keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Lukuhaaste: Henkireikä

15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma

Etukansi
En olisi todellakaan valinnut Henkireikää kannen perusteella. Kolmosen mielestä siinä on itseasiassa numero 4. Oikeastaan tajusin kannen vasta kun näin takakannen. Se ei kuitenkaan parantanut kokonaisuutta, rumat nämä kannet on silti. Kuvituksen idea aukesi kun kirjan oli lukenut.
Tämä on musta itseasiassa sillälailla vänkä juttu miettiä kun onhan kirjan kansi aika oleellinen juttu. Ainakin kirjaa valittaessa. Ja on se sanontakin se että ei pidä tuomita sisältöä kansien perusteella. No joo ei, mutta kyllähän ne kannet vaikuttaa. Ainakin jos on joku vieraampi kirjailija. Vaikka joku vasta-aloittanut. Helppohan se on jonkun Hotakaisen heittää kirjojensa kanneksi mitä sattuu bulkkia koska kaikki tietää kuka se on.

Mutta. Tässä kirjassa oli rumat kannet. En tajua tuota pinkkiä väriä tässä yhtään. Tai ehkä vähän tajuan nyt kun olen tuon lukenut mutta noin niinkuin jos mietin tilannetta että kirjastossa nappaisin käteeni. Ei sytytä. Tuommoinen ällö.

Takakansi
No sitten siihen kirjan sisältöön. Henkireikään. Aina kun mä luen Hotakaista niin mä muistan miksi en lue Hotakaista. Toisaalta kadehdin Hotakaisen rikasta ja kuvailevaa kirjoitustapaa koska se on tosi omalaatuinen. Hänen käsialansa tunnistaa aina ja sitä voi kuvailla Hotakaismaisena. Lukiessa mietin aina että hittolainen, tämmöiseenkin voi ihminen taipua. Että tällälailla voi osata kirjoittaa.
Kuitenkin se tapa ja tyyli alkaa aika pian mun mielessä tuntumaan blaablaablaalta. Aika pitkäveteiseltä. Kuvaillaan vaan mutta mitään ei varsinaisesti tapahdu. Sivulauseen sivulauseen sivulauseen sivulause.

Blaablaablaa tekee sen että se lukema ei jää päähän. Sitten pitää palata takaisin ja yrittää kelata kirjaa niinkuin jotain c-kasettia että mitäs tässä kävikään. Sitten turhauttaa ja ärsyttää ja menee turhaa aikaa. Ei kirjaa pitäisi lukea taaksepäin vaan eteenpäin. Ei kirja ole mikään c-kasetti.

Luulen että nämä Hotakaisen hengentuotteet toimisi mulla kaikista parhaiten näytelminä. Lukemani Hotakaiset on itseasiassa olleet ihan valmiita näytelmiä. Miksihän mä en ole koskaan käynyt teatterissa katsomassa Hotakaisia?
Kari Hotakainen on hemmetin kova ja lahjakas kirjailija mutta ei hän osaa luettavia tarinoita tehdä. Ne toimii leffana tai näytelminä. Katsottuna.

Kirja on puoleenväliin asti aika jargonia. Puolessavälissä meinaa alkaa vähän tapahtumaan. On rikospoliisia, Suntiota, Parturi-kampaajaa ja yksi sekakuoro. Koko ajan kerrotaan. Paljon ja ei mitään. Mielenterveys häilyy. Sekä kirjassa että lukijalla.

Kun tämän saa tahkottua loppuun niin huomaa että kirjan nimi on aika hyvä osoitus sanaleikittelevästä suomenkielestä. Viimeinen sivu oli kirjan oivaltavin. Oikeastaan koko tarina aukesi siinä viimeisellä sivulla. Jota ei kuitenkaan tajua ellei lue ensin koko kirjaa. Oikeastaan hyvin älykäs kokonaisuus. Melko pitkäveteinen vaan.

Lukuhaaste täällä

Ps. Nyt on perätysten aika monta Finlandia-ehdokasta tahkottuna. Todellakin nyt jotain ihan muuta! Yritin tuossa jo Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunkia mutta ei hittolainen. Ei vaan iske. En tykännyt Teemestarin kirjastakaan yhtään. Sen sentään luin loppuun mutta kudotut kujat jätin nyt kesken. Leena Lander, mulla on sua kohtaan nyt todella kovat odotukset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?