tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kiitos 01/2012-03/2016

Satun jakamaan elämäni henkilön kanssa, joka kyllä tarttuu ohjekirjaan tenkkapoon osuessa kohdille (tai kuten tällä kertaa, astianpesukoneen hajotessa) mutta joka ei todellakaan kutsu ammattilaisia apuun. Koska minä itte! Edellisestä lauseesta voisi päätellä että tarkoitan pääjoukon pienintä mutta ehei, Siipastahan mä puhun.

Sunnuntai-iltana astianpesukone alkoi herjailla jotain ihmeellistä virhekoodia, mutta siirrettiin asian puiminen maanantaille koska mulla oli vielä yövuoro edessä ja Siipalla poikatrion paimentaminen. Maanantaina koomasin niin huolella että mua ei vähempää olisi voinut kiinnostaa tiskaako meillä kone vai lapset joku muu. Siippa kuitenkin kaivoi tiskarin ohjeet esiin ja tulkkasi että sihvilät sun muut hommelit piti puhdistaa. Kyseisen toiminnon jälkeen kone herjasi edelleen. Ohjekirja ei selvästikään osannut auttaa pidemmälle joten seuraavaksi siirryttiin järeämpiin otteisiin. Eli googleen. Päädyimme (tai minä päädyin itseasiassa sänkyyn irtokarkkipussin kanssa) aina kaikesta kaiken tietävään tai ainakin mielipiteen omaavaan vauva.fi-sivustolle. Käykö teillekin muuten niin että jos googlaatte jotain niin ohjataan tuonne? Meille käy aina. No enivei, tuolla neuvottiin ottamaan töpseliä irti ja liottamaan sihvilöitä ja kaatamaan jotain jonnekin. Hyvin asiantuntevaa siis. Kone herjasi edelleen ja kieltämättä sen jatkuva piipitys alkoi vituttamaan enemmän kuin se, että kohta ollaan varmaan ilman konetta.


Välillä näytti jo että kone taas pelaa, kunnes pesuohjelman vikoilla minuuteilla se piippailu taas alkoi. Siippa painui leikkimään Kolmosen kanssa saatesanoilla voitko vähän katsoa ettei tää ala valuttamaan vettä tuolta alta. Tässä vaiheessa en enää halunnut tietää mitä "korjauksia" se oli yrittänyt tehdä. Onneksi laite ei alkanut puskemaan mitään mistään, vesivahinkohan se tästä enää puuttuisi. Kolmas sensijaan nakkasi myöhemmin illalla kulhollisen lettutaikinaa lattialle. Joka luonnollisesti valui sinne astianpesukoneen alle!!

Senverran henkilökohtainen kodinkonekorjaajani nöyrtyi että soitteli tänään valmistajalle. Me ollaan kuulemma tehty kaikki mitä voidaan joten eikun arpomaan sitten että katellaanko uutta konetta vai kannattaisiko selvitellä saisiko tuon korjattua. Laite itsessään ei ole kovin vanha joten pikkasen riepoo jos täytyy uusi hankkia. Mutta jos korjauskulut kasvaa mahdottomiksi niin... Kotivakuutus tuskin korvaa mitään joten lapset eikun hihoja käärimään!

Mähän olen tätä nykyä ulkoistanut kodinhoidollisista jutuista ison osan itseltäni pois ihan täällä perheen sisällä*. Kaksikko hoitaa viikkosiivouksen, toki joskus pakerretaan koko porukalla mutta pääsääntöisesti teinipojat huolehtivat siisteydestä. Porkkanana nostin kummankin jannun kuukausirahaa alkuvuodesta. En muista koska olisin viimeiksi vaihtanut lakanat, ollut pesutuvassa tai huolehtinut pyykkihuollosta. Ne hoitaa Siippa. Mä vastaan porukan ruokahuollosta 95%sti aina toteutuksesta ja kaupassa käymisestä ruoka- ja kauppalistojen ylläpitoon joten musta tämä on ihan reilu jako.

Illalla olisi taas jokaviikkoinen henkireikäni eli pubivisa. Viime kerralla oltiin jo jaetulla toisella sijalla, joka ei ole yhtään pöllömmin jos ottaa huomioon miten monta joukkuetta paikalla oli plus että meidän joukkuessa oli vain kaksi henkeä. Muissa kärkisijoja hätyytelleissä joukkueissa oli se korkein sallittu eli viisi henkeä. Josko sieltä parin tuopin jälkeen löytyisi villejä vinkkejä tiskarin korjaukseenkin. Sekä ruokalakkoon ryhtyneen kolmivuotiaan ruokkimiseen. Itse taidan sijoittaa kaljarahat tällä kertaa kertiksiin.


*Postaus sisältää uhkailua, kiristystä ja lahjontaa.

2 kommenttia:

  1. Meillä on kutakuinkin samanikäiset teinit, eli olisi mielenkiintoista tietää kunka paljon teillä kuukausirahaa annetaan ja mitä siitä ne "joutuu" itse hankkimaan. Esim. elokuvaliput ostavat aina itse tms. Tässä ku yritän jotain toimivaa systeemiä kehittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten hyvä kysymys, mäpäs koitan vähän avata summia sekä ideologioita summien takana.

      Jos tilastoja tuijotetaan niin meidän pojat saa aika vähän kuukausirahaa, Toka 25 euroa ja Eka 30 euroa. Mä kuitenkin rahoittelen tuon ulkopuolelta vähän kaikennäköistä. Meillä Toka on paljon harkitsevampi ja varovaisempi rahankäyttäjä kuin Eka. Oon kuitenkin pitänyt siitä kiinni että vanhempi saa enemmän ja Ekan summaa tullaan todnäk viimeistään syksyllä korottamaan tuosta entisestään. Vaikka molemmat tuon kuukausirahan saa, niin sitä ei kuitenkaan saa ilman lupaa käyttää mihinkään. Ihan siksi että poikien koulun vieressä on sekä kauppa, kiska että kahvila joissa saavat koulun puolesta käydä vaikka jokaisella tauolla. Se kuukausiraha on äkkiä kannettu noihin ja eihän ne mitään järkevää noista osta. Ekalla on käytössään Visa Electron ja mä näen hänen tilinsä tiedot ja kontrolloin tilinkäyttämistä kyttäämällä. Toka saa tililtään rahaa mun kautta. Kumpaakin kannustetaan säästämään edes osa kuukausirahasta (Toka säästää helposti vaikka koko kuukausirahan, Ekalle se on haasteellisempaa) ja monesti jos on olemassa joku pähkinä mihin säästävät, säästäminen sujuu helpommin.

      Meillä Kaksikon täytyy huolehtia omasta huoneestaan. Siivoamisesta, lakanoiden vaihdosta jne. Vaatteiden pitää päätyä pyykkikoriin ja kuivuttuaan omat vaatteet pitää ottaa narulta. Roskienvienti on kokonaan Kaksikon vastuulla, siitä saa kyllä muistuttaa, harvoin vievät roskat omatoimisesti. Samaten nyt uutena viikkosiivous on heidän vastuullaan, välillä siivoavat kämpän puoliksi ja välillä taas kokonaan vuorotellen. Lisäksi välillä joutuvat vahtimaan vähän pikkuveljeä, laittamaan ruokaa, tyhjentelemään tiskikonetta, ruokkimaan ja hoitamaan kissoja jne jne. Yleisesti, jos apua pyydetään niin oletamme että auttavat. Loppupeleissä Kaksikko joutuu mun mielessä ottamaan vastuuta vielä aika vähän.

      Kuten sanoin, mä rahoittelen aika hövelisti Kaksikon menoja. Leffaliput, konsertit ym. maksan aina, jos menevät leffaan kavereiden kanssa niin sitten maksavat esim. leffasyömiset itse. Tiettyyn pisteeseen asti maksan jos käyvät kavereiden kanssa ulkona syömässä. Maksan siis esim. 1-2 kertaa kuussa, jokaviikkoiset saavat kustantaa itse. En kyllä oo kovin hyvällä silmällä katsonut että viikoittain syövät ulkona koska meillä kuitenkin tehdään päivittäin ruokaa koko porukalle. Vaatteet ym. maksan minä. Samaten tietty kaiken kouluun ja harrastuksiin liittyvän. Kavereiden synttärilahjat maksavat itse. Kännykät, tietokoneet ym. säästävät yleensä itse. Joskus ollaan toki synttäri- tai joululahjaksi ostettu ja tietty jos jotain on hajonnut niin on pyritty löytämään nopein ratkaisu. Kaksikko on jotenkin aika vähään tyytyväisiä ja kaikesta on saatu neuvoteltua. Jos he olisivat vähän harkitsevampia taloudellisesti niin voisin ehkä antaakin enemmän kuukausirahaa ja sitten sitä kautta antaa heidän maksaa omia menojaan enempi. Nyt tällä hetkellä tuntuu että vastuuta täytyy kasvattaa vasta pikkuhiljaa, kumpikaan ei tunnu ihan hahmottavan mitä mikäkin vastaa ja mä en koe aiheelliseksi opettaa sitä kantapään kautta. Annan vastuuta ja velvollisuuksia mielummin pikkuhiljaa ja sitä mukaa kun ovat valmiimpia. En muista että kumpikaan olisi koskaan pyytänyt että kuukausirahan pitäisi olla enemmän vaan ne korotukset on tullut aina mun ehdotuksesta. Toki sitten vastuu on myös aina vähän lisääntynyt. Kumpikin tulee aika helposti pyytämään, jos jotain ovat vailla, koska tietävät että perustelemalla me yleensä kyllä myönnytään. Nämä ei nimittäin mitenkään usein pyydä turhia juttuja joten ihan mielellään me maksetaan.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?