lauantai 23. tammikuuta 2016

Maailman pisin kuu

Kylläpäs nyt tuntuu takkuavan vähän kaikki. Tai ainakin tämä virtuaalinen elämä. Eikai se kovin huono juttu ole? Tammikuu aka maailman pisin kuukausi kuluisi mulla vain lukiessa ja ystävien kanssa. Jotenkin tuntuu että haluttaisi erakoitua internetsissä. Kaikkea mukavaa menoa on ollut ja ihmisiä on nähty ja kaikennäköstä touhuttu. Kovat pakkaset sulki meidän pesueen neljän seinän sisälle kokonaan. Senverran kylmänarkoja ollaan Siippaa lukuunottamatta kaikki, että seinät ei kaatunut niskaan kertaakaan. Kukaan ei kaivannut ulos. Mä olin tänään reilu kolmeen viikkoon ilman toppahousuja pihalla ja oli todella alaston olo!

Töitä on takana loman jäljiltä parisen viikkoa ja töihinpaluu on tuntunut jotenkin tosi oudolta. Tuntui että olisi ollut poissa paljon pidempään mitä olikaan ja taas toisaalta tuntui että oli poissa vain ihan pienen hetken. Tuli levättyä riittävästi mutta edelleen tämä maailman pisin kuukausi pitää huolen siitä että on jotenkin tosi hankala päästä takaisin työmoodiin. Kun nukkuisi vaan. Tammikuun työvuorot menee onneksi pitkälti niin, että oon tosi paljon myös vapaalla. Mikä tekee onneksi sen että aika kuluu vähän nopeammin. Ollaan nukuttu Kolmosen kanssa pitkään lähes joka aamu ja se nyt vaan on ihan parasta herätä, kun ei ole enää ihan pimeää.

Onnea on huumorintajuinen lapsi.
Yhteishaku lähestyy ja löysin taas itselleni yhden uuden uran jonka voisin haluta. Jotenkin tahtoo taas vähän turhauttaa kun on niin monia juttuja mitkä kiinnostaa. Miksei voisi olla sellaista yhtä ja selkeää mistä tietäisi heti että toi on muuten mun juttu. Eikä tämmöistä räpiköintiä joka suuntaan. Ja epävarmailua.

Mä aina silloin tällöin kurkin blogista että mitä meille kuului vaikka vuosi tai kaksi sitten. Ja oikeastaan sentakia näitä kuulumispostauksia silloin tällöin kirjoitankin, koska niitä on tosi hauska lukea sitten joskus myöhemmin. Tuossa joulukuussa lueskelin aiempien vuosien joulujuttuja ja ihan joka vuosi olen joulukuussa huokaillut että "en muista koskaan olleeni näin väsynyt". Lähes tuolla lausemuodolla joka kerta. Haha, ai mitenkä niin dramaattinen?


Lukuhaastetta porskuttelen menemään enempi vähempi innoissani. Siitä saisi kyllä helposti tehtyä itselleen tosi hankalan. Oon lukenut tälle vuodelle jo vaikka miten monta kirjaa mutta vain kolme on päässyt lukuhaasteeseen asti. Huomaan jatkuvasti tekeväni sen, että skippaan jonkun kirjan kuitenkin lukuhaasteesta, koska odotan löytäväni jokaiseen kohtaan sittenkin jonkun paremman. Esimerkiksi Gillian Flynnin Teräviä esineitä piti olla haasteen kirja jossa joku kuolee. Mutta kun se ei ollut yhtään niin hyvä, kuin aiemmat lukemani Flynnit niin ei käynyt. Sama homma ollut muutamassa muussakin kohdassa. Tätä menoa mä en loppuvuodesta muuta teekään kuin lue haasteen kirjoja. Mutta josko tämä tästä tasoittuisi ja sitä oppisi vähän ennakoimaan mitä haluaa. Senverran meinasin lisätä itselleni haastetta koko hommaan, että yritän lukea mahdollisimman monessa kohdassa naisen kirjoittaman kirjan.

Lisäksi pariin otteeseen on tullut vastaan se ongelma, että mitä jos on valinnut lukuhaasteeseen kirjan, joka tuntuu lukiessa kuitenkin siltä että sen haluaisi jättää kesken. Ihan tosissani oon saanut tehdä töitä sen suhteen että oppisin lopettamaan lukemisen, jos kirja ei vaan uppoa. Mutta lukuhaasteen kanssa nyt on jotenkin tosi hankala luovuttaa. Ehkä tätä ei tarvisi ottaa ihan näin tosissaan.


Mulla olisi kyllä kamalasti asiaa mutta nyt vaan ei jotenkin kirjoitushommat houkuta. Tekisi mieli turista siitä että ollaan lähdössä Tukholmaan ja siitä mitä ollaan mietitty Ekan jatko-opinnoista ja siitä että Eka päätti itse että mopo ei ole oikeasti hyvä sijoitus ja siitä miten tällä kertaa yritetään valvoa Oscar-gaala ihan suorana tai siitä miten Kolmas oppi iskemään silmää ja miten hauska tyyppi se muutenkin on tai miten koukussa ollaan Silicon Valleyhin. Ollaan menossa ensi viikolla katsomaan useampikin elokuva ja kohta on tiedossa vähän taas teatteriakin. SyöHelsinki odottelee myös sekä blini-ilta kavereiden kesken. Että on tässä taas tätä. Tekemistä. Isompaa ja pienempää.

Mutta että täällä ollaan. Vähän laiskanlaisesti. Kai tästä talviunesta pian herää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?