sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lukuhaaste: Koira joka kävi coffee shopissa

45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja


Koira joka kävi coffee shopissa tarttui kirjastosta matkaan puhtaasti nimensä ja kantensa takia. Siippa lainasi joskus Pete Suhoselta Hitlerin kylkiluun, mutta mä en sitä lukenut eikä muistaakseni sitten kyllä Siippakaan. Mä olen viime aikoina lukenut joskin hyvää, mutta tosi raskasta kirjallisuutta, joten tuntui että nyt väliin jotain kepoisaa. Tämän luvattiin olevan hauska ja kyllä se paikoin sitä olikin. Ei ehkä absurdin hauska mutta paikoin hihiteltävä.

Kirja kertoo juuri täysi-ikäiseksi tulleesta Jamista. Hän ei elämältä paljoa odota, josko saisi riittävästi coca-colaa juodakseen, näpsäkän näköisen tyttiksen ja autoksi Porsche Carreran. Jami työskentelee pizzakuskina joten niillä liksoilla ei autoja ostella eikä tyttöjä hurmata. Hän päättääkin alkaa huumekuriiriksi, sillä tienaa riittävästi ja elämä helpottuu. Ongelmaksi muodostuu se, että Jami ei pysty itse olemaan muulina koska hän ei voi niellä salakuljetettavaa lastia. Sattumalta serkkutyttö tarvitsee koiravahtia ja sitten Jamilla välähtää...

Olin aika myyty jo kirjan alkusanojen aikana. Sinänsä ei iskenyt välittömästi sitä oloa, että tuleepa nyt hyvä lukukokemus. Mutta tarinaa kohtaan iski välitön mielenkiinto. Suhonen nimittäin vihjaa melko suoraan, että tarina perustuu tositapahtumiin. Se ei selviä, kuinka paljon ja miltä osin. Hän vihjaa hieman the small penis rulesta (googlaa!), joka sai mut hykertelemään ja lukemaan koko kirjan hujauksessa.

Tarina on kokonaisuudessaan aika älyvapaa. Mutta kutkuttava koska ei voi tietää mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä on fiktiota. Vaikka aihe kirjassa on vakava, ei kirjaa kannata ottaa liian vakavasti. Suhonen on selvästi kirjoittanut tämän realistiset lasit päässä, ei ihaillen mutta ei myöskään saarnaten. Vaikka pyöritäänkin paljon yhden ja saman aihekokonaisuuden ympärillä niin mukaan mahtuu myös rakkautta, uskollisuutta ja myös yksi poikuuden menetys.

Kokonaisuus on paikoin salaliittoteoriamainen, varsinkin viittaukset. Ja tykkäsin siitä kokonaisuudesta, vaikka ei tämä nyt mikään tajuntaa laajentava (ehe ehe) lukukokemus ollutkaan. Loppusanatkin vielä vihjaavat tarinan olevan totta. Ja koska tarina on niin älytön, uskon sen sitä olevan. 

En usko että välttämättä luen Suhoselta mitään muuta tuotantoa, vaikka tämä mielenkiintoinen olikin. Ei jäänyt kuitenkaan niin iso polte. Mutta tykkäsin siitä että sijoitin tämän juuri tähän kategoriaan, koska tämä oli ehdottomasti vähän erilainen kertomus suomalaisesta miehestä. Ei todellakaan mitään Hotakaista tai Kyröä.

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?