maanantai 28. joulukuuta 2015

Sinne meni

Nimittäin joulu! Ja millainen joulu se olikaan. Mä olen kyllä sitä mieltä että kolme päivää sitä varsinaista the juhlaa on ihan liian vähän. Joulu saisi kestää vähintään viikon. Mä olisin edelleen ihan siinä sohvalla makoilu-moodissa, jossa liikutaan vain jääkaapille ja takaisin tai korkeintaan hakemaan uutta kirjaa tai lautapeliä kiertoon. En yhtään vielä haluaisi luopua siitä hautomosta, johon meidän perhe on uponnut näiden päivien aikana. Vaikka kyllä närästää ja turvottaa jo kaikki syöminen. Mulla on jotenkin ihan petetty olo. Ei tämä nyt voi hei olla jo ohi??!! Vaan on.

Meillä oli siis mahdottoman mukava joulu. Saatiin juuri sitä mitä tilattiinkin; unta, lepoa, lojumista, syömistä, yhdessäoloa. Lapsetkin heittäytyi johonkin ihan ihmeelliseen tilaan. Me vietettiin yhdessä neljä täysin kitkasta vapaata päivää. Kenelläkään ei mennyt hermo kertaakaan. Edes Kaksikko ei saanut mitään ihmeempiä kähyjä kehiteltyä keskenään, joka itsessään lähentelee jo jotain joulun ihmettä! Ja oltiin kuitenkin kaikki tässä kotosalla, pääsääntöisesti neljän seinän sisällä. Terveenä!! Vieläkö alleviivaan?

Meinasin ensin että en jaksa riisipuuron kylkeen leipoa joululimppua, meillä kun oli ostettuna ihan älyttömän hyvää hunaja-olut limppua mutta tein sitten kuitenkin. Ja onneksi, onhan se uunilämmin limppu vaan niin hyvää!
Meillähän joululahjat saa avata aattoaamuna kun on heräilty. En oo koskaan ymmärtänyt sitä miksi pitäisi odottaa iltaan asti, voihan se joulupukki tai kuka ikinä ne lahjat tuokaan käydä aamullakin. Koko päivä on paljon leppoisampi ja lämpöisempi kun se pahin piina hoidetaan alta pois heti. Kolmas oli maailman herttaisin lahjoja avatessaan, kun pysähtyi jokaisen paketin kohdalla tutkimaan ja leikkimään. Jaksoi tohottaa pitkään yhden lahjan kimpussa. Meidän pahin painajainen on lahjaröykkiö, jota lapset hullun kiilto silmissään hamuaa ja availee niitä paketteja ja näkee vain sen lahjaröykkiön, eikä sitä mitä saavat. Repivät paketteja eivätkä yhtään katso mitä sieltä tulee koska on jo kiire avaamaan seuraavaa. Ei noin kiitos.

Meidän joulukuusi on jotenkin niin hauskasti överi. Lapset on koristelleet ja sen kyllä huomaa. Just hyvä!
Lahjat osui kaikilla ihan nappiin ja itseasiassa Kaksikon suosikit taisi tänä vuonna osua sinne yhteisiin lahjoihin. Me hankitaan joka vuosi koko porukan yhteisiä, milloin ne on lautapelejä ja milloin leffalippuja ja onpa joskus yhteislahjottu ulkomaan matkoillakin. Tällä kertaa yhdestä yhteispaketista kuoriutui Scrabble, joka on ollut ihan hitti tässä vapailla. Meillä on todella paljon lautapelejä ja ollaan panostettu nimenomaan klassikoihin. Mutta Scrabble meiltä on puuttunut ja nyt en vaan voinut olla sitä ostamatta. Lautapelejä ei meillä välttämättä pelata kuin pidemmillä vapailla ja lomilla mutta ne on ihan ehdotonta hittiä meillä silloin kun tarvitaan jotain yhteistekemistä. Ostettiin yhteislahjaksi myös toinen lautapeli, tämän vuoden strategiapeliksi valittu New York 1901, mutta se on niin tekninen että ei olla joulupäissämme vielä jaksettu siihen perehtyä. Ja eteisessä olisi neljä kirjastosta lainattua lautapeliä...

Ja osui ne henk.koht lahjatkin kohdilleen. Kaksikko sai kumpikin vaatelahjakortit, jonka Eka kävi eilen heti jo käyttämässä. Jotenkin ihan älytöntä että toi tyyppi on jo niin iso että tosta noin se vaan käy vaateostoksilla kavereiden kanssa. Osaa katsoa sopivat ja omaa kaikenlisäksi vielä hyvän vaatemaunkin. Eka oli myös samalla reissulla käynyt ihmettelemässä talvikenkiä (kyllä, meillä on osa porukasta edelleen ilman talvikenkiä. Eipä ole paljon ollut kysyntää joten hankkimatta on jääneet karttuneen kokemuksen takia. Siinä vaiheessa kun lapset on niin isoja että hoitavat lähtemiset ja menemiset itse niin on ihan turha hankkia mitään valmiiksi ennenkuin niihin on konkreettinen tarve. Tietäisittepä miten monet kengät meillä on eteisessä seisoneet käyttämättä. Tänä talvena on pärjännyt vähän jytymmillä lenkkareilla ja talvitakilla ihan hyvin) ja napattiin yhdestä alennusmyynnistä sitten mieluisat. Toivon todella että jätkän jalka ei enää kasvaisi samaa tahtia kuin tähän asti, nuo kengät nimittäin olisi niin hyvät että menisi varmasti useamman talven jos vaan jalka ei kasva. Mutta kasvaahan se. Onneksi meillä on hyvä osoite mihin pusketaan Kaksikon kampetta. Että ohoi Kolmosen kummitäti, CATin kengät tulossa ensi syksynä!

Vaikka me ei Kaksikolle annettu lahjaksi ollenkaan rahaa, niin lähipiiri antoi. Toka on tunnollisesti säästänyt kesästä lähtien ja nyt vihdoin tilillä oli senverran tukevasti tuohta, että tyyppi sai ostettua uuden kännykän. Edellinen palveli kunnioitettavat kolme vuotta joten annettiin lupa hankkia nyt uusi ennenkuin vanha sanoo sopimuksensa irti. Käytiin eilen kotiuttamassa uusi luuri panssarilaseineen ja kuorineen ja oli jotenkin tosi herttaista miten kiitollinen Toka oli. Se ihan oikeasti oli onnellinen ja tyytyväinen. Tuli tosi hyvä mieli. Me tehtiin vertailua pitkin syksyä että mikä olisi hyvä puhelin ja se ei ole ihan helppoa tuonikäisten kanssa. Koska se pitäisi aina olla sitä uusinta mallia mukamas. No löydettiin hyvä kompromissi ja Tokalle mieluisa luuri. Tyyppi on onneksi tähänkin asti osannut pitää laitteistaan tosi hyvää huolta joten toivotaan että kolme vuotta kestäisi tuokin.

Lumimantelit; ehkä parasta joulun herkkua!
Tänä vuonna sain jouluaattona katsella Lumiukkoa ihan keskenäni. Muita ei kiinnostanut. Ja itseasiassa se oli ihan ok, kukaan ei häirinnyt ja sain fiilistellä ihan keskenäni. En halua tyrkyttää liikaa niitä omia, mulle tärkeitä perinteitä muille. Ne aukeaa sitten joskus, jos aukeaa. Eka whatsappasi kavereiden kanssa sillä aikaa, Toka ja Kolmas rakensi junarataa ja Siippa perehtyi lahjaksi saamaansa aktiivisuusrannekkeeseen. Mä join teetä ja retkotin.

Sitä on oikeastaan vasta viime vuosina herännyt tajuamaan mikä joulussa on parasta. Ja mulle parasta ehdottomasti on ennalta-arvattavuus ja asioiden toistuminen. Silloin kun kaikki lapset on himassa meillä alkaa aatto yleensä joululahjojen avaamisella. Sitten syödään riisipuuroa ja joululimppua ja sitten maha täynnä pötkötellään sohvalla ja katsotaan (tai mä katson....) Lumiukkoa ja Joulurauhan julistuksen. Sen jälkeen aletaan laittaa ruokaa ja syödään sitten kun on valmista. Joskus siihen menee kauemmin ja joskus vähemmin aikaa. Jossain vaiheessa ruoanlaittoa meidän äiti tulee meille ja lahjoo vähän lisää (sain muuten siltä tänä vuonna lahjaksi Katja Ketun Yöperhosen. Sen jonka juuri ennen joulua hain kirjastosta lainaksi. Onneksi en ehtinyt lukemaan vielä!). Kun ruoka on valmista, syödään pitkän kaavan mukaan. Joulupöytään saa tulla sellaisena kuin haluaa. Laitettuna tai verkkareissa. Pöydässä on aina vaan ruokia, jotka maistuu varmasti. Kaikkea ei ole pakko syödä mutta neljää eri juttua täytyy maistaa. Nälkäisenä ei saa poistua pöydästä. Keitetään kahvit ja vedetään vielä yhdet överit herkuista. Sen jälkeen kukin saa tehdä mitä haluaa. Ottaa torkut, lukea, löhötä, mitä vaan. Sitten kun Kolmas on käynyt yöunille, me muut vedetään juustoöverit ja pelataan lautapelejä. Monta tuntia. Joulupäivänä taas tehdään ruoaksi blinejä ja kehitellään aaton ruuista lisukkeet. Samalla juodaan Siipan kanssa lasilliset kuohuvaa. Sitten taas möllötellään ja illalla pelataan. Tapanina suunnataan mun äidille syömään ja Siipan isälle kylään, jos se on kotona. Silloin kun Kaksikko on isällään joulun, on meidänkin joulu toisennäköinen. Ja on jotenkin ihan hassua, että lapsetkin tuntuu jouluna eniten kaipaavan sitä että ei ole mitään ohjelmaa. Että ollaan vaan. Vaikka yleensä aina kaipaavat että on jotain tekemistä.

Jouluaaton taivas
Mun ehdottomat suosikit joulussa taitaa olla Joulupäivä ja Tapaninpäivä. Koska silloin saa kaikista eniten vaan olla tekemättä mitään. Aattokin on ihana mutta siinä nyt on kuitenkin vähän sitä touhua, mutta ne kaksi seuraavaa päivää on niin toimettomia kuin huvittaa. Mä en ainakaan aattona osaa savuttaa samanlaista löhön tilaa, kuin sitten aaton jälkeen.

Oltiin tehty ruokaa mukamas suht maltillisesti, mutta kyllähän sitä yli jäi ihan hemmetisti. Jo pelkästään viiden kilon kalkkunasta ei saatu tuhottua kuin n. puolet. Hyvä puoli on tietty ollut se että ei ole kovin ihmeellisesti tarvinnut laittaa ruokaa muina päivinä. Jouluähkynkin vältin mutta suolaähkypöhö löyti mutkin. Kiitos yöllisten juustosessioiden. Ruokahävikki on saatu minimoitua ihan mahtavasti. Kalkkunaa on taivuteltu sekä pizzaksi että viillokiksi. Savukaloja taas tehtailtiin sahramin ja kerman kera pastaksi. Bataattilaatikon jämät upposi sämpylöihin ja maa-artisokka-perunapyre taas muuttui rieskaksi. Joulukiloja tuli maltillisesti ja itseasiassa mä en edes ihan jaksa ymmärtää näitä kaikkia näin karistat joulukilot-hapatuksia. Jos nyt kerta vuoteen possuttelet muutaman päivän niin mitä väliä oikeasti? Sitäpaitsi kukaan ei muutamassa päivässä liho kilotolkulla, se on nestettä mitä sinne kertyy jotka kyllä lähtee liikkeelle kun ruokavaliokin palautuu.

Joulupöytä. Ihan meidännäköinen sekalainen kokoelma
Tämän joulun top oli ehdottomasti Jouluradion Rouhea joulu. Tänä vuonnahan Jouluradiolla on ollut kahdeksan eri kanavaa ja nimenomaan tuo Rouhea on soinut meillä ihan hurjasti. Sitä on jaksanut kuunnella meidän joululaulujen inhoajatkin. Perinteiset joululaulut on aika tuttua kamaa, mutta Rouhean kautta on tullut itsellekin monta uutta biisiä tai ainakin toisin soviteltuja versioita vanhoista. Mainittakoon nyt ainakin tämätämä ja tämä. Toivottavasti ensi vuonna kanavia löytyy myös useampi kuin vain yksi.

Joulun floppi taas oli savusiian puuttuminen joulupöydästä. Ekaa maailmaa jne, tiedän. Mutta kun se on juurikin niitä ennalta-arvattavia joulun parhauksia joista ylempänä kirjoitin. Noinkin pienestä jutusta meinasin mennä ihan tolaltani, vaikka normisti ei tuntuisi missään. Mutta joulu ei ole joulu ilman savusiikaa. No oli tänä vuonna. Luultiin itseasiassa että meillä oli sitä mutta se olikin lohta. No selvittiin onneksi tästä. Juuri ja juuri. Tai siis mä selvisin. Muut lähinnä pyöritteli silmiään.

Tämmöinen kaveri kurkkasi joulupäivän cavasta. Loput kippistellään uutena vuotena.
Aikaisempina vuosina aika moni on pitänyt joulun ajan sometaukoa. Tänä vuonna taas oli jotenkin ihan älyttömän kivaa seurata eri kanavilta ihmisten joulunviettoa. Tosi monella tuntui olevan ihana ja onnistunut joulu. Oli tosi kivaa katsella kuvia ja postata vähän omiakin. Ja päästä seuraamaan toisten joulutraditioita.

Me ollaan perinteisesti käyty porukalla joko joulupäivänä tai tapanina leffassa. Tänä vuonna tuo jäi väliin koska ei oikein mennyt mitään eikä meitä ehkä huvittanutkaan. Katseltiin sitten kotona porukalla Kätyrit ja se upposi kivasti kaikkiin. Sensijaan mä suuntasin eilen Tokan kanssa tuohon meidän lähiteatteriin katsomaan uutta Star Warsia. Eka ja Siippahan kävi sen heti katsomassa kun leffa teattereihin pätkähti. Tokan suunnitelma oli käydä se katsomassa kavereiden kanssa mutta alkoi näyttää siltä että eivät saa ikinä päivää sovittua. Joten me käytiin se sitten katsomassa eilen. Mä en sen ihmeemmin ole Star Warsista seonnut koskaan, ainakaan samassa mittakaavassa kuin vaikka Eka ja Siippa. Mutta pakko sanoa että olipahan hyvä elokuva! Ehdottomasti paras kaikista noista uusista Star Warseista. Ja oikein jäi odottamaan sitä seuraavaa. Mä olen kyllä nähnyt kaikki ne kuusi muutakin elokuvaa mutta tykkäsin siitä että tämä seiska oli sellainen, että sen voisi periaatteessa katsoa sellainenkin ihminen, joka ei ole yhtäkään Star Warsia aiemmin nähnyt. Toki leffasta saa enemmän irti jos on nähnyt ne aiemmatkin mutta noin kokonaisuutena ei haittaa jos ei ole niitä nähnyt.

Joulupäivän blinit
Mutta nyt on sitten joulu ohi. Kai se on ihan hyvä että joulu oli niin kiva että sen loppuminen tuntuu tosi mälsältä. En kaipaa arkea vielä yhtään ja samaa tuntuu sanovan myös lapset. Nyt sitten aletaan oottamaan uutta vuotta ja taistelemaan Kaksikon kanssa raketeista. Lomaa on vielä viikko jäljellä. Eli painun takaisin kirjani kanssa sohvan nurkkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?