tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kyseenalainen KonMari

Mä olen vierestä seurannut lähipiirin KonMarista sekoamista orastavalla mielenkiinnolla. Täytyy nyt heti aluksi tunnustaa että mä en ole itse lukenut kirjaa kokonaan vaan mun tietämys perustuu muiden kokemuksiin, joko luettuna tai kuultuna. Muutaman pätkän olen lukenut itse kirjastakin, jotka löytyi netistä. Eli voi olla että höpisen nyt ihan väärin ja olen ymmärtänyt täysin toisin.

Mä olen lukenut KonMarista pääsääntöisesti vain hyvää ja innostavaa, mikä on tietysti kai vaan hyvä juttu. Mutta itselläni on herännyt myös vähän kyseenalaistavia ajatuksia. Sen perusteella mitä olen lukenut tai kuullut. En nyt linkkaa tähän yhtään mitään, jos KonMari on vieras niin laulata googlea.

KonMarin lisäksi oon viime vuosina seurannut kiinnostuksella Project333:sta. Joka saattaisi olla ehkä enempi se mun juttu, ei ehkä niinkään sillä että pitäisi olla joku tarkka määrä vaatteita tietylle ajalle vaan enempi sillä, että sen kautta oppisi paremmin sen oman makunsa. Toki näissä kahdessa on se ero että KonMari koskee muutakin kuin vaatekaappia. Mutta noin ideologiana, tunnen että kolmonen ois ehkä lähempänä mua.

Kiinnostuksesta huolimatta en ole ryhtynyt kumpaankaan. En KonMariin enkä 333:n. Ja syy on juurikin se että kyseenalaistan vähän kumpaakin ideologiaa. Enemmän vielä juurikin tuota KonMaria. En missään nimessä liputa sen suhteen että kaikki pitäisi säästää, mutta pikkasen mietityttää se kerskahävitys, mitä KonMari opettaa. Mä näkisin että tärkeintä olisi että ihminen oppisi oman makunsa ja oman tyylinsä, ihan kaiken suhteen. Että osaisi tehdä nappihankintoja, jotka on kestäviä ja käytössä hyviä. Joita ei tarvisi sitten tasaisin väliajoin KonMarittaa. Koska sehän se oikeasti olisi tärkeintä. Että ei alunperinkään tekisi vääriä hankintoja. Sitä ihmisille pitäisi mun mielestä opettaa. Siihen pitäisi yrittää tähdätä. Käsittääkseni KonMari yrittääkin tähdätä myös miettimiseen että oikeisiin hankintoihin mutta onko se oikeasti se siivous mikä pitää mullistaa? Miten paljon sellainen kämpän totaaliraivaus auttaa?

Olen lukemani perusteella ymmärtänyt että KonMari kehoittaa miettimään tuottaako jokin tavara tai esine sulle iloa. Mun mielestä tuo on tosi huono mittari sille, että tarvitsenko oikeasti jotakin. Edelleenkään, ei tavaraa tarvitse tai kannata haalia mutta tunnepuolta ei pitäisi musta sotkea materiaan. Okei mä myönnän että en itse saa mitään isompia kicksejä tai iloa materiasta vaan peilaan kaiken käytännön kautta. Joten siinä mielessä mun on helppo sanoa näin. Tykkään panostaa esimerkiksi laadukkaisiin kodinkoneisiin ja keittiökamppeisiin koska ne kestää ja toimii paremmin. En jaksa joka vuosi olla uusimassa omia talvikenkiä tai talvitakkia joten panostan kerralla kestäviin. Mä en saa iloa vaatteista tai meikeistä tai tavarasta joten miten mä sillä mittaisin sitä että mitä säästän ja mitä en? Käytännöllisyys on se, mikä mun vaakakupissa painaa eniten. Se, että joku näyttää hyvältä mun päällä tai tuntuu hyvältä kasvoilla tai toimii parhaiten on vain plussaa.

Tavarat on mun mielestä vain tavaroita, ei osa tunnetilaa. Mä en edes halua tehdä tavaroista mitään ilon mittareita. Se kuulostaa musta just sellaiselta länkkärimenolta jota karsastan. Mun mielestä on ihan väärä lähtökohta että esimerkiksi treenin aloitukseen haetaan potkua shoppailemalla uudet kivat treenivaatteet tai että käytät itsesi palkitsemiseen sitä että ostat aina jotain. Mun mielestä sellaisesta pitäisi oppia pois. Jos haet tavaroista sitä tunnetilaa, sumennat äkkiä sen käytännön puolen. Ei tavaroiden tarvitse herättää mitään ilon tunteita vaan ajatuksia; tarvitsenko todella tätä?

Myönnän että meidänkin kaapit ja laatikot pitäisi kyllä raivata. Tavaraa kertyy yksinkertaisesti siksi että meitä on viisi. Lapset kasvaa, vaatteet ja muu jää pieneksi ja kiinnostuksen kohteet muuttuu. Mutta se ei musta liity mitenkään konkreettisesti tavaran haalimiseen. Meillä kyllä onneksi pelaa hirmuisen hyvin parin perheen kanssa kierrätysrinki. Kaksikon kamoja lähtee heille ja me taas saadaan Kolmoselle tarvittavaa. Enempi ja enempi meillä myös kuluu vaatteita ja muita niin, että ne käytetään meillä siihen asti että ovat rikki.

Mua mietityttää jotenkin tuon KonMarin kohdalla myös se, että KonMaritat sitä tavaraa siinä isolla kädellä pois ja sitten jonkin ajan päästä tulee eteen joku tilanne tai tapahtuma jossa tarvitsetkin sitä poisheittämääsi ja joudut taas käydä ostamassa sen uudestaan. Jonka sitten taas KonMaritat pois. Ei kuulosta musta kovin kestävältä eikä kovin järkevältä. Ymmärsin nimittäin lukemani perusteella että KonMari kehoittaa raivaamaan nimenomaan mahdollisimman pian. Yhdessä päivässä pitäisi saada aikaan paljon ja muutos pitäisi tehdä nopeasti. Eli missä vaiheessa jää aikaa harkitsemiselle ja sille että ihan oikeasti ajattelet? Se, että yrität miettiä aiheuttaako jokin asia iloa, ei ole musta harkitsemista tai ajattelua. Vaan liian spontaania ja hätiköityä. Ei sellainen ajattelematon raivaaminen toimi mun mielestä ratkaisuna sille alkuperäiselle ongelmalle. Että ihminen hankkii sitä tavaraa liian spontaanisti ja hätiköidysti.

Ehkä tähän vaikuttaa vähän sekin millainen tyyppi olet. Mua ei haittaa sotkuinen koti tai epäjärjestys. Tai pienet tavararöykkiöt. Meiltä löytyy yleensä aina joku, joka tietää mistä mikäkin juttu löytyy. Mä olen kasvanut aika KonMarimaisessa kodissa, missä mikään ei koskaan saanut jäädä ajelehtimaan ja koin sen ahdistavaksi. Kyllä mäkin välillä tuskastelen jos kaikki pöydät ja tasot on täynnä tavaraa mutta silti mielummin näin.

Se on ihan totta että todennäköisesti jokaisella meistä, joilla on mahdollisuus lukea tämä mun teksti sekä KonMari, on liikaa tavaraa. Jokaiselle meistä kertyy kaikkea turhaa, jota me ei ihan oikeasti varmastikaan tarvita. Enkä mä missään tapauksessa liputa sitäkään että kaapit ja laatikot on täynnä. Mutta aikalailla kyllä epäilen sitä toistakin ääripäätä. Mä en ole hamstraaja mutta jotenkin karsastan tosi isosti sitä että kaikkeen tarjotaan nykyään ratkaisuksi "heitä pois".
Ehkä mä olen ymmärtänyt jotain väärin ja vaan luen sen KonMarin ja yritän löytää sieltä jonkun punaisen langan.

6 kommenttia:

  1. Tää KonMari buumi on vähän jotenkin samanlainen kuin mikä tahansa "helppo laihdutuskuuri" -buumi.
    Helppohan sitä tavaraa aka. kiloja on hetkessä karsia, mutta muuttaako se todellisuudessa sitä perimmäistä ongelmaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan mä en ole kirjaa lukenut, mutta niiden pätkien perusteella sekä mitä oon muiden kokemuksia lukenut, tuo ei tunnu musta kovin kestävältä. Okei opit karsimaan tavaroita ja järjestämään kämppää mutta loppuuko se tavaran tuleminen? Oon ymmärtänyt lukemani perusteella että KonMarista oppisi myös sitä, että sitä tavaraa ei päätyisi niihin nurkkiin enää ylimääräisenä. Mutta en ole mistään lukenut tai löytänyt keskustelua josta tulisi ilmi että _miten_ KonMari sitä opettaa. En oikeasti jaksa uskoa että tuo järkkäily olisi se ratkaisu siinä. Miten siihen perimmäiseen ongelmaan pureudutaan?

      Poista
  2. Mä oon nyt pari vuotta järjestelmällisesti (tai ainakin melkein) raivannut kodistamme turhaa pois. En millään KonMarilla tai muullakaan sellaisella, enkä edes siksi että pyrkisin minimalismiin. Kaapit ja hyllyt pursuaa edelleen, kirjoille tarvittaisiin uusi hylly ja sille hyllylle seinä...

    Hauskintahan tässä on se, että meille tosiaan ostetaan tavaraa vain oikeaan tarpeeseen (taino, ehkä teini saa tennarinsa, vaikkei nyt oikeasti tarvi kenkiä...) Mutta kun sitä tavaraa tunkee ovista ja ikkunoista, vaikkei mitään ostaisi :/ Viimeisimmäksi anoppi tyhjensi kirjahyllynsä meille...

    Jos en raivaisi, ei edes ulko-ovea saisi enää kiinni. Parissa vuodessa on päästy siihen, että ulkovarastoa tarvitaan enää väärän kauden kamojen säilyttämiseen, siellä ei enää ole "ehkä mä tarvin tätä vielä joskus"-tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole mitään järjestelmällisyyttä tai raivaamista vastaan. Sehän on hemmetin hyvä taito monessakin suhteessa. Mutta kyseenalaistan juurikin tuota KonMarin "tuottaako tämä esine sinulle iloa"-filosofiaa. Joka kuulostaa musta just sellaiselta kieroutuneelta länkkärishaibalta. Monilla meillä varmasti on tavaraa niin paljon että me voidaan miettiä sitä ilon kautta mutta musta se on vaan niin väärin. Kaipaisin jotain self help-opuksia siitä miten tuollaisesta opitaan pois, en sitä että vahvistetaan sitä tunnepuolta suhteessa materiaan.

      Poista
  3. Joo, ei valkosipulinpuristin tuo minulle varsinaisesti iloa. Tarvin sitä silti. En aio KonMarittaa sitä tai mitään muuta.
    Itse olen koittanut viime aikoina enemmän panostaa Juuti tuohon, että ostan vähemmän.

    KonMarittaa aion ainoastaan paidat niin kuin siinä neuvotaan ne viikkaa maan, pystyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa opetellut tuota että ostetaan vähemmän. Viime syksynä kun palasin töihin, ja talouspuoli parani ihan älyttömästi, tuli sellainen hetkellinen sokeutuminen että hittolainen tässähän voi nyt hankkia mitä vaan. Joka onneksi meni aika äkkiä ohi. Mielummin mietin, niin elämyksiä kuin tavaraakin. Että mistä on hyötyä, mitä tarvitaan. Mun ei tarvitse reissata toiselle puolelle maapalloa saadakseni iloa, vähempikin riittää. Mun ei tarvitse ostaa uusia vaatteita aina kauden vaihduttua, kivempaa on hankkia ajatonta ja säästä riippumatonta (joka tosi on haaste tässä maassa mutta ehkä varsinaiset ulkokledjut ei edes tähän kategoriaan kuulu). En ymmärrä kerskakuluttamista mutta en myöskään kerskahävittämistä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?