lauantai 20. helmikuuta 2016

Lukuhaaste: Nainen junassa

30. Viihteellinen kirja


No nyt sitten sitä ihan oikeasti viihteellistä kirjaa!

Koen aina pientä ärsytystä, jos jonkun kirjan kansissa lupaillaan että Jos tykkäsit Kiltistä tytöstä, niin tulet rakastamaan tätä. Samantyyppistä ärtyilyä koen siinä vaiheessa kun sitten luen sitä kirjaa ja mietin että no niinpä muuten rakastankin. No tämä nyt oli sitten just niitä kirjoja. Yhtä järjettömän hyvä kuin Kiltti tyttö.

Rachel ajaa joka aamu junalla Lontooseen. Hän alkaa seuraamaan radanvarressa asuvaa pariskuntaa, keksii heille nimet, ammatit ja elämän. Kuvittelee heidän parisuhdettaan ja sitä, millaisia he ovat. Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka on täysin odottamatonta. Ja pian tämän jälkeen pariskunnan nainen katoaa. 

Nainen junassa luokitellaan kai trilleriksi. Mä en yleensä lue tämäntyyppisiä kirjoja (no paitsi sen Kiltin tytön ja kaikki muut Gillian Flynnin kirjat jotka käsiini saan) mutta tämä ei ollut musta jotenkin yhtään trillerimäinen. Tämä ei pelottanut eikä se ollut karmiva. Vaan jännä ja kutkuttava. Ihan hemmetin hyvin rakennettu tarina! Viihdyttävä on juurikin se, mikä tätä kirjaa kuvailee.

Mulle tuli lukemisen aikana aika pian olo että mä olen kirjan Megan. Kun luin vähän pidemmälle niin sitten huomasin kyllä että no en sentään. En elä valheellisesti tai omaa yhtä synkkiä salaisuuksia mutta musta tuntui monilta osin että pystyin samaistumaan Meganin ajatuksiin. Ehkä sekin teki tästä jotenkin ei-trillerimäisen. Oli vahva samaistumispinta. Ja pakko myöntää että tuntui aika hauskalta että kirjan bitch oli se, joka tarjosi niin inhimillisiä ajatuksia ja tunteita, että juuri hän tuntui eniten siltä omimmalta. Ylipäätään tykkäsin että kirjassa ilmennettiin naishahmojen synkkiä puolia. Että kirjassa ei ollut yhtäkään naista joka olisi sellainen, kuin naiset kirjoissa tuppaa olemaan. Vaan tässä oltiin vähän ronskeja, käsiteltiin vaikeita tunteita ja ajatuksia eikä oltu kovin kilttejä.

Kirja on kirjoitettu kolmen henkilön vinkkelistä tarkasteltuna ja eri ajanjaksoissa. Niitä oli välillä vähän hankala seurata ja välillä piti palata tarkistamaan että mitäs ajanjaksoa se edellinen henkilö nyt kirjoittikaan. Mutta ei tuo nyt lukukokemusta sinänsä häirinnyt. Vaatii kyllä ehkä vähän keskimääräistä enemmän keskittymistä jotta palikat asettuu kohdilleen omien korvien välissä mutta missään nimessä tämä ei ollut raskas luettava. Tätä ei halua laskea käsistään koska se on kirjoitettu niin älykkäästi.

Tarinassa ei tapahtunut mitään kovin mullistavia juonenkäänteitä mun mielestä, tylsä tämä ei kuitenkaan missään nimessä ollut. Tarinaa rakennettiin ja käänneltiin pikkuhiljaa ja lukija pystyi siinä samalla miettimään juonenkäänteitä ja pohtimaan kuka olisi syyllinen mihinkin. Pieniä vihjeitä ripotellaan pikkuhiljaa ja ne huomaa oikeastaan kunnolla vasta kirjan lopussa. Loppuratkaisu ei mun mielestä nyt ehkä ollut ihan niin yllättävä, mitä kaikissa ylistyksissä lupailtiin, mutta ehdottomasti tämä on muuten kyllä kokonaisuutena kaikkien kehujen arvoinen. Ei Gillian Flynn vaan jotain ihan omaa.

Harva trilleri kestää montaa lukukertaa, koska tapahtumathan jo tietää. Mutta tämän kyllä ehdottomasti haluaisin myös omaan kirjahyllyyni jotta sen voisi lukea uudestaankin. Tämä nimittäin kestää useammankin lukukerran.

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?