keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Moi joulu, tuu vaan!

Hei tyypit, lomalla on aika mahtavaa!

No siinähän kävi just niinkuin etukäteen maalailinkin. Työt kun loppu niin hartioista suli kaikki ylimääräinen jännitys ja vaikka aika menoa ja meininkiä on olleet nämä lomapäivätkin, niin nyt on kaikki oikeasti ihan superkivaa! On ollut niin kivaa nähdä ihmisiä ja möllötellä tämän oman possen kanssa (miinus Siippa, se on joutunut huhkimaan vielä töissä ihan hullun lailla mutta tämän päivän jälkeen alkaa silläkin vapaa). Ja onneksi tätä lomailua on luvassa vielä se parisen viikkoa!

Käärin eilen hihat ja pistin paketoiden koko illan. Pienten kanssa on jotenkin ihan superhelppoa paketoida, koska ne nyt vielä nukkuu verrattain paljon. Mutta koitappa saada jotain paperia lahjan ympärille teinien kanssa. Jumankauta, ei ne nuku ikinä, ainakaan silloin kun sä olisit siinä vireystilassa että kykenisit paketoimaan. Puhelin piipitti koko ajan joko saa tulla-viestejä kun mä yritin askarrella mahdollisimman pian kamppeet piiloon. Vessahätä ja ties mikä akuutti vaiva iski katoppa just siinä samaan aikaan eikä millään voi odottaa. No nyt on onneksi suurinosa jutuista paketoituna ja piilossa. Ja eihän näitä tulisia hiiliä ole onneksi enää edessä kuin se vuorokauden verran.

Tänään pitää käydä kaupasta vielä ihan ne vikat jutut, maidot ja muut mitä on mahdoton varata monta päivää ennen. Mutta muuten mennään tosi hyvällä mallilla näiden hommien kanssa. Jeeeee!!

Oon niin iloinen että menneiden vuosien paskajoulujen jälkeen mä oon taas alkanut tykkäämään tästä juhlasta. Mitään pakkoa ei oo suuntaan eikä toiseen mutta on kivaa kun jouluun liittyen on useampi juttu, mistä tykkää ja mitä haluaa. Nykyään sitä ei tarvii enää jännitelläkään miten joulu menee koska sitä ajattelee jotenkin että ihan sama. Kun niitä hyviä jouluja on nyt pohjilla useampi, niin sitä ei selvästikään luo enää niin isoja odotuksia edes koko jutulle. Ja kun ei ole kovat odotukset niin ei myöskään pety niin helposti. Mulla ei edes ole historiassa mitään megamarttailua tai sellaista joulun laittoa, että väsyneenä täällä uhkuisin kun kaikki on niin kiittämättömiä. En tarkoita nyt mitään sellaista vaan puhtaasti ihmissuhdeperäisiä hommia. Ei se joulu ole arkea auvoisampi mulkkujen kanssa. Paska pysyy paskana myös pyhinä.

Onneksi aina voi muuttaa mielensä! Meillä on kuusi sittenkin.

Muksuille, niin isoille kuin pienille, se joulu syntyy aika pienistä jutuista. Ollaan yhdessä, ollaan lomalla, ei pingotella rutiinien kanssa, syödään hyvin ruokia jotka maistuu kaikille, saadaan lahjoja, ollaan iloisia ja onnellisia ja hyväntuulisia. Tuossapa ne mitä nämä omat piltit tuntuu joulusta kaipaavan eniten. Ja tuota ylläolevaa joulukuusta. Sitä toivoi hartaasti kaikki kolme lasta joten kuusi hankittiin. Toki tässä on ne varsinaiset päivät vasta edessä ja esim. mahdolliset lahjapettymykset vielä kokematta, hehe. Mutta en oikeasti usko moisiin ollenkaan. Se vaan toki on isojen lasten kanssa aina tietyllä tapaa takaraivossa kun se nyt näkyy kuuluvan näiden länkkärilasten kehitysvaiheeseen että aina kaikki muut saa ja mä en koskaan mitään. Mutta Eka on vieläkin niin sekaisin mopostaan ja mopokortistaan että luulen että pyhät menee siltä ihan ohi. En oo tainnut tuosta kertoakaan, palataan aiheeseen vähän myöhemmin... Mutta, loppupeleissä ne on pieniä ja helppoja juttuja jotka tekee joulusta joulun lapsillekin.

Tässä vuosien myötä, oikeastaan jo ennen Kolmosen syntymää, myös Siipasta on kuoriutunut pieni jouluhörhö. Mikä on siinä mielessä tosi jees että kun itsellä tökkii joku asiainhoito aiheeseen liittyen niin se koppaa homman mukisematta. Mikään jouluun liittyvä ei ole koskaan täysin vaan mun harteilla tai hoidettavana vaan se sutii menemään vaivatta. Vaikka mä en joulusta stressaa (arjesta ja siitä kaikesta muusta joulun ulkopuolisesta sitten kyllä stressaan, koska haluaisin joulutella jotenkin paljon enemmän mutta arki ja muu ei anna siihen mahdollisuutta) niin huomaan että sitä helposti haalii vain itselleen niitä hoidettavia asioita. Ja sitten miettii kalenterin kanssa että missä välissä minkäkin ehtii hoitaa. Ajattelematta että eihän mun tarviikkaan kaikkea kun voihan toi toinenkin. Meillä onneksi Siippa vaan sitten suvereenisti ilmoittaa että se hoitaa. Mitenhän paljon oikeasti joulujen kireydestä menee just sen piikkiin, että parisuhteissa se toinen (useimmiten nainen) ei joulunakaan osaa hellittää niitä ohjaksia ja antaa vastuuta sille toiselle?

Kävin eilen hakemassa meidän kalkkunan lihakaupasta. Luulin että ollaan ajoissa liikkeellä kun kurvattiin ennen kymmentä mutta niin vaan paikalla oli jo liikenteenohjaus. Kieltämättä vähän huvitti. Tipu saatiin kotiin ja vähän jännäillään että ryssitäänkö koko homma vai osataanko. Onneksi mutsi on tulossa aattona suht ajoissa iltapäivästä jo tänne niin ulkoistan touhun sille jos näyttää siltä että en vaan osaa. Mulla on tapana joskus vähän arvioida omat kulinaristiset taitoni yläkanttiin.... Mutta jos se kypsäksi saadaan niin eikö se ole yhtäkuin onnistunut?

Poika on tullut kotiin.
Muksujen kanssa haettiin kirjastosta neljä lautapeliä ja muutama pleikkapeli, joten meille on ihan sama millaiset kelit jouluna on. Tekemistä kyllä riittää! Mulla itselläni on älytön kirjakasa tuhottavana, yllärinä satuin saamaan pyhiksi itselleni myös himoamani Katja Ketun Yöperhosen. Mutta sitä ennen luen Alice Hoffmanin Ihmeellisten asioiden museon, jonka oon uusinut itselleni jo vissiin kolmesti...

Menin sitten aika moneen otteeseen huutelemaan täälläkin että kehittelen tälle vuodelle täydellisen jouluhalon. Joopa joo. Visio on hyvin selkeä ja yritin sitä kahdesti tässä toteuttaa ja sitten totesin että olkoot. En jaksa ja meidän joulu ei ole kiinni siitä hiton halosta. Ja toisaalta ehkä se on kivakin pitää sellaisena joulubuffien erikoisuutena. Mähän olen jouluhalkoon rakastunut joskus vuosia vuosia sitten Töölönlahden buffassa, se niiden on sellaista marenkista eikä sitä kääretorttua mitä muualla oon syönyt. No nyt tänä vuonna ei buffailtu ollenkaan Töölönlahdella, vaan Kulosaaren kasinolla, jossa myös oli vastassa marenkinen halko! Jeee. Hankin sensijaan meille juustoja ja suklaata niin saatanasti ja pyöräytän parit joulutortut tarpeen vaatiessa. Jos nyt kukaan niitä sitten jaksaa enää edes syödä. Ei olla nyt mitenkään ihan lapasesta vedetty tuota joulupöytää mutta selkeästi panostetaan tänä vuonna suolaisiin. Ja niitä mäkin nyt odotan eniten.

Mä taidan lopettaa tämän turhasta lätisemisen nyt tähän ja mennä ihmettelemään jotain aamupalaa. Unet on taas vähän hukassa mutta toisaalta ihan sama. Eipä nyt tarviikkaan kovin ihmeellisiä velvollisuuksia jaksaa ja sitäpaitsi tää aamujen oma aika on nyt ihan parasta. Mä toivottelen kaikille ihanaa ja hyvää joulua <3 Muistetaan ennenkaikkea levätä! En lupaa blogata mitään koko loppuvuonna, tai sitten olen heti huomenna porisemassa kaikesta ja en mistään. Joulu tulee, ja se on just hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?