tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kylmä keskiviikko

Mä olen kyllä jotenkin maailman laiskin bloggaaja nykyään. Mua ei vaan huvita. Tämä ei ole mitenkään pakkopullaa ja olisi paljonkin sanottavaa mutta nyt vaan ei nappaa, enkä tiedä miksi. Tykkään kuitenkin lukea omista horinoista esimerkiksi kuulumisia vuoden, kahden, kolmen takaa. Joten heitetäänpä tässä nyt sitten kehiin kuulumispostaus, jonka voin sitten vuoden päästä tulla lukemaan.

Että mitäpä meille nyt sitten kuuluu? Kamalan vaikea sanoa. Kaikkea ja ei mitään.

Kaksikolla starttasi pari viikkoa sitten vika jakso koulussa. Koulua taitaa olla jäljellä kuutisen viikkoa ennen kesälomaa. Ekalla on aivan hullun rankka jakso, päivät on pitkiä ja pelkkiä lukuaineita täynnä. Jotenkin tosi harmi mun mielestä että se rankin jakso on puskettu tähän päättämään peruskoulu. Tokalla taas on vikat viikot pelkkää kattoon räkimistä. Päivät on lyhkäisiä ja aineet on tyyliin terveystietoa, kuvista, teknistä ja liikkaa. Mutta. Hurjaa ajatella että ihan kohta meillä on yksi kasiluokkalainen ja yksi oppivelvollisuutensa hoitanut.

Se ysiluokkalainen kokeilee mun hermoja tässä jatkuvasti ihan urakalla. On rakas, aivan järjettömän rakas. Mutta myös ihan älyttömän raskas. Nukkuu ihan jatkuvasti taas pommiin ja mikään keino ei tunnu häntä herättävän. Sama monelta menee nukkumaan, sama mihin sen herätysvälineen sijoittaa, sama onko kaikki tekniset laitteet vieressä vai ei, ihan sama mitä tekee. Ei vaan herää. Tämä on itseasiassa taas niitä en vittu tajua-juttuja. Jos se kello soi niin _miten ja miksi_ ei vaan voi herätä? Miten niiden herätysäänien yli voi vaan nukkua? Että kaikille herkkäunisten lasten vanhemmille lohdutukseksi sitten tämäkin ääripää. Ekahan joskus pienenä heräsi jokaiseen narahdukseenkiin. No ei herää muuten enää! Torkuttamista muuten tajuan kaikista vähiten mutta sitä tuo vanhin lapaseni ei tietääkseni edes harrasta.

Muutenkin esikoinen tosiaan nyt kokeilee, oikein mikään sovittu ei taas tahdo pitää. Ilman että siitä ensin pitää vähän riidellä. Ja mä kun en todellakaan jaksaisi tai edes haluaisi olla kyttäämässä että pitääkö se kaikki mitä pyydän ja mitä sovitaan. Vaan haluaisin uskoa ja olettaa ja ennenkaikkea luottaa että hommat toimii. Meidän kakruilla on vielä ihan oikeasti älyttömän vähän vastuuta mistään joten ärsyttää raivota sitten niistä vähistäkin. Onneksi tosiaan nämä keissit tuntuu menevän vähän niin että kun yhden lapsen kanssa on hankalaa niin sitten kahden muun kanssa kaikki skulaa. Ei tarvitse kaikkien kanssa hakata päitä yhteen ja tökkiä omia silmämunia kun ärsyttää niin paljon. Ja Ekan hyväksi täytyy sanoa että kundi on kyllä itsekin nyt tajunnut ja huomannut koska ja missä on mokannut. Mutta jotenkin on välillä tosi vaikeaa ymmärtää että kun toinen oikeasti tietää ja tiedostaa että ei näin, niin miten se kehitysvaihe kuitenkin jyrää sieltä sillälailla yli että mokaa, vaikka tietää mokaavansa? Miksei se järki ja ajattelukyky vaan voita?

Kolmas on alkanut puhua pöpöttämään tosi paljon. Hirveästi sieltä vielä tulee sellaista epämääräistä jargonia ja ymmärtämätöntä mongoliaa mutta hurjasti myös puhetta. Tosin näyttäisi vähän siltä että tyyppi oppii lukemaan kunnolla ennenkuin osaa puhumaan täysin selkeästi. Aakkoset se oppi jo muutama viikko sitten ja nyt se tavailee vähän kaikkea. Mun puolesta ei ihan vielä tarvisi lukemaan alkaa mutta eipä hidastellakaan.

Verottaja hellii meidän perhettä niin ihanasti loppuvuodesta että oon varmaan ekaa kertaa ikinä haaveillut jo vähän kaukomatkailustakin. Pari pientä reissua tässä on luvassa lähikuukausina mutta ne oli tiedossa jo ennen megalomaanisia veronpalautuksiakin. Mutta huvittaisi joku kaukokohdekin, ehkä hiihtolomalla tai ensi keväänä.. Ja haluttaisi joku reissu johonkin kaverinkin kanssa. Senverran sitä veronpalautusta on luvassa että jotain isojakin juttuja voi kerrankin jopa ehkä toteuttaa, eikä vaan haaveilla.

Siippa oli taas omasta mielestään hauska.
Mä kävin tosiaan siellä visureiden poistossa mutta myös Tokan suussa on tapahtunut. Häneltä napattiin muutama viikko sitten ne niskavedon rinkulat pois suusta. Ja kuulkaa jopa oli kaverilla hymy herkässä sen jälkeen. Hän on aika kivan kivuttomasti suostunut pitämään sitä silikonista purennanohjainta mutta niskaveto oli todella pakkopullaa ihan kaiken aikaa. Tuon ikäistä ei enää ihan helpolla lahjota millään tavaralla epämukaviin juttuihin joten oli aika iso rasti saada tyyppi motivoitua sen käyttöön. Mutta niin vaan muksusta löytyi riittävästi tahtoa hoidon toteuttamiseen ja nyt se on poissa.
En nyt sinänsä halua kehenkään mitään kammoja tai pelkoja istuttaa mutta mä koen nuo hammaslääkärit ym. lasten kanssa aika epämukavaksi. Nytkin oli aika inhaa seurata vierestä sitä renkuloiden poistoa. Oli nimittäin aika karua kuunnella sitä rutinaa ja naksahtelua kun noita rinkuloita kirjaimellisesti revittiin lapsen suusta. Ei se kuulemma sattunut mutta näytti aika brutaalilta. Toivon todella että pian alettaisiin elää niitä aikoja kun Kaksikko ei enää halua mukaan mua joka ikiseen paikkaan. Nimittäin jos ei vielä ole olemassa mitään kammoja niin tätä menoa kohta on.

Mulla puskee taas jokakeväinen festarikuume. Provinssi olisi aivan ihana ja löytyisihän tässä lähempääkin muutama muksa. Olisin itseasiassa nyt vihdoin suostunut ja joustanut Ekan suhteen että se pääsisi sinne Weekend festareille (pidempään mukana kulkeneet saattavat muistaa että tyyppi on sen 2-3 vuotta kerjännyt että pääsisi, en ole suostunut) ja nyt kun oisin sille lipun kustantanut niin ei enää halua! Mikä näitä lapsia oikeasti vaivaa??!! Nooh, voihan se mieli vielä muuttua.. mutta silti! Ensin vuosikausia ne jankkaa ja jankuttaa ja sitten kun mä suostun niin ei. Onko se se inkuttamisen ilo miksi ne yrittää vai mikä?
Teatteriakin puskisi loppuvuodesta kun hankittiin Rocky Horror Show'n liput. Ehdottomasti yksi mun kaikkien aikojen suosikkileffoista joten odotukset on tosi korkealla!

Me ollaan Siipan kanssa taas innostuttu maistelemaan oluita. Ja nyt en tarkoita mitään himodokausta vaan siis että maistellaan silloin tällöin pullo tai pari jotain erikoisolutta. Jotenkin tosi kiva kun on löytänyt sen oman olutmaun ja ne omat suosikit. Tykkään hirveästi istuskella olutpaikoissa ja on kiva että voi tilata jotain muutakin kuin sen kolmosen. Joku pruuveri haluttaisi tosi paljon ja ylipäätään vaikka joku olutkurssi. Oikeasti, tosi mielenkiintoinen makumaailma!

Mähän olen aina ollut maailman laiskin rasvaamaan ihoa. Mun kummitäti ei ole koskaan meikannut tai rasvannut kasvojaan tai mitään ja sillä on musta maailman kaunein iho. Oon tähän asti noudattanut vähän samaa metodia mutta nyt kun tuossa joku tovi sitten sain testereiksi vähän yhtä sun toista niin on kelkka kääntynyt. Oon ihan hurahtanut vaikka mihin seerumeihin. Oon löytänyt suosikit ihan järjettömän kalliista tuotteista että sitten sellaisista joihin on jopa varaa investoida. Ja en vaan kyllä lakkaa hämmästelemästä esimerkiksi aamuisin että miten voi muutama tippa kasvoilla tehdä sellaisen olon että on herännyt. Mulla ei ihmeempiä iho-ongelmia edes ole, mutta mulla on kasvoissa tosi isot ihohuokoset. Ainakin omasta mielestä. Ja on ihan järjetöntä miten silmiinpistävän iso ero kasvoissa on, jos vertaa siihen että onko niihin laittanut jotain tököttiä vai ei. Ja ennenkaikkea miltä iholla tuntuu, kun sitä hoitaa. Sorry kumpparitäti, mä pysyn rasvoissa tästä lähtien!

Olin tuossa jokunen aika sitten kaverin luona lautapelailemassa. Meitä oli siinä muutama neitonen ja oli jotenkin hassua huomata illan päätteeksi, että nykyään oikeasti eletään sellaisia aikoja, että mietitään mennäänkö edes baariin vai suoraan kotiin. Joku kymmenen vuotta sitten se oli ihan selviö että baariin tietty, jankutuksen aiheena oli enempi se että mihin mentäisiin kuin se että mennääkö. Nykyään se baari ei todellakaan ole mikään selviö. Tällä kertaa mua olisi huvittanut baarikin, joten nieleksin siinä vähän sitä möksötystäni, yleensähän se olen minä joka meinaa että ei todellakaan jaksa mitään baareja. Mutta koska krapulan saa nykyään niin onnettoman vähästä niin sama se on heittää se baarikin siihen illan päätteeksi... Hiljaista on nyt vielä jonkun tovin mutta pian pärähtää kun Siippakin juhlii 35v. juhliaan. Onneksi on edes tuo tulossa koska muuten varmaan ruikuttaisin kaikille että voisiko joku edes joskus viedä mut johonkin ulos hippaamaan. Edes Städäriin??!!

Kolmosesta vielä pari juttua.... Hän näkyy olevan lapsi, joka tekee kaiken vasta sitten kun osaa sen välittömästi kunnolla. Mitään harjoitteluja kun heti vaan tehdään täysillä. Nyt tässä viimeisinpänä tämä on näkynyt niin kuivaksioppimisen kuin pukemisenkin kanssa. Hän vaan alkoi tekemään ja osasi molemmat sitten heti. Suu auki vieressä katseltiin kun tyyppi puki kaiken päälleen, sukkia ja muita myöten. Siis ilman harjoittelua!! Tokalla oli aikanaan vähän sama juttu mutta Kolmas on vienyt tämän kyllä ihan omalle tasolle. Jonain päivänä se varmaan vaan tarttuu paistinpannuun ja pyöräyttää itselleen munakkaan. Tai keittää aamulla kahvit. Mulle toivottavasti.

Kolmas on myös ainoa lapsista joka sanoo mummia mummuksi. Musta tuo on ihan maailman paras sana ja mäkin haluan sitten aikanaan ehdottomasti olla mummu, jos ikinä saan lapsenlapsia. Ja asun mummulassa. En tiedä mitä tuohon yhdistän koska mulla on aina ollut mummeja ja Kaksikko on aina puhunut mummeista. Mutta mummu, kuulostaa just hyvältä!

Jaha, nyt mun terapiaviinilasillinen on näköjään tyhjä joten lopetan ja menen suihkuun.

Ps. Otsikko ei liity itse postaukseen sitten mitenkään. Mutta tämän viikon pubivisassa kysyttiin kysymys tuosta Neon 2:n biisistä ja se soi nyt sitten päässä. Vahinko kiertoon!

2 kommenttia:

  1. Moi! Paska bloggaaja ja sitäkin paskempi kommentoija tässä kävi päivittämässä itsensä kuulumisilla. Tsemppiä teinivaiheeseen, huh huh että en odota sitä yhtään :D . Oot kyllä itekin vielä ihan teini! Seerumeita, festareita, oh, ois paljon sanottavaa ja niin monta limaisilla ketsuppikäsillään seiniä lääppivää lasta pestävänä samaan aikaan...
    Mut hei hyvää vappua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kyllä oon ja toivottavasti tuun aina olemaan just sopivasti teini :D

      Tiedätkö vaikka on välillä ihan perseestä tämä teinien elämä ja paimentaminen niin on se silti kyllä ehdottomasti mun suosikein kehitysvaihe. Tyypit on jotenkin niin tyyppejä jo. Eli kyllä mä suosittelen että sitä kannattaa odottaa, paljon ;)

      Vappuja sinnekin! Kippis :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?