paljastaen. Vaikka sulla olisi oikeus tehdä jotakin niin ei se välttämättä tarkoita sitä että tekisit tai ajattelisit sitä asiaa siltä kantilta että mulla on oikeus tehdä näin. Vaan voi olla että motiivina on pelkästään tehdä jotain sellaista, joka varmasti päätyy puheisiin. Ja silloin ei ole välttämättä kyse pelkästään siitä että mä voin. 

Esimerkiksi pitkin tätä syksyä ja talvea on ollut erinäköisiä gaaloja, joiden pukusatoa seuratessa mua on mietityttänyt että mikä siinä nakuilussa oikein on? Kun tuntuu että se muuttuu jo ihan skabailuksi että kenellä näkyy ihoa eniten ja kenellä meinaa genitaalit vilkkua. Jokaisella on tuohon toki oikeus mutta mä en vaan ihan ymmärrä. Mikä juttu tuo nyt oikeasti on? Ei tuossa ole kyse millään lailla naisten seksuaalisuuden vapauttamisesta vaan silkasta shokeeraamisen halusta. Toiveesta päästä lööppeihin. Löytyy ihan valtava määrä naisia, jotka ajavat naisten rintojen seksualisoimisen poistamista ihan toisin keinoin, kuin pukeutumalla tuhansia euroja maksaviin luomuksiin ja samalla vilauttaen vähän alapäätä.

Rumer Willis ja Free the nipple. Just näin.
kuva täältä
Sitäkin olen miettinyt että onko tuosta nyt sitten enempi haittaa vai hyötyä. Kun halutaan vaan kohahduttaa ja verhotaan se sitten naisten oikeuksiin. Voitaisiinko asioista puhua niiden oikeilla nimillä? Musta tuntuu että itse aatetta ajatellen tuosta on enempi haittaa. Siis nimenomaan jos toiveena on että naisten pukeutuminen ei olisi seksualisoitua. Koska eihän noissa genitaalivermeissä näy kuin tietyn sektorin naisia. Nuoria ja hoikkia. Niitä tyyppejä, jotka tahtoo helposti hukkua sinne oman alansa massaan. Missä ovat pluskoon kohahduttajat? Tai yli 50-vuotiaat? Tai edes ne imettävät äidit.

Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää jos haluaa näyttää omaa vartaloaan. Mutta mikä on kaunista? Mikä on näyttämisen arvoista? Onko se aina se timmi ja treenattu kroppa? Ja onko se aatteen ajaminen sitä että saan heilua alasti? Tästä on tosi vaikea muodostaa mielipide. Koska ehdottomasti oon sillä kannalla että naisten rinnat on liian seksualisoituja mutta en ihan allekirjoita niitä keinoja, joilla tätä pinttymystä yritetään poistaa.

No sitten tämä rahankäyttö. Oon mä monesti miettinyt sitä että olishan se mukavaa olla jonkun elätettävänä. Vaan en kyllä tiedä miten siihen osaisi sopeutua. Koska mulle siinä on jotenkin pohjimmiltaan kyse kunniasta. Että mä pystyn elättämään itseni enkä tarvitse siihen ketään toista. Että en nyt miestä tai kumppania tarvitse ainakaan siihen elättämiseen. Mulle yksi ehdottoman iso seikka sille, että mä olin töissä ja Siippa hoitovapaalla, oli se että pystyin osottamaan ennenkaikkea itselleni että mä pystyn elättämään meidät. Että mun työnteko ja tienestit elättää tämän kokoonpanon. Sain siitä ihan hemmetisti itsevarmuutta, sekä ammatillisesti että siviiliin. En tiedä tuntuuko esimerkiksi miehistä tuolta. Koska se elää edelleen niin vahvana oletuksena että mies elättää perheen. Miehillä ei oikeastaan edes ole vaihtoehtoja. Se on elätettävä koska naiset niin mielellään heittäytyy elätettäväksi. Ja sitä mä en ymmärrä. Ja en ymmärrä että miksi nämä minttuvirtaset haluaa vahvistaa noita mielikuvia.

Mä en varsinaisesti koe oloani kateelliseksi jos toisilla on rahaa millä mällätä. Mutta ajattelen kyllä tosi vahvasti niin, että tuhlataan sitten niitä omia rahoja. Toisaalta taas jos nyt kävisi niin että jostain syystä mä saisin järjettomän lastin rahaa jostain, niin toki antaisin Siipan tuhlata. Ihan kyselemättä. Koskahan maailma olisi siinä mielessä valmis ja siinä pisteessä, että näitä asioita ei aina ajattelisi sukupuolen kautta? Nämä ei olekaan ihan niin yksinkertaisia ja yksiselitteisiä juttuja miettiä, kuin toivoisi.

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mä kyllä Liina vilpittömästi ihailen sua kun pysyt pois lukemasta huonoja lehtiä :) Kimi Räikkösen muikkeli.

      Poista
    2. Tänks. Kävin sit vielä googeloimassakin mimmin kun en oikeasti tiennyt (oon ihan kujalla.) Totesin, että ehkä en jatkossakaan halua tietää.

      Poista
  2. Siis tiiätkö koko Minttu on multa menny jotenkin täysin ohitte, kun en juuri julkkiksista mitään tiedä, mutta jonkun iltapaskan lööpin kautta päädyin selaamaan sen instagramia ja jotenki kuohahti sisällä. Ei se ole multa pois, että kyseinen henkilö pröystäilee (ilmeisesti) miehensä varallisuudella, mutta jotenkin se on niin ristiriidassa mun oman ajattelumallin kanssa, että tulin suorastaan vihaseksi. Hölmöä - I know. Vähän mieleen hiipi jopa vähän kateutta, että hitto pitäskö sitä itekin lähtä rikkaisiin naimisiin ja elää helppoa elämää. Mutta ei se loppupeleissä olis mun luonteelle sopivaa. Ja itseasiassa muuan mies on sitä mahdollisuutta kerran tarjonnu, mutta kieltäydyin. En lähteny edes viikonloppureissulle Wieniin, vaikka se olis ollu kavereiden mielestä "paras tarina ikinä".

    Ehkä se on nimenomaan se kunnia. Halu näyttää, että saa ite jotain aikaseksi ja saavutettua elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se elämä nimenomaan on jos on rikas mies, helppoa. Ainakin sen rahan osalta, varmana on sitten niitä ongelmia mitä ei rahalla ratkota. Mut anyway, mun ajatusmaailmaan ei mene mitenkään se että lennetään jossain megasuperluokassa, joka maksaa joku 15 000 euroa. En vaan ymmärrä kuka oikeasti _tarvitsee_ tollaista? Toki tässä on sitten se puoli asiassa että jos on sitä rahaa niin tarviiko miettiä mitä tarvitsee vai voiko elää vaan niinku haluaa? Minttu Virtanen ei varmana ole ainoa joka elää tuohon malliin mutta jostain syystä nimenomaan hänestä välittyy se sellainen pröystäilevyys (onko tuo edes sana?) ja se, että ekana tulee mieleen että elää miehen siivellä. Tekeekö hän itse sitä miten tarkoituksella vai onko hänet nyt vaan nostettu sitten iltapäivälehtiin? Ehkä vähän sekä että. Mun mielestä on ok olla rikas ja ok elää rikkaasti mutta on eri juttu että miten sitä tuot esiin.

      Poista
  3. Olen pistänyt merkille, että Minttu on useita kertoja viikossa lööpeissä ja miettinyt myös, miksi. Onko hän fitness-ihmisenä(?) tottunut jakamaan kaiken elämänsä, ettei osaa muuttaa vai mikä on. Boikotoin Minttu-juttuja, mutta aina silmiin osuu "Minttu ja Robin matkustivat ylellisesti" jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta muuten tuo että ehkä on fitnessin kautta tottunut jakamaan kaiken. Mutta tuo "ylellisyys" on se mikä mulla pistää silmään. Ja lähinnä se että se ei ole (tietääkseni) itse hankittua. Mä en tuomitse mutta mua ärsii sellainen tiettyjen stereotypioiden ruokinta.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?