tiistai 16. helmikuuta 2016

Mobiilisti, mobiilimmin, mobiilein

Nykyään saa jos nyt ei päivittäin, niin viikoittain lukea uutisia vanhempien mobiilikäyttäytymisestä suhteessa lasten kehitykseen. Älypuhelinten yleistyttyä näiltä lieveilmiöiltä ei ole voinut välttää. Ja mun on pakko sanoa että alkaa vähän väsyttää tämä yksitoikkoisuus.

Mulla ei ole mikään tarve kyseenalaistaa tai kieltää ammattilaisten näkökantoja tai tutkimustuloksia. Oon itsekin ulissut liikakäytöstä ja oon siitä edelleen samaa mieltä. Mutta musta alkaa tuntumaan että olisi hirveän virkistävää lukea joskus myös hyödyistä. Mikä on käytön kannalta vielä riittävissä rajoissa ja mitä hyötyä teknologiasta voisi olla. Sensijaan että jankataan jatkuvasti liikakäytöstä ja haitoista. Koska ihan oikeasti, jos on haittoja niin varmasti on olemassa myös hyötyjä. Ja sopivaa käyttöä.

Vaikka en nyt kyseenalaista niin pohdin kuitenkin vähän. Mun mielestä nimittäin näissä uutisissa vedetään aikalailla mutkia suoriksi. Jos lapsen puheessa on viivästymää, se johtuu siitä että vanhemmat ei keskustele enää lastensa kanssa koska ne on kännykkä kädessä. Jos lapsi on levoton ja huomionhakuinen, johtuu se siitä että vanhempi on kännykkä kädessä. Jos lapsi ei tottele, johtuu se siitä että vanhemmalla on kännykkä kädessä. Näistä on tärkeä puhua ja tärkeä miettiä, mutta mä kaipaisin enempi ratkaisukeskeistä uutisointia. Muutakin kuin hyihyi vanhemmat, pois somesta!

Ne ääripäät ja marginaalit on olemassa. Jossa ongelmat ja haitat oikeasti haittaa. Mutta missä se ääripään raja menee? Tämä ei mulle ole koskaan välittynyt näistä eri uutisoinneista. Mikä on liikaa? Enempi mulle on välittynyt sellainen jokotai mentaliteetti. Mikä ei musta nyt varsinaisesti toimi ratkaisuna. Koska kehitys kehittyy ja teknologia lisääntyy. Kaikki mobiilitoimiminen ja -teknologia alkaa olemaan arkipäiväistä ja se tulee yleistymään entisestään. Eli voitaisiinko vaihteeksi hypätä kehityksen kelkkaan mukaan ja miettiä mikä on normaalia. Ja miten saataisiin tämä kehitys hyödynnettyä mahdollisimman hedelmällisellä tavalla. Kun jatkuvasti uutisoidaan vaan negatiiviseen sävyyn, niin musta sillä aiheutetaan haittaa myös sille teknologian kehitykselle ja sille, miten ihminen voi hyödyntää tätä kaikkea kehitystä.

Jos lapsen kehitys vahingoittuu vanhemman kännykän käytöstä, niin äkkiseltään mulle tulee mieleen että siellä perheessä on muitakin ongelmia. Että se välinpitämättömyys ei välttämättä jää vain siihen että some ajaa lapsista edelle. Lisäksi mua mietityttää että onko joku mobiilikäyttäytyminen sitten sallitumpaa kuin toiset? Somehan nimittäin nousee näissä aina esille. Että se on nimenomaan some joka ne vanhemmat imaisee mukaansa ja se on nimenomaan some josta ihmiset pitäisi saada vieroitettua. Onko puhelimeen vastaaminen missä määrin haitallista? Tai viesteihin vastaaminen? Tai säätilan tarkastaminen? Kärjistän nyt ihan tarkoituksella. Se, että puhelin on jatkuvasti kädessä on epäkohteliasta, oli sun seurassa aikuisia tai lapsia. Mutta onko sillä sisällöllä merkitystä? Onko joku käyttö hyväksyttävämpää ja jos on niin miksi?


Lapseni joutui joku tovi sitten tekemään kouluun puheen. Puhe myös pidettiin koulussa. Hän valitsi aiheeksi teknologian hyödyntämisen opetuksessa. Ja on pakko myöntää että tämä oli aika silmiä avaava näkökanta mullekin. Osittain teknologiaa jo hyödynnetään. Jonkunverran kännykät on jo mukana opetuksessa. Ja esimerkiksi lukiossa on ensi syksynä oltava joko läppäri tai tabletti. Kirjat tulee jatkossa hankkia sähköisessä muodossa. Vuoteen 2019 mennessä ylioppilaskirjoitukset tehdään sähköisesti. Puhumattakaan työelämästä, jossa teknologiaa hyödynnetään jo monin eri keinoin ja tullaan hyödyntämään enenevissä määrin. Virtuaalisuus, mobiiliteknologia, robotiikka, sähköiset järjestelmät. Nämä on osittain jo nyt käytössä. Pääkaupunkiseudulla toimiva Metropolia kouluttaa monimuotoisesti Pohjois-Suomessa röntgenhoitajia niin että valtaosa opinnoista tapahtuu virtuaalisesti. Torontossa toimii maailman ensimmäinen robottisairaala ja ylipäätään robotiikkaa ja mobiiliteknologiaa tullaan hyödyntämään sairaalamaailmassa enemmän ja enemmän. Ehkä nämä on vähän kaukana somesta, mutta samat laitteet tuossa on käytössä. Ja sensijaan että leimataan ne helvetin koneiksi, me voitaisiin ottaa niistä myös se hyvä irti.

No palatakseni takaisin siihen vanhempien kännyköiden käyttöön sitten. Että puhelin pois kun ollaan lasten kanssa. Mun on pakko sanoa että mä en ehkä ihan allekirjoita tuota ääripäätä. Jos nyt mietitään ihan sellaisen kohtuullisen käytön vinkkelistä niin mun on pakko sanoa että ihan en jaksa uskoa että vaurioitat lastasi jos välillä hoidat jotain asiaa sähköisesti. Kyllä mä ainakin sanon mun lapsille monissakin eri tilanteissa että odota vähän. Kun laitan pyykkejä kuivumaan, kun laitan ruokaa, kun käyn vessassa, kun pakkaan tavaroita valmiiksi. Esimerkkejä on lukemattomia. En näe että mikä ero sillä on, että vastaan sähköpostiin ja sanon lapselle että odota hetki kuin siinä että lajittelen pyykkejä ja sanon että odota hetki. En pidä itseäni mitenkään mobiilina mammana mutta jos mulla nyt siinä on joku laskunmaksu kesken tai joku vähäpätöisempikin juttu koneella tai kännykällä niin kyllä joskus saa sen asian hoitaa loppuun, ilman että lapsi on vaurioitunut ja terapia edessä. Ja meiltä löytyy yksi lapsi, jonka puheessa on vähän viivästymää. Siihen muuten voi olla muitakin syitä kuin vanhemman kännykän käyttö.

Mitä isommaksi lapset kasvaa, sen enemmän heiltä voi edellyttää että he odottavat joskus vuoroaan. Se on ihan kohteliastakin. Mä en ole ikinä ollut mutsi joka pyörii vaan lastensa ympärillä. Vaan touhuan kotona ollessa vähän kaikkea, välillä lasten kanssa yhdessä ja välillä yksin. Ja jos mulla on jotain sillälailla kesken, että mun on hoidettava asia loppuun niin kyllä pyrin kasvattamaan lasta niin, että hän ymmärtää että joskus pitää odottaa. Oli kyse sähköisestä seikasta tai jostain muusta. Ja tämä on meillä ainakin ihan jatkuvasti työn alla. Että opetellaan odottamaan omaa vuoroaan. Pidän esimerkiksi tosi epäkohteliaana jos mä luen ja meidän teinit keskeyttää mua jollain koko ajan. En usko hetkeäkään että he vaurioituvat siitä että yritän ohjata heitä jatkuvan keskeyttämisen sijaan hoitamaan kerralla kaikki mielellä olevat asiat. Että kerralla jutellaan ja hoidetaan mitä nyt mielessä on ja sitten mä saan tovin lukea itsekseni. Läppärillä, kännykällä tai sitten vaikka vanhanaikaisesti kirjaa. Miksi se ruoanlaitto tai kodinhuolto olisi yhtään sen ymmärrettävämpi seikka? Miksi ne laitteet on se "paha" mikä sen lapsen vaurioittaa, jos sanotaan että odota hetki?

Että tutkijat ja ammattikasvattajat ja muut porukat, pöhiskääpä välillä kivojakin uutisia näiltä tiimoilta. Ehkä tässäkin ongelmia saataisiin paremmin kuriin porkkanalla kuin kepillä.



9 kommenttia:

  1. juu ja just näin!

    Miksi ihmeessä on ihan kaaa-meee-ta kun bussissa kaikki tuijottavat vain omaa kännykkäänsä /tablettiaan - ihan samalla tavalla ne voisivat tuijottaa kirjaa tai lehteä. Ehkä tuijottavatkin :)

    Tai kotona. Sama juttu, kuten kirjoititkin. Kyllä kotonakin on kaikenmoisia esteitä kommunikaation ja jatkuvan, keskeytymättömän lapsihuomion tiellä.

    Inhoan, ärsyynnyn ja kerin kierroksia siitä, millä intensiteetillä nuoriso on fläpällään.
    Mutta mitä minulla on antaa tilalle? Olettaen, että ne päivän mittaan tekevät läksynsä, lukevat ja touhuavat muutakin elämää vielä lisäksi.

    Jos yksi antaa tutorointia ja tukiopetusta kaverille nettiyhteyden kautta, niin onko se kamalan paha juttu?

    Väline itsessään ei voi olla huono juttu, vaan se, kuinka sitä käytetään.

    Ja kääntäen vedän tuon myös noihin ylioppilaskirjoituksiin. Ei voi olla itsetarkoitus se, että ne tehdään sähköisenä vain sen takia, että ne on tehtävä sähköisenä.

    Nähdäkseni ihan liikaa kiinnitetään huomiota välineeseen, ei siihen, mitä sillä välineellä kukaties saavutetaan.
    Ja ristiriitaisesti se väline yhtäaikaa demonisoidaan ja sitten sitä kuitenkin pitäisi hyötykäyttää (vrt. ne kehvatsun koulukirjat ja yo-kirjoitukset.)

    ja ps. keskimmäisellä yksi sähköinen oppikirja + siihen liittyvät kokeet tietysti. Se jos mikä on syvältä sieltä itsestään: toimii vain nettiyhteydessä. Jos käytettävissä ei ole nettiä, et voi esim. opiskella kokeeseen.
    Tehtäviä tehdessäsi et voi lehteillä kirjaa, koska tehtävä mitätöityy. Järkevään käyttöön tarvitset siis kaksi laitetta? Tai ainakin useamman välilehden laitteelle.
    Kokeissa tehtävä menee miinuksille kirjoitusvirheestä. Jos kirjoitat "vety" kun pitäisi kirjoittaa "vedystä", on tuloksena nolla pistettä.
    Grr keskeneräiselle teknologialle.
    Meillä kärsitään useamman kerran viikossa ns. pedanet-raivosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun just hyvä että avaudut! Mä en olekaan ainoa joka näitä miettii!

      Meillä kumpikin jannu käyttää teknologiaa osana läksyjen tekoa. En mä voi olla koko ajan motkottamassa ja kyttäämässä että mitä ne tekee. Jos mietitään työntekoa niin kyllä ne viimeistään työelämässä joutuu käyttämään nyky- sekä silloista teknologiaa paljonkin. Miksi sitä ei voisi opetella jo nyt apukeinona? Jos jatkuvasti motkotetaan vaan niistä huonoista puolista niin tottakai ne sitten tykkää pelata liikaa ja tehdä niillä laitteilla niitä asioita, joista varoitellaan. Mutta kun sieltä kaivetaan niitä hyviäkin juttuja ja tehdään teknologiasta hyväksyttyä niin ne oppii näkemään senkin puolen asioista.

      Mä olin joku aika sitten jossain infossa jossa just puhuttiin noista sähköisistä ylppäreistä. Haastehan se tulee olemaan, koulut on vanhoja ja ne joutuu tekemään aika isoja muutostöitä että sekä sähkö että kaista tulee riittämään. Siihen eivät vielä osanneet vastata että mitä jos se sun laite hajoaa ja se pitää lähettää huoltoon. Että miten sitten opiskelet jos kirjat on koneella? Saatika teet jotain ylioppilaskirjoituksia. Sekin jäi epäselväksi että mitenkäs kauan ne sähköiset kirjat pysyy käytössä. Ne on toki halvempia kuin paperiversiot mutta paperisethan on käytännössä "ikuisia". Sähköiset saattaa lopettaa toimintansa siinä vaiheessa kun se maksettu lisenssi loppuu, se tuskin on määritelty ikuiseksi.

      Samaten siitäkin oli puhetta että osa kokisi ehkä hyödyllisemmäksi kirjoista opiskelun. Koska me ollaan kaikki erilaisia oppijoita. Mutta tuo haastehan on kyllä kirjojenkin kanssa. Toiset oppii paremmin kuuntelemalla, toiset katsomalla. Mutta eihän tuo tosiaan ole vaan noihin sähköisiin kirjoihin jäämässä. Korkeakouluissa on jo nyt mahdollista suorittaa osa luennoista etänä. Aika moni tutkinto on jo nyt mahdollista suorittaa monimuotoisena eli opinnot tehdään itsenäisesti tai pienryhmissä, fyysistä läsnäoloa oppilaitoksissa on melko vähän. Musta nää on tosi kiehtovia ja mielenkiintoisia mihin jo pystytään ja mihin suuntaan ollaan menossa. Pois pulpeteista ja kirjojen äärestä! Eihän tuo teknologia vielä valmista tosiaan ole ja paljon haasteita on mutta silti, kiehtovaa!

      Poista
  2. JUST NÄIN!

    Onhan tässä vähän semmosta vanhaa kunnon mediapaniikin makua, höystettynä sillä, että vanhempia on kiva syyttää.

    Oi mä oisin halunnut nähdä, kuinka sanomalehdet on vuonna 1928 mankuneet siitä, miten lapsista kasvaa hirviöitä kun niiden vanhemmat on jatkuvasti korva kiinni radiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE!

      Mä oon kanssa vähän mietiskellyt että ilmeisesti kaiken uuden äärellä pitää ekana panikoida. Ja kaivaa ne haitat kehiin. Ja vanhemmissahan se kaikki vika aina on. Vaikka tekisit hyvin ja oikein ja parhaasi niin eihän se riitä ikinä.

      REPS tuolle radiolle :D

      Poista
  3. Mäkin kaipaisin tähän keskusteluun vähän positiivisiakin kantoja mukaan. Aina vaan tunnutaan kauhistelevan sitä, miten nykyajan lapset syntyy jo tabletti kädessä. KYLLÄ. Teknologia kehittyy ja nykyajan lapset (ja seuraavat sukupolvet) siinä mukana.
    Monet vanhemmat tuntuu suhtautuvan vieläkin pelokkaasti teknologiaan, enkä sitä tavallaan ihmettele, koska media.....

    Ja niinkuin Liina tuossa mainitsi "Oi mä oisin halunnut nähdä, kuinka sanomalehdet on vuonna 1928 mankuneet siitä, miten lapsista kasvaa hirviöitä kun niiden vanhemmat on jatkuvasti korva kiinni radiossa."

    Maailma kehittyy ihan uskomattomalla vauhdilla ja olemassa on jo ties minkälaisia keksintöjä, mistä meillä ei ole pienintäkään hajua. Kaikilla sukupolvilla on ollut omat "ongelmansa".

    Mutta en tosiaan haluaisi nähdä myöskään, että teknologia tulee ihmisten väliin. Eikä se tulekaan, jos asiaan kiinnitetään huomiota. Kuten sanoit, niin ehkä sellaisissa perheissä, joissa some syrjäyttää lapset on muitaki ongelmia kuin se omena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä myönnän että mä olen vähän kauhistellut sitä miten nuoret on jo tabletti kädessä. Mutta mä yritän ihan oikeasti löytää niitä hyviäkin puolia ja teknologian hyötyjäkin. Yritän!! :D

      Poista
  4. Marikan ohjaamana eksyin tänne! Kiitos tästä! Kiitos, kiitos, kiitos!!! Meillä lapset SAA pelata, joo ne SAA pelata, koska pelaaminen kehittää ongelmanratkaisukykyä ja niin karkea- kuin hienomotorisiakin taitoja. Kun noi pelaa yläkerrassa ne keskustelee ja ratkaisee niitä ongelmia yhdessä. Jos ne tuijottaa telkkaria, ne makaa peiton alla hiljaa...

    Kyllä ne myö leikkii, ihan perinteisesti leikkii, ja perinteisesti myös pelaa niitä lautapelejä. Mun on vaan aina ollut vaikeeta ymmärtää miksi Monopolia on hyvä pelata lautapelinä, mutta huono pelata pelikonsolilla ryhmässä? Kertokaa joku, jos tiedätte vastauksen...

    Kiitos, kiitos, kiitos!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ole hyvä :) Ja kiitos sulle tosi kivasta kommentista!

      Sehän siinä onkin että nuo nykyiset, ainakin verkossa pelattavat pelit pohjautuu enempi vähempi ratkaisukeskeiseen pelaamiseen. Siellä pelataan joukkueena jossa jokaisella on joku rooli ja koko porukalla joku strategia. Ei se pelaaminen ole enää vain sitä Super Mariota tms. Toki niitäkin mutta myös paljon muuta.

      Leikki on tottakai myös tärkeää mutta jos myös pelaa niin eikai se tarkoita sitä että se on varsinaisesti siitä leikistä pois? Kaikkea sillai sopivasti. Enkä kanssa ymmärrä sitä että miksi sama peli on lautaversiona tosi hyvää yhteistä ajanvietettä mutta sitten konsolin kautta aivot mössöksi sulattava ja lapset rapauttava turhake. Miksi asiat ei saisi kehittyä? En jaksa jotenkin yhtään ymmärtää sitä oman nuoruuden glorifioimista ja sitä että asiat muka oli silloin paremmin. Erilailla mutta miten niin paremmin? On tämä kanssa.... ehkä joskus suhtaudutaan vähän huvittuneena tähän paikoin hysteeriseen suhtautumiseen teknologiasta.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?