perjantai 15. huhtikuuta 2016

Tyytyväinen veronmaksaja

Mulla on tarve jakaa kaikki ällötarinat teidän kanssa (kierukan laitosta tarinaa täällä) joten heitänpä kehiin kertomuksen myös viisaudenhampaiden poistosta. Mä en itse suosi ollenkaan googlea, jos lähtee jotain terveyteen liittyvää selvittämään, mutta en omasta kaveripiiristäkään saanut irti kuin pari positiivista kokemusta viisaudenhampaan poistosta, joten heitetään tämä nyt sinne kaikkien kauhutarinoiden joukkoon. Yleensähän sitä nimittäin kuulee vaan niitä negatiivisia kokemuksia näistä hammashommista. Mutta mun kokemus oli pelkästään positiivinen.

Multa on ensimmäinen viisaudenhammas poistettu jo vuonna 2002. Odotin silloin Tokaa ja se viisaudenhammas hiersi niin pahasti että sen ympäristö tulehtui jatkuvasti. Se poistettiin päivystyksellisesti eikä ollut lainkaan kamalaa. Sain kouraani lähetteen röntgeniin, ja käskyn käydä kuvattavana kunhan olen synnyttänyt jotta selvitettäisiin miten alavisurit kannattaa poistaa. Noh, harvahan meistä nyt varsinaisesti nauttii hammaslääkärillä käynnistä ja koska visurit ei vaivanneet niin skippasin koko touhun. Neljäntoista vuoden ajan.

Ajan kanssa alkoi visuritkin vaivaamaan ja muutama kuukausi sitten kyllästyin siihen että jatkuvasti jompaa kumpaa poskea särki. Varasin ajan ihan tavalliseen hammastarkastukseen ja otin asian siellä puheeksi. Hammasto kuvattiin, aika varattiin ja nyt olen kahta visuria vajaampi. Ja älyttömän tyytyväinen. Ainoa mikä harmittaa on se, että siirsin tätä koko höskää näin kauan.
Muutama kuukausi tässä välissäkin meni odotellessa, ajat nimittäin oli tosi kortilla, mutta kaikenaikaa mulle vakuuteltiin että jos visurit alkaa vaivaamaan ihan kunnolla, niin hoidetaan ne aiemmin pois.

Mulla ei ole mitään hammaslääkärikammoa sinänsä, en mä nyt sinne tuoliin mitenkään polkkahypellen mene mutta en oikeastaan pelkääkään. Mutta oon ollut lasten hammaslääkäreissä senverran mukana että sen myötä on tullut semmoinen pieni... mitenhän tämän nyt ilmaisisi... vastenmielisyys. Se suun ronklaaminen on nimittäin paikoin aika hurjan näköistä. Todennäköisesti iso osa suuhun liittyvästä hoidosta näyttää hurjemmalta, kuin tuntuu. Ja osa instrumenteista on myös aika massiivisen näköisiä.

Kävin siis alkuviikosta tuossa hampaiden poistossa ja koko hommassa meni puuduttamisesta taitosten puremiseen hurjat viisitoista minuuttia. Ja niitä visureita poistettiin tuossa ajassa siis kaksi. Puudutus oli riittävä, hammaslääkäri tosi taitava ja asiantunteva ja potilaskin oli hurjan reipas! En tiedä muuten mitä puudutteille on tässä tapahtunut mutta nekään ei tuntunut missään. Ja jos pysyin laskuissa mukana niin puudutuspiikkejä tuli kaikenkaikkiaan viisi.

Multa irtosi kumpikin hammas ihan vaan vetämällä. Ihan ongelmitta eivät lähteneet, mutta kuitenkin ilman että mitään piti porata ensin osiin. Hammaslääkäri oli kaikenaikaa ihan mahtava, siinä samalla esimerkiksi kehui miten hyvässä kunnossa mun hampaat muuten on. Mä tarvitsen aina vähän sellaista henkistä päähäntaputtelua jotta luotan. Erityiset pointsit annan lekurille siitä, että se ihan oikeasti jäi miettimään että koska minä olisin mun työhön työkykyinen tuon operaation jälkeen. Eikä vaan automaattisesti tyrkännyt saikkulappua ajalle x. Eli jos sie tarvitset oikei hyvää suutohtoria niin täs ois siulle sellanen. Lisätiedot privana.

Puudutuksen hävittyä tuntui lähinnä sellaista jomottelevaa kipua, joka taintui kipulääkkeillä. Toipuminen on vielä senverran kesken että siitä en montaa sanaa pysty sanomaan, mutta päivä päivältä menee paremmin eikä missään vaiheessa nyt mitenkään kovin tuskaista ole edes ollut. Eniten tässä toipumisaikana on ärsyttänyt suussa ollut ommel, jonka saatoin tänään omatoimisesti vähän poistaa...

Eli suosittelen ihan oikeasti että kannattaa poistaa ne viisaudenhampaat, jos niitä suussa roikkuu. Et sä niillä mitään tee. Mulla on vielä yksi hampaanpoisto edessä ja jos se nyt sitten onkin joku horror-reissu niin en vaan kerro siitä täällä. Mutta nyt tämä reissu ainakin oli ihan mahtava ja sanon että ei niitä hammaslääkäreitä tarvitse pelätä. Ei tehnyt kipeää, ei ollut kamalaa, ei jäänyt traumoja. Kukkis approves!

Tässä turvotus pahimmillaan. Niinpä, mikä turvotus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?