lauantai 9. huhtikuuta 2016

Lukuhaaste: Unohtunut avain joka upotti Titanicin + muita historianmokia

36. Kokoelma esseitä tai kolumneja


Tämä nimihirviö on kirja, jota itseasiassa Siippa on pyöritellyt kirjastossa montakin kertaa. Kyllästyin katselemaan sitä sen arpomista ja lainasin tämän itselleni. Vähän laveasti survon tämän lukuhaasteeseen, kirjassa on lyhyitä tarinoita historiallisista mokista. Ehkä ne ei ihan mene esseiden tai kolumnien alle mutta ihan sama. Pituutensa takia puhun kirjasta mokakirjana.

Mokakirja kertoo 55 totaalista mahaplätsiä historiasta. Mokia, joiden seuraukset on olleet valtavia. Stipluja, jotka olisi saaneet jäädä tekemättä. Tämä oli ehdottomasti hauskin kirja pitkään aikaan, nauroin ääneen monesti. Lisäksi 3/5 meidän perheestä luki tämän, joka on varmaan jonkin sortin ennätys. Sama päämäärä myös tykkäsi tästä.

Kirja leikkaa ajallisesti läpi pitkän kaaren. Ensimmäiset mokat raportoidaan ajalta ennen ajanlaskua ja siitä sitten edeten kronologisesti tähän päivään saakka. Kirjailija paikoin jopa dumaa historiaa, tai ainakin sitä miten asiat meni. Mutta tyyli on hauskan sarkastinen ja toteaapa kirjoittaja itsekin esipuheessaan että jos nämä mokat olisi jääneet tekemättä, ei tätäkään kirjaa olisi kirjoitettu.

Ihan jokaisesta tarinasta en ollut yhtä innostunut kuin toisista, mutta huumori pelastaa paljon. Ja se olikin ehdottomasti se, mikä kannattaa tätä kirjaa. Osa mokista on nimittäin sentason feiluja että ne on pakko käsitellä huumorilla. Ja lähes jokainen tarina sisältää myös pienen mitä jos-aspektin. Että jos olisikin tapahtunut toisin, niin olisiko maailma samanlainen kuin se on nyt? Eräänlaista perhosefektillä leikittelyä siis. Moni tapahtuma on myös suoria ketjureaktioita. Kirjassa esitettiin hyvä vertauskuva, joka sopi useampaankin tarinaan; "joskus juuston reiät asettuvat siten, että sukkapuikko menee läpi."

Kirjassa ihmetellään pariinkiin otteeseen nykypäivän valossa, että miten joku historiallinen tapahtuma on koskaan päässyt tapahtumaan? Noitavainot on yksi näistä esimerkeistä. Kirja tarjoaakin pohdintaa ja vastauksia aiheeseen, mutta ehdottomasti monessakin kohtaa joutuu yhtymään kirjailijan mietintään; miten tämä on voinut päästä tapahtumaan? Osa tapauksista on niin käsittämättömän typeriä että on hankala ymmärtää. Ja vielä hankalampi on ymmärtää sitä, että osasta virheistä ei olla opittu yhtään mitään.

Tarinat on kerrottu lyhyesti ja ytimekkäästi. Melkoisella cut the bullshit-tyylillä. Mikä on juuri hyvä, tykkäsin. Jos luet tämän kirjan niin sulle selviää mikä painoarvo oli väärin annetulla lausunnolla Berliinin muurin kaatumisessa, miten väärä kellonaika vaikutti Sikojenlahden maihinnousuun ja mikä rooli oli 19-vuotiaalla opiskelijalla ensimmäisen maailmansodan syttymisessä. Tämä kirja ei ollut hömppää, mutta sillä sai tosi hyvin aivot vapaalle.

Lukuhaaste täällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?