lauantai 23. huhtikuuta 2016

Lukuhaaste: Armain aika

48. Kirjassa on alle 150 sivua


Pertti Lassilan Armain ajassa on juuri tasan 150 sivua. Niin harvoin tulee vastaan näin lyhkäisiä kirjoja, että tämä oli aivan pakko sijoittaa haasteessa juuri tähän. Vaikka se olisi sopinut muuallekin.

Armain aika on kirja kodista, lapsuudesta, sodasta ja selviytymisestä. Tarina pyörii perheessä, jossa on isoisä, äiti ja poika. Vaimonta menettänyt mies, kaksi aviomiestään sodalle uhrannut vaimo ja isättömäksi jäänyt poika. On kesä 50-luvulla ja elämä on samaan aikaan täynnä täyttä huolettomuutta että maailman suurimpia murheita. Elämä tuntuu jo eletyltä mutta samaan aikaan kaikki on kuitenkin tässä ja nyt. On hyvä olla mutta suru, tietynlainen katkeruuskin kulkee mukana.

Rakastin Pertti Lassilan sanamaailmaa. Se oli turvallinen ja rauhallinen. Kirjailija luo tarinan kerronnallaan tarkan maiseman jonka voi nähdä, jopa maistaa ja haistaa, mutta mielikuvituksellekin jää sopivan reippaasti tilaa. Kirjassa vuoropuhellaan paljon, joskin aina pitkän pätkää yksittäisestä näkökulmasta ja se oli todella miellyttävää luettavaa. Muisteleva dialogi etenee loogisesti ja avaa tarinan eri puolia ja näkökulmia. Vastaan ei tullut mitään erityisiä nousuja tai laskuja vaan aika tasaista taivalta mentiin. Ja se oli mahdottoman mukavaa kyytiä.

Jostain syystä haluan sanoa että jos tykkäsit Aki Ollikaisen Nälkävuodesta, niin tykkäät tästäkin. Tarinat eivät liippaa läheltäkään toisiaan eikä Lassila ole yhtään Ollikainen mutta jostain syystä suussa on nyt tämmöinen maku.

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?