perjantai 12. helmikuuta 2016

En keksi otsikkoa vol. 76478647328

Mulla on uusi harrastus! Tai ehkä se nyt ei ole niinkään harrastus vaan pikemminkin säännöllinen ajanvietto. Nimittäin pubivisa. Kaveri sai houkuteltua mut tuohon mukaan, kerran viikossa on tuossa meidän paikallisessa Baaripähkinä. Kertoja ei ole takana mitenkään lukemattomia vielä mutta jo tällä kokemuksella voin sanoa että onpahan ihan älyttömän hauskaa! Mua on aina vähän ahdistaneet sellaiset sama aika, sama paikka-tyyliset jutut, johtuen elämän epäsäännöllisyydestä, mutta tämä on just sopivan lupsakkaa ja ei-pakollista. Meidän joukkue on vielä vähän muodostumisvaiheessa ja nimeäkin vasta viilataan, mutta hauskalta tuntuu eniveis. Mukana on joukkueita, jotka ottaa touhun selvästi enempi tosissaan mutta meillä olisi tarkoitus vetää tämä sillälailla lupsakasti vaan. Ei verenmaku suussa. Hesarin kyllä tilasin jo uusiksi ja kovasti odotan koska pääsee pätemään ihan big time.

Sinänsä kivaa kun on tuollalailla jotain kalenterissa, mitä pitää silmällä esimerkiksi työvuoroja suunnitellessa. Vaan kun koko kevät tahtoo olla hankala töiden kannalta kun tässä on UMK:ta, Oscar-gaalaa, Euroviisuja... Oon taas onnistunut suunnittelemaan itseni kolmena viikonloppuna peräkkäin töihin ja se tuntuu kieltämättä vähän haaskaukselta.

Mulla meinaa olla aika kova talviväsy. Tuntuu että en kyllä ole aikaisempina vuosina ollut näin nuutunut (nyt jos alkaisin plaraamaan blogitekstejä vuoden, kahden, kolmen taakse niin saletisti löytyisi sama virsi!) kuin nyt tuntuu. Oon kyllä ollu terveenä eikä sinänsä ole mitään erityisempää sattunut mutta kyllä vaan vetelee sekä mieli että kroppa jossain ihan pohjamudissa. Tietty perinteiset mitä teen isona-ajatukset veivaa ja valvottaa mutta niissä nyt ei ole sinänsä mitään uutta. Lähestyvä yhteishaku on pistänyt aktivoitumaan senverran että oon saanut kaivettua parikin koulua mihin haluaisin hakea. Toinen onnistuisi monimuotoisena, toinen taas olisi päiväopetuksena. Eli taas ollaan vähän sormi suussa että kumpaa... Meinasin hakea tosissani molempiin ja miettiä noita käytännön juttuja sitten joskus myöhemmin.

Kuvituksena tarjoan jälleen ennakoivan tekstinsyötön helmiä

Mähän sain synttärilahjaksi itselleni kylpyläreissun, jonka kylläkin ajattelin toteuttaa vasta joskus huhti-toukokuussa. Tahtoisin nimittäin yhdistää sille reissulle pari visiittiäkin ja silloin olisi kivaa jos keli olisi jotain muuta kuin tiskirättejä naamaan. Mutta tää olo saa miettimään että olisiko sen reissun aika kuitenkin jo ihan kohta? Tosin jos tässä nyt jaksaisin vielä kuukauden sitkutella niin sitten koittaa loma....

Oikeasti kaikki on ihan hyvin mutta meinaanpa nyt vaan muhia jossain ensimmäisen maailman tason ongelmissa. Rullaverho tippui aamulla mun niskaan ja sekin herätti sellaiset eikö mulle voi tapahtua mitään hyvää-fibat, jotka sitten loppupeleissä ehkä jo vähän huvitti. Koska eihän toi nyt oikeasti ole mikään iso juttu. Tuntuu että nyt tarvisi taas jonkun suhteellisuudentajun herätyksen että saisi asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tosi pöljää kun sitä hahmottaa että käyttää ihan turhaa energiaa turhanpäiväisten vatvomiseen, vaan kun sille ei voi mitään!

Sit mua on alkanut ärsyttämään ihan älyttömästi se, kun ihmiset jurnuttaa siitä että ennen oli asiat niin paljon paremmin. Että miten ennen tehtiin noin ja miten minäkin silloin näin ja silloinkin muuten tämä oli paremmin. Siis mitä helvettiä?? Tottakai kaikki kehittyy. Ja tottakai kaiken pitääkin kehittyä. Eteenpäin pitää mennä. Nyt kun kouluunilmoittautumiset oli taas ajankohtaisia niin bongasin varmaan tusinan uikutusta Wilmasta, musiikin kanssa joku uikuttaa jatkuvasti että miten nykyään ei tehdä enää "oikeaa" musiikkia (miten sekin nyt muka oikeasti määritellään että mikä on oikeampaa musiikkia kuin joku toinen?) ja riittäähän näitä esimerkkejä, ehkä te tajuatte pointin? Tekniikan kohdallahan saattaa kyse olla vaan siitä että ei yksinkertaisesti osata. Eikä huvittaisi opetella. Helpompi jurmuttaa sitten että kyllä vaan oli kuulkaa tämäkin ennen helpompi ja parempi. Vaikka ei edes tiedetä siitä uudesta!
Me ollaan joskus läpällä Siipan kanssa heitetty Kaksikolle noita ei kuulkaa silloin kun me oltiin teidän ikäisiä niin tämmösiä ollut ja tehty-juttuja, jotka on siis olleet ihan vitsinä heitettynä! Eka kuitenkin yhden kerran tylytti aika hyvin toteamalla että kun te puhutte noin niin se kuulostaa mun korviin siltä että te inhoatte teidän lapsuutta. Ja just siltähän se kuulostaakin! Eikä yhtään siltä että kaivattaisiin jotain, joka oli parempaa.

Kaksikolta vanheni passit tuossa vuoden alussa ja tässä on nyt kova urakointi päällä saada uudet. Se nimittäin ei ole ihan simppeli homma koska lupa tarvitaan molemmilta huoltajilta, kumpikin tarvitsee jo sen biotunnisteen koska ovat yli 12-vuotiaita ja sitten on tietty passikuvat ("kauhee kuva, haluun uudet") ja ylipäätään ajan saaminen kyttikseltä. Tosin tämä on nyt viimeinen kerta kun tämä rypäisy tehdään, ensi kerralla kun tarvitsevat uudet passit niin molemmat on täysi-ikäisiä. Jaksaa, jaksaa siis!

Mun sylissä on ruuhkaa
Nyt mä lähden tekemään porkkanakakkua, vaikka se porkkanoiden raastaminen onkin ihan saatanasta. Tuntuu että se on nyt just se mitä tarvitaan. Meillä on laskiaispullat edelleen tekemättä mutta mitä sitten. Kaupasta sai tänä vuonna oikein hyvät valmisversiot, joskin ostin kyllä kamppeet kotiinkin josko saisi aikaiseksi tehdä. Mulla on vielä joulutorttuihinkin tarvikkeita eli katotaan kummat saadaan aikaiseksi aiemmin, tortut vai laskiaispullat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?