maanantai 14. joulukuuta 2015

Tiskirätti, kissanraato, valuva räkä...

Mun piti kirjoittaa jostain ihan muusta mutta tämä kiilasi nyt ohi. Mä oon nimittäin aivan loppu! On ihan kaikkensa antanut olo tälle syksylle ja talven tapaiselle ja nyt, nyt on ihan kissanraato. Tämä viikko on enää töitä mutta toki se on juurikin tämä viimeinen viikko, joka on koko perheellä aivan järjettömän raskas, kiireinen ja... no, raskas.

Vaikka koko joulukuu on aika haipakkaa, on tämä viimeinen viikko se pahin. On ollut tosi vaikea ottaa iloa irti vapaapäivistä tai levätä, kun on tiennyt mikä siellä kalkkiviivalla odottaa. Kun tietää että koko vuoden rankin puristus on vasta edessä. On tosi hankala motivoitua siihen että viikon päästä on vapaata, kun haluaisi jo nyt vaan pötköttää peiton alla ja syödä juustoa (ja tämäkin! Mihin on kadonnut ainainen joulusuklaiden himo?!?! Juustoa vaan napsisin, Keisarinnaa ja cheddaria vuorotellen).

Kiukuttaa ja murjotuttaa koska on jo niin väsy. Tämä väsy on sitä laatua, joka ei nukkumalla katoa mihinkään koska kalenteri näyttää vielä velvollisuuksia. Tämä väsy tarvitsisi taltuttamiseensa ehdasti irtiottoa ja aikatauluttomuutta. Riittävät yöunet ei tarjoa kumpaakaan. Ja itseasiassa oon alkanut harjoittamaan sitä että skippailen päikkäreitä ja muita torkkuhetkiä koska ei niistä nyt ole mitään apua, päinvastoin kiukuttaa vaan kahta enemmän kun tietää että ei piristy kuitenkaan. Vaikka just ne pienet torkut on vuorotyöläiselle ehdottoman tärkeitä jaksamisen kannalta. Mutta kapina se on pienikin kapina, joskin tämä versio kusee kyllä vain omille nilkoille. Toki varmasti lomalla tulee nukuttuakin. Nollattua univelkoja ja nukuttua vähän varastoonkin. Kävin papassa ja meinasin sielläkin nukahtaa siihen pritsille. Kesken näytteenoton?!?

Oon pääsääntöisesti vaan kiukkuinen ja ärtynyt ja jos nyt ei vielä tullut selväksi niin väsynyt. Ympärillä on samanlaista porukkaa sekä töissä että kotona joten keskenämme oikein ruokitaan tätä kehää. Kotona saa taas setviä kadonneita bussikortteja, esiintymisharjoituksia ("mitkä vuosijuhlat? en mä oo esiintymässä missään vuosijuhlissa! mitkä harkat? ai menee iltaan asti? onks mun pakko?" AAAAEEERRGGHHHHHH!!!!!!) ja jotain hiien joululahjatoiveita. Voin kertoa että helppoa on vielä pienten kanssa nämä tämmöiset. En jaksa enää yhtäkään väittelyä keskustelua teinin kanssa siitä että onko 500 euroa maksava puhelin liian kallis. En jaksaisi herättää enää yhtenäkään aamuna taaperoa hoitoon (vaikkakin niitä aamuja on enää yksi, wihiiii!! Yhtä lukuunottamatta kun kaikki työpäivät on iltavuoroja) enkä jaksaisi huolehtia että teinit ei taas nuku pommiin. En jaksaisi taistella vitamiineista ja monipuolisesta ravinnosta päivän aikana ja ainakaan yhtäkään vääntöä en jaksaisi käydä skipatuista aterioista. En jaksaisi taistella tekemättömistä läksyistä tai wilma-viesteistä. Kamalasti olisi kaikkea mistä haluaisi tännekin kirjoittaa vaan kun pää on mössöä niin en jaksa nyt kirjoittamistakaan.

Kaipaan ihan älyttömästi niitä sellaisia kivoja viikoittaisia juttuja, jotka sanelee vähän raameja ja joista mä esimerkiksi tiedän mitä viikonpäivää eletään. Kaipaan sunnuntaisia pataruokia, säännöllisiä kauppapäiviä, toistuvia harrastuksia enkä tätä jäätävää säätämistä että ehditään kaikki ennen joulua. Miksi tämän joulunalusajan edes täytyy olla tämmöistä? Missä välissä oikeasti kalenterin kaappasi joku joulu ja miksi se vaan puskee sinne lisää kaikkea? Asiat pyyhkii ohi vasemmalta ja oikealta ja ihan joka kerta en ehdi edes tajuamaan että taisin missata jotain. Pari kertaa on ratin takana mietityttänyt että mun ei todellakaan pitäisi edes ajaa, koska havainnointikyky on olematon.

Mun tekisi ihan älyttömästi mieli vaan tiputtaa lapaset käsistä tonne kuvitteelliseen hankeen ja todeta että vittu olkoon. Nukkukaa pommiin, syökää mitä syötte ja koska syötte, olkaa lahjoitta ja antakaa mun olla rauhassa! Älkää tehkö läksyjä tai lukeko kokeisiin, aivan sama mulle! Ja tiedän, että sillä hetkellä sunnuntai-iltana, kun duunin ovi pamahtaa kiinni ja vika työvuoro on tehty niin helpottaa. Mä tiedän että sitten se pakottavin kiristys hartioissa hellittää ja vanne katoaa pään ympäriltä. Kun jaksaisi hengitellä nämä muutamat työpäivät. Tai edes puhallella, jos tuntuu että henki ei kulje.

En odota valkoista joulua enkä edes kultaista joulua enkä lahjoja mutta joulun tuomia vapaapäiviä.... niitä mä odotan! Ihan tarkoituksella oon yrittänyt saada loputkin systeemit tälle viikolle, jotta sitten ensi maanantaista lähtien voi alkaa hiljentymään. Laskeutumaan lomalle ja lepäämään. Sanokaa nyt että mä en ole aina ainoa joka loman lähestyessä ei enää millään meinaisi jaksaa. Mikä siinä onkin että ennen lomaa nuupahtaa täysin? Onko se merkki siitä että lomaa ei ole riittävän usein vai siitä että hommat on huonosti organisoitu, jos vikoina päivinä pitää huhkia kahta kovemmin? Täällä siis väsyttää, mitäs teille kuuluu?

real housewives sleep sleeping real housewives of orange county rhoc
Todellakin! Ei soiteltais lomalla!

4 kommenttia:

  1. (hali)
    niin mun suusta /näppikseltä tää kirjoitus.
    Sillä erolla, että tänä vuonna nuorisolla (onneksi) normaalia vähemmän poikkeusjuttuja harrastuksissa.
    Keskityn hengissäpysymiseen. Odotan perjantaita - silloin mulla alkavat vapaat - kuin hepo kesää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja halit takas!

      Vaikka en mitään kurjaa kenellekään toivo niin helpottaahan se oikeasti tosi paljon kuulla että muilla on ihan samanlaista. Että se en oo vaan minä tai me ketkä sekoilee tässä. Ja nimenomaan, kunhan pysyy hengissä....

      Poista
  2. Joo täällä on aivan yäsmälleen sama tilanne. Ihan killeripäiviä ja sitten lapset tulee kipeeksi just kun mies paahtaa vikaa duuniviikkoa reissussa ja tänään unohdin avaimet himaan (oon unohtanu viimeksi kotona asuessani) kun väsyttää niin helvetisti. Ei vaan jaksa. Ja sitten sellanen semiflunssa koko ajan. Ja supermammat laittaa sähköpostia josko askarreltais jotain yhdessä päiväkodin hoitajille. Lapset leipo jo ite piparit niille ja nyt on ihan paska fiilis kun ei ehdi eikä jaksa järkätä jotain yllätystäkin vielä. Loppuis jo. Kauhee valitus ��. No tsemppiä vielä viimeiseen rutistukseen, kohta vaan löllötään peittojen alla! Ja mikä toi keisarinna-juusto on? Mä rakastan juustoja!! T. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin tonne omaan rutkutukseeni vielä lisätä sen että en saatana jaksa tapella ton keskimmäisen kanssa siitä että se ei pidä riittävästi purennanohjaimiaan suussa. Ei auta keppi, ei auta porkkana. Olkoot sitten purentaongelmiensa kanssa! En jaksa!

      Keisarinna on joku Valion uutuus, aivan ihanaa! Aika iso mörkäle mutta ei kestä meillä kauaa kun tykätään siitä kaikki ihan mahdottomasti. Telkkarissa pyörii mainos tuosta jatkuvasti :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?