keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kun sormi meni suuhun

Etna tuossa otti ja vihjasi että joutaisin aktivoitumaan. Tarkoitti kyllä ihan eri somea mutta ihan sama, otan sen nyt näin, haha!

Jokunen aika sitten mulle kävi jotain, ei nyt mitään kovin isoa tai vakavaa tai mitään, mutta jotain josta vähän hämmennyin. Tietyllä tasolla vähän kiukuttikin. Jotenkin musta tuntui vähän vaikealta kirjoittaa aiheesta joten tämä venyi ja venyi mutta nyt tuntui että tämä lähtee ilmoille.

En tiedä kuinka yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti voin kertoa, koska ikinä ei tiedä kuka sattuu lukemaan. Mutta mennään vähän laveammalla kaarella sitten. Olin siis tuossa jokunen kuukausi sitten kotibileissä. Odotin kekkereitä ihan älyttömästi koska paikalle oli tulossa ihan tosi hyviä ystäviä sekä sitten muutama kaveri, joita en ollut nähnyt vuosiin. Kaikenkaikkiaan tunsin paikalta kuitenkin vain kourallisen ihmisiä. Meillä oli vähän hankaluuksia lastenvahdin kanssa joten olin liikenteessä yksin ja Siippa oli lasten kanssa kotona. Hölisin siinä niiden omien tuttujeni kanssa sekä myös ihan uusille ihmisille. Vaikka menen välillä sosiaalisissa tilanteissa ihan lukkoon niin useimmiten kuitenkin tykkään jutella ihmisten kanssa. Sama tunteeko ne vai ei. Toisten kanssa tulee paremmin juttuun kuin toisten. Juttelin kaikkien kanssa ihan samalla tavalla, kaikesta maan ja taivaan välillä. Tätä haluan nyt painottaa, ihan samalla tavalla!!! Kunnes eräs vastakkaista sukupuolta edustava henkilö ilmaisi mulle että hän aistii tässä tilanteessa nyt sellaisia viboja, että meidän pitäisi suudella. Että minä ikäänkuin annan hänelle tässä sellaista viestiä.

????!!!!!!?????
No en mene nyt tähän tilanteeseen tuon yksityiskohtaisemmin (ei suudeltu, kuitenkin jäitte sitä miettimään) mutta haluttaa pohtia näitä kanssakäymisiä noin yleisesti. Mä nimittäin en kovin usein käy ulkosalla. Ja vielä harvemmin satun mihinkään, josta en tunne ihmisiä. Mutta aina joskus tulee vastaan näitä hetkiä ja tilanteita joissa mä ihan tosissaan mietin että miten näissä kuuluu toimia? Mä en ihan oikeasti tiedä. En tiennyt silloinkaan, kun olin sinkku. Mulla ei mene ikinä nämä sillälailla smoothisti, niinkuin elokuvissa. Ei tälläkään kertaa.

Jos juttelet uusien ihmisten kanssa niin pitääkö niille tuoda julki se että olet parisuhteessa? Jos ette edes puhu mistään sentapaisesta. Ihan en koe kovin luontevaksi että siinä jutellaan vaikka leffoista ja sinne väliin pitäisi sitten ujutella väkisin että hei muuten mä olen parisuhteessa, älä sitten yritä mitään. Hell no! Mitä väliä kenenkin kotioloilla on kun vaan jutellaan yleisesti? Kaikesta ja ei mistään. Kun se sun parisuhdestatus ei kuulu mitenkään siihen itse tilanteeseen niin miten näissä pitää toimia? Tuoda se julki vai ei?

Samaten vaikka tässä nyt on itsellä parisuhdetta senverran kauan takana, että en ehkä ihan täysin osaa asettua sinkkujen saappaisiin, niin en vaan ihan oikeasti suostu hyväksymään sitä ajatusta että kaikki kotiseinien ulkopuolella vietetyt kaveriporukan illanvietot tai kohtaamiset ihmisten kanssa olisi potentiaalisia pokailutapahtumia. Muistan tasan varmasti että joskus silloin sinkkuaikoina kun lähti johonkin, niin oli ihan kivaa joskus vaan mennä kavereiden kanssa ulos. Ilman että siinä nyt olet joka kerta tutkat ojossa metsästämässä seuraa. Kyllä pitää voida jutella ihmisten kanssa ihan ilman että joutuu jatkuvasti miettimään että pokaako toi mua, pitäiskö mun pokata sitä, kuka pokaa ja ketä. Ilman että lähtökohtaisesti se pelkkä juttelu on takuu siitä että asiat johtaa toiseen. Mä haluan vaan jutella perkele! Onko se niin vaikeaa ymmärtää ilman että se täytyy alleviivata ja tuoda esiin? Ja kun sitten niin teen, niin miksi mulle jää se olo että olen ihan idiootti.

Itse tilanteenhan hoidin sitten oikeastaan vähän niinkuin näin. Vastapuoli suuttui.
No palaan kuitenkin nyt senverran vielä kautta rantain tähän tapaukseen että tokihan tietyt tilanteet pystyy välttämään sanomalla että on parisuhteessa. Mutta jos siinä ei juttele mistään sellaisesta, joka edes liippaisi sinnepäin niin mitenkä sen nyt sujautat luontevasti? Varsinkin jos itsellä ei ole siinä olo että toi muuten pokaa. Silloin onkin ihan reilua viheltää peli poikki ja säästää toinen nöyryytykseltä. Koska sitähän se tavallaan on, jos venytät sitä tilannetta ja katsot kuinka pitkälle toinen yrittää. Tosin omaksi puolustuksekseni sanon sen että en aina edes tajua sitä jos joku yrittää. En aina osaa lukea niitä tilanteita ihan loppuun asti.
Se, mikä erityisesti otti päähän tässä keississä, oli se että mulle jäi vähän sellainen olo että olisi ikäänkuin mun vika että toisessa herää kiinnostus. Ainakin sellainen olo mulle jäi sen räpellyksen, joka keskustelua yritti muistuttaa, jälkeen. Vaikka en tietoisesti mitään fiboja lähetellyt. Olisin halunnut jutella asian selväksi mutta vastapuoli ei.

Toki myönnän että olin myös imarreltu. Isostikin. Ainahan se on kohteliaisuus, jos joku on susta kiinnostunut. Mutta vastapuolen suuttuminen ehkä vähän himmensi sitä imartelua. Ja kun en ole ollut siellä sinkkumarkkinoilla vuosiin ja ne pelit on selvästi muuttuneet tässä välissä, niin en vaan osaa toimia. Varsinkaan silloin, jos joku olettaa mun olevan sinkku.


Mä myönnän että toimin tilanteessa hieman ajattelemattomasti. Koska tilanne oli mulle niin vieras ja se tuli niin äkkiä ja odottamatta. Taisin vähän loukatakin, vaikka ei ollut tarkoitus. Mutta jos nyt mietitään isompaa kuvaa niin eikö pakkien saaminen ole ihan aina myös riskinä. Että niin saattaa käydä jos lähdet kokeilemaan kepillä jäätä. Ja voiko sitä edes torjua toista oikealla tavalla, onko sellaista olemassakaan? Miten vastataan kohteliaisuuteen jota ei ole pyytänyt tai odottanut ja johon ei voi vaan vastata että kiitos? Ainakaan tilanteessa, jossa toinen loukkaantuu.

6 kommenttia:

  1. Mä jotenkin pystyn tunteen tilanteen nahoissani (ei siitä sen enempää). Lohdutuksena (?) joudun toteamaan, että yleensä se parisuhteessa jo oleminen ei merkitse välttämättä sille "innokkaalle" mitään, olen nimittäin joutunut todella vaivaannuttavaan tilanteeseen jopa ollessani melkoisen kookkaan raskausmahan kanssa ystävä(ttäre)ni kans liikenteessä keskellä päivää! Että niin.

    Minä olen huomannut, että ihan missä vaan toiset ihmiset ottaa jotenkin ihan hirveän henkilökohtaisena (ilona?) sen, että joku keskustelee ja kuuntelee ja kysyy vielä mielipidettä. Ehkä se on tosiaan niin harvinaista jotta joku ajattelee sen olevan ainoastaan kiinnostuksen merkki :D No minä olen sellainen, joka meni kättelemään koko kahvilan väen kerran, kun luulin niitä erään tapahtuman ....hmmm...osallistujiksi, että mä olen luultavasti jo ylittänyt kaikki rajat tässä ja enää minua ei kukaan ota "niin tosissaan" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo juurikin tuo vaivaantuminen on se juttu jonka niin haluaisin välttää. Haluaisin osata hoitaa tilanteita niin, että sen saisi vältettyä. Mä oon taas törmännyt useimmiten niihin tyyppeihin ketä se mun parisuhde nimenomaan on haitannut. Mä en ole osannut lukea niitä tilanteita niin että mun pitäisi alkaa droppailemaan mitään faktoja siviilisäädystä ja toinen taas on siinä yrittänyt, niin tottakai sitten loukkaantumaan kun selviää että kaikki yritys on ollut turhaa. Vaikka se jos mikä noissa tilanteissa on mun mielestä se turhin.

      Mä olen ollut myös raskaana tilanteessa että yritetään. Ja seurannut vierestä kun raskaana olevaa kaveria yritetään. Mikähän siinäkin kiehtoo?

      Poista
  2. Voi apua, mulla on tapana hoitaa tällaset asiat vähintään yhtä smoothisti kun ilmeisesti sulla!
    Mutta ihmiset tuntuu myös olevan niin pirun herkkähipiäisiä, senkin takia "pakkien antaminen" on ollu jotenkin kamalaa tässä omina sinkkuaikoina -- koska nimenomaan ihmiset siitä suuttuvat.
    Vaikka eihän se nyt herranen aika välttämättä (ainakaan ihan aina) tarkota sitä, että toinen oisi mulkku ja kusipää ja ällöttävä ja inhottava. Vaan sitä, että ei nyt vaan kiinnosta sillä lailla riittävästi.

    Ja oon kyllä miettiny, että onnistuuko sitä itekin jotenkin antamaan vääriä signaaleja, kun joskus joutuu yllättäen tällassiin tilanteisiin.
    Mutta ei se vika voi pelkästään mussa olla. Ite en ainakaan ihan kepein perustein lähesty toista ihmistä "sillä mielellä". Kyllä se vaatii aika paljon sellaisia signaaleja illan aikana, ennen kuin suutelointia ehdottasin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ymmärrä sitä suuttumista. En vaan. Tai no siinä tapauksessa jos vaan leikitellään ja noin mutta jos koko kuvio menee enempi väärinkäsitysten piikkiin niin miksi suuttua? Haluaisin oikeasti tietää heiltä, jotka on suuttuneet, että miten ne tilanteet olisi heidän mielestään pitänyt hoitaa. Mitä he olisivat minuna tehneet toisin.

      Lähinnä se miksi haluaisin välttää mielipahan ja vaivaantuneisuuden ja kaiken, on se että useimmiten on kyse kaverin kaverista tai kaverin kaverin kaverista. Jonka kanssa on mahdollista törmätä jossain joskus toistekin. Olisi hirveän jees että väärinkäsitykset saisi selvitettyä niin että ei tarvisi sitten kohdatessa kenenkään potea mitään "hukutan itseni boolikulhoon"-hetkiä.

      Mä en mitenkään voinut tästä keissistä kaikkea kirjoittaa koska ikinä ei tiedä kuka lukee :D Mutta tosiaan, hämmennyin kyllä kertakaikkisesti. Ja kun toinen tuon lainin heitti ja se hänen naama alkaa lähestymään ja mä vaan siinä mietin että koska olen muka antanut signaaleja, missä vaiheessa ja miten? :D Ja sitten vasta älysin torjua kun toinen jo oikeasti on siinä viittä vaille imuttamassa...

      Poista
    2. No siksi suuttua, että jos nolostuu eikä osaa käsitellä nolostumistaan muuten. Ei se vastapuolenkaan reaktio varmasti ollut mikään looginen ja harkittu, vaan ihan silkka polvirefleksin kaltainen tunnepurskaus - eikä kaikki ihmiset osaa käsitellä pettymyksiä asiallisesti, ei varsinkaan sellaisia, joissa kokevat olevansa itse naurettavia. Kuten epäilen hänen kokeneen, asiasta tarkemmin tietämättä.

      Poista
    3. No en mä kyllä siltikään suostu ymmärtämään. Koska jos yrität jotain vokotella niin siinä on aina se 50%:n riski että saat pakit. Ei se täysin puskista yllätyksenä voi tulla. Se on kyllä totta että kaikki ihmiset ei osaa käsitellä pettymyksiä asiallisesti. Mutta ei se sitä tarkoita että se pitäisi ymmärtää. Mä en tässä tilanteessa pitänyt häntä naurettavana, jos hän piti itseään niin sitähän mä en voi tietää koska asiasta ei voitu keskustella.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?