maanantai 25. huhtikuuta 2016

Perhereissuja; Tallinna ja Tukholma

Mä inhoan matkustamista. Okei, ehkä tuo oli vähän liian raffi ilmaisu. En inhoa matkustamista. Inhoan matkustamista perheen kanssa. Reissaisin kaikista mieluiten yksin tai kavereiden kanssa. Tai no oikeastaan kotimaan matkailu on ihan jees perheenkin kanssa mutta sitten ylittyy mun kipuraja. Mutta, koska olen jäsenenä perheessä, jossa on kolme reissaamisesta tykkäävää päätä, joudun aina joskus joustamaan.

Me käytiin tuossa puolisentoista kuukautta sitten Kaksikon kanssa Tukholmassa. Ei olla isojen kanssa touhuttu moneen aikaan oikein mitään, joten ajateltiin että tämä on nyt semmoista kivaa yhdessä vietettyä aikaa. Ja kyllä meillä olikin oikeasti tosi kivaa! Tosin samantien kun lähdettiin, iski meihin kaikkiin ihan järjetön ikävä Kolmosta jota podettiinkin sitten ihan koko reissu. Eli todettiin että ehkä matkustaminen ei ole yhteisenä aikana isojen kanssa se kaikista täsmäisin juttu. Kaksikkokin siis poti tolkutonta ikävää koko reissun ja vähän kaikessa mitä tehtiin säestyi koko ajan lause "Kolmas tykkäisi tästä tosi paljon".

Alunperin meillä oli tarkoitus lähteä jonnekin vähän pidemmälle nelisin. Pidennetty viikonloppu jossakin akselilla Keski- tai Etelä-Eurooppa. Vaan sekä mua että Siippaa vaivaa vähän epäluulo että huoli Euroopan turvallisuustilannetta kohtaan joten hylättiin tämä ajatus. Tokikaan me ei kuvitella että eletään missään lintukodossa mutta on ehkä eri asia noin lasten kannalta, jos jotain sattuu paikassa jonka äidinkieltä esimerkiksi puhut tai edes ymmärrät. Me ei todennäköisesti Siipan kanssa olisi osattu rentoutua laisinkaan jossain kauempana. Haluttiin kiva reissu ja irtiotto ja ne kaupungit jotka meitä kiinnosti kauempana on olleet viime aikoina levottomia ja muut vaihtoehdot sitten taas oli sikakalliita. Eli päädyttiin sitten vain risteilemään Tukholmaan.

No mähän en kyllä oikeastaan tykkää olla laivallakaan. Muutama tunti on ihan fine mutta yön yli on jo ehdottomasti liikaa. En kestä olla jumissa siellä kiulussa kaikkien känniääliöiden kanssa. Tykkään syödä hyvin ja kantaa taxfreestä hulluna karkkia mutta siinäpä se. Mutta nämä risteilemisetkin nyt menee sitten siihen kategoriaan että en ole ainoa tässä perheessä. Ehkä kestän silloin tällöin poistua omalta mukavuusalueeltani.

Kohti Tukholmaa!
Laivallahan ei oikeasti ole oikein mitään konkreettista tekemistä jos sulla on jo isompia lapsia. Pienet on aika kivasti huomioitu mutta isoille on tyyliin tasan yksi pelihuone, jossa mun lapset ei ainakaan kovin kauaa viihdy. Oltiin otettu Kaksikolle oma hytti, joka oli ehdottoman kiva juttu koska luulen että päät olisi kolisseet yhteen ja kovaa jos oltaisiin oltu kaikki yhdessä ja samassa tilassa. Samaa aion soveltaa ihan aina jatkossakin, oltiin sitten laivalla tai hotellissa. Mä myös nukun laivalla aina tosi huonosti joten siinäkin mielessä oli hyvä että lapset oli omassa hytissään. Sain unettomuushetkinäni rauhassa lukea ja touhuta ilman pelkoa että häiritsen kaikkia. Siippaa ei lasketa koska se tietää että olen herkkäuninen ja hyväksyy sen että jos mä lähden mukaan reissaamaan niin siinä on se riski että pidän valoja päällä aamuyöstä jotta saan luettua.

Meillä ei ollut mitään sen isompia suunnitelmia reissun suhteen. Aikuisille hyvää ruokaa ja teineille uusia vaatteita, siinäpä se. Iskin kummallekin pojalle aikamoisen läjän kruunuja kouraan ja tenttasin vähän että mitä ollaan etsimässä. Koska se aika, mikä siihen maissa olemiseen on varattuna, on senverran lyhyt niin tällä kertaa yritettiin iskeä mahdollisimman monta kärpästä yhdessä iskulla ja marssittiin suoraan keskustaan. Siinä nähtiin samalla kuninkaanlinnat ja muut sekä saatiin ne Kaksikon vaatekaapit täytettyä. Jos olisi ollut enempi aikaa niin olisin vienyt lapset ostoksille mielummin keskustan ulkopuolelle.

Tukholmassa oli jo ihanan keväistä joten oli tosi kiva olla ulkona. Aurinko paistoi ja oli melko lämmintä, ainakin jos vertasi räntäsateiseen Helsinkiin. Me ei ikinä täällä kotosalla kierretä tuolla lailla ostoksilla vaan tehdään täsmäiskuja. Kävikin nyt siis niin että Kaksikolta loppui puhti ennen kruunuja. Saatiin ihan tosissaan patistella että ne viimeisetkin kruunut katosi ja vaatetta löytyi. Kumpikin teki tosi hyviä ja ennenkaikkea mieluisia löytöjä. Mä olisin halunnut juosta kaikenmaailman ruokakaupoissa ja esimerkiksi harkita vähän pidempään missä syödään mutta koska tämä nyt oli lasten reissu niin heidän ehdoilla mentiin. Joku lovi ajasta meni tuliaisten etsimiseen, siis kelatkaa näitä nykyajan teinejä! Kaksikon kaverit oli pyytäneet tuomaan jotain hiton kosteusvoiteita! Jo on ajat muuttuneet, silloin kun itse oli tuon ikäinen niin sitä halusi tuliaiseksi röökiä ja karkkia.

Maissa ei siis koettu mitään ihmeempiä kulinaristisia ihmetyksiä koska PizzaHut sai kunnian kadottaa nälkämme. Mutta laivan buffet sen sijaan oli aivan mahtava. Toka varsinkin oli ihan elementissään kun sai ahtaa itseensä niin paljon sushia, simpukoita ja katkarapuja kuin pystyi. Oltiin erityisen tyytyväisiä sekä iltaruokailuun että aamupalaan buffassa.

Buffan jälkkäripöytä oli ihana. Santsasin kahdesti.
No sitten Tallinnaan, jossa päiväretkeiltiin eilen. Tällä kertaa mukana oli myös Kolmas sekä mun äiti. Osa meistä kun on buukannut itsensä töihin ja vielä yövuoroon äitienpäiväksi joten vietettiin sitten nyt yhdessä vähän aikaa. Tällä kertaa oltiin mietitty päivää vähän meidän aikuistenkin kantilta koska harvoin liikutaan missään tällä porukalla. Kaikki on kehuneet Tallinnasta Kalamajan kaupunginosaa ja kun vähän perehdyin niin tuntui että se on kyllä ihan meidän kohde.

Lähtö Tallinnaan oli aikaisin aamulla. Ekan mielestä ihan liian aikaisin. Tyyppi nukkui suurimman osan menomatkasta. 
Kalamaja starttaa ihan siitä sataman kupeesta, vanhankaupungin vierestä. Meillä meni hetki haahuillessa koska olisin halunnut käydä Estonian design housessa. Kesti hetki hahmottaa missä se on ja sitten huomattiinkin ettei pulju edes ole auki sunnuntaisin. Lähdettiin sitten kohti Telliskiveä, josta olin etukäteen lukenut että sieltä löytyy vaikka mitä. Mutta jo kävelymatkalla Koplin varrelta bongattiin pari valtavaa kirpputoria, kauppahalli sekä markkinat joihin sitten päädyttiin pyörimään. Mun äiti sekoaa aina kauppahalleissa ja vastaavissa ja niin tälläkin kertaa. Oltiin etukäteen ajateltu että päädytään loppupäiväksi Rocca al Mareen, jossa teinit saa valita missä kaupoissa käydään, koska Tallinnaan luvattiin aika huonoa keliä iltapäivästä eteenpäin. No, meidän aikataulut petti täysin koska meillä meni tuolla Koplissa varmaan pari tuntia. Ja siellä olisi helposti viihtynyt vielä pidempäänkin.

Päästiin lopulta Telliskiveenkin asti jossa myös puikkelehdittiin ja pyörittiin. Pakko kyllä hehkuttaa Kalamajan kirpparitarjontaa! Niiden takia nimittäin alunperin Kalamajaan halusinkin. Aivan huikean laadukasta ja siistiä tavaraa ja kaikki hyvin esillä. Ja ainakin omaan silmään näytti että tarjonta oli vähän erilaista kuin Helsingissä. Me ei kuitenkaan kannettu vaatetta ja muuta mitenkään älyttömästi (itselleni ostin vain yhden mekon) koska yksinkertaisesti ei ole tarvetta nyt millekään. Mutta ehdottomasti haluan tehdä uuden reissun Kalamajan kirppiksille kunhan saan vaan nuo kaappini koluttua ja tutkittua mille nyt oikeasti olisi tarvetta. Tuolta nimittäin löytyi omaan silmään ja tyyliin sopivaa vaatetta todella paljon. Ylipäätään Kalamajan alueella oli hinta-laatusuhde mun mielestä just hyvä. Meidän matkaan tarttui mm. mausteita, pähkinöitä ja vähän tuoretavaraa mitä ei Suomesta ole sattunut silmiin (esim. Karhunlaukkaa). Nuoriso ei kirppistelystä niinkään syttynyt mutta tykkäsi kyllä kierrellä ja katsella.

Keli oli puolet reissusta tosiaan aika kehno ja se harmitti siinä mielessä että Kalamaja on tosi kaunis kaupunginosa ja siellä olisi ollut kiva ihan vaan kierrellä ja kaarrella ja hengata. Vettä alkoi satelemaan iltapäivästä pikkuhiljaa kiihtyvään tahtiin ja jouduttiin luovuttamaan ja siirtymään sisätiloihin. Kello näytti tässä vaiheessa niin paljon että ei uskallettu enää Roccaan asti suunnata vaan marssittiin keskustan ostoshelvetteihin, koska oli pakko saada katto pään päälle pian. Tämä oli siinä mielessä sääli koska mä en itse ainakaan saa oikein mitään irti noista Tallinnan keskustan kaupoista.

Alkuillasta hyytyi myös pienin. Mummun ostama kaulin pysyi tiukasti kädessä unienkin ajan.
Muksut jaksoi koko päivän tosi hyvin mutta kyllä se sade verotti. Yhdessä vaiheessa näytti siltä että Eka jäätyy pystyyn justiinsa (teinit ja pukeutuminen....) eikä Tokakaan jaksanut olla oma hilpeä itsensä kun vettä vihmoo naamalle joka suunnasta. Sään pitää yksinkertaisesti olla jotain ihan muuta jotta lapset jaksaa. Ja verotti se kyllä itseltäkin sitä kestävyyttä, oltiin Tallinnassa vaan päivän verran ja mä näytän siltä kuin olisin ollut vähintään viikon jossain Oktoberfesteillä.

Paljon jäi katseltavaa ensi kerraksi ja muutama takuuvarma paikka johon haluan palata. F-hoone jäi nyt testaamatta mutta ensi kerralla sitten sinne syömään. Meillä oli tosi kiva päivä kelistä huolimatta ja jos tämä nyt jotain motivoi niin käymään vaatekaapit läpi jotta näkee mitä tarvitsee. Kalamajasta ne puuttuvatkin nimittäin löytyy!

Mähän tosiaan tykkäisin matkustaa kaikista mieluiten melkeinpä yksin. Jotenkin jo pelkästään yhden hengen tavaroiden pakkaamisessa ja yleisessä logistiikassa on mulle tarpeeksi, saati sitten että pitäisi huolehtia vielä lastenkin vastaavat kuntoon. Mutta koti-isivuodet on tehnyt jotakin sekä mulle että Siipalle, koska nyt kun on reissattu nämä pari pientä matkaa niin mullakin on ollut kivaa. Siippa nimittäin on hoitanut suurimman osan logistiikasta ja huolehtimisesta, pakannut tavarat ja hoitanut passit ja varailut ja muut. Mä olen oikeastaan vain matkustanut. Joku muu on varmistanut että kaikki kamat on mukana ja lapset tietää missä olla ja mennä milloinkin. Oikeasti kummallakin reissulla oli tosi kivaa. Niin kivaa että mäkin olen alkanut haaveilemaan muistakin perhereissuilusta kuin kotimaan rajojen sisällä tapahtuvista matkoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?