perjantai 20. toukokuuta 2016

Lukuhaaste: Kirjeitä saarelta

41. Kirjassa lähetetään kirjeitä



Lukuhaasteessa on muutama kohta, joihin oon joutunut hankkimaan vähän vinkkiä ja apua haasteen Facebook-ryhmästä. Tämä kohta oli just sellainen. En äkkiseltään saanut päähäni yhtäkään kirjaa, jossa lähetettäisiin kirjeitä. Enkä jaksanut lähteä kirjastoon plarailemaan, koska olisin kotiutunut sieltä vaan ison kirjaläjän kanssa, joista yksikään ei olisi ollut sitä mitä lähdin alunperin hakemaan. Ryhmästä irtosi useampikin vinkki ja kirja-arvostelu joiden perusteella nappasin muutaman vaihtoehdon. Joista luin sitten tämän. Kirjeitä saarelta.

Tämä oli aika söpö kirja. En keksi muuta kuvaavaa sanaa. Vähän hömppä mutta just sopivaa luettavaa kun toukokuu tamppaa jalkoihinsa. Kirjeitä saarelta on romaani, joka koostuu pelkistä kirjeistä. Rakastettujen välillä, sukulaisten välillä, ventovieraiden välillä. Ensimmäinen kirje on fanikirje, josta alkaa vuosien kirjeenvaihto joka kasvaa huomaamatta rakkaustarinaksi. Tai lukija huomaa tämän aika piankin, kirjeiden kohteilla kestää joku tovi tajuta tunnepuolen tohinat. Ensimmäisen maailmansodan aikana luemme Elspethin ja Daveyn välistä kirjeenvaihtoa, toisen maailmansodan aikana taas Elspethin tyttären Margarethin ja hänen sulhasensa kirjeenvaihtoa. Siinä samalla Margareth löytää äitinsä sodanaikaisen kirjeenvaihdon, josta Margareth ei ole tiennyt mitään ja sitten alkaakin tapahtua...

Kirja sijoittuu siis ensimmäisen ja toisen maailmansodan huitamille. Tämä olikin vähän sellainen menneiden aikojen versio virtuaalirakkaudesta. Tindereiden ja ylipäätään nykyisen virtuaalitodellisuuden aikakaudella oli hauska lukea tekstin pohjalta syntynyttä rakkaustarinaa. Ja nimenomaan sellaiseen aikaan sijoittuvaa, kun teknologia ei edesauttanut siinä kirjeenvaihdossa. Monihan on nykypäivänä tavannut kumppaninsa netissä ja nykyaikana viestejä voi vaihtaa useita minuutissa. Kirjan aikakaudella taas saattoi mennä viikkoja, joskus kuukausiakin ennenkuin viesti ja tekstit tavoitti vastaanottajan. Huikeaa! Talk about pitkäjännitteisyys ja kärsivällisyys!

Tykkäsin kirjan soljumisesta, sitä oli nopea ja helppo lukea. Nyt ei vaan taipuisi mihinkään Tolstoihin. Yritin olla vähän skeptinen lukija mutta tarina vei. Niin siinä vaan kävi että jo ennen puolta väliä huomasin huokailevani rakkauden edessä ja ajattelevani että tää on ihana!!! Tämä kirja myös valvotti koska ei malttanut mennä nukkumaan. Senverran juonenkäänteitä oli saatu taiottua mukaan. Ja ehkä se menee sen piikkiin että omat aivot tuntuu tällä hetkellä lähinnä liian kauan jauhetulta purkalta, mutta ne juonenkäänteet tuli mulle ihan yllätyksenä. Vaikka ne oli kuitenkin aika selviä. Kirja meinasi välillä sortua vähän turhan imeläksi mutta onneksi ne oli vain tosi pieniä yksittäisiä hetkiä, ei kokonaisuus.

Kirjan miljöö oli sota-ajan Eurooppa, mutta tykkäsin erityisesti siitä että kirja sijoittui pääsääntöisesti Skotlantiin. Oma sydän jäi sinne muutaman vuoden takaisella pikavisiitillä ja ei mene varmaan yhtäkään vuodenaikaa etten haaveilisi sinne paluusta. Ehkä jo tänä kesänä?

Näin jälkikäteen ajateltuna kirjeromaani voisi olla täysi floppikin. Pelkkään kirjeenvaihtoon perustuva tarina voisi helpostikin losahtaa jo kirjan alkumetreillä. Tällä kertaa niin ei onneksi käynyt vaan kirja oli tosi onnistunut kokonaisuus, se yksinkertaisesti toimi vaikka ei tässä nyt pyörää uudestaan keksitty. Eikä tarvinnutkaan. Tämä tuntui jotenkin tosi ainutlaatuiselta lukukokemukselta. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä mutta jotain omaa luokkaansa kuitenkin.

Jos haluat iskeä aivot vapaalle ja vähän romantiikan nälkäkin vaivaa niin lueppa kuule tämä! Ei ole kuitenkaan niin makea että iskisi diabetes.

Lukuhaaste täällä

4 kommenttia:

  1. minuun tämä stoori ei uponnut ollenkaan, vaikka olenkin vannoutunut hömppeen suurkuluttaja.

    Olen kirjoittanut itselleni muistiin, että "tarina melkein nousi siivilleen, loppuratkaisu oli hätäinen, melkein klisheinen"

    En edes muista, mitä tarinassa tapahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että jonain toisena hetkenä tämä ei olisi mullakaan kolahtanut. Mutta nyt satuin lukemaan sen sellaisena aikana ja mielentilassa että toimi. Mä olen entinen hömppeen suurkuluttaja, nykyään koen osan entisistä suosikeistani ihan kamalaksi kuraksi. Tämä oli jotenkin hyvä välimaasto, hömpettä mutta ei liian. Kieltämättä loppuratkaisu oli aika klisheinen mutta ei se olisi muulla tavalla voinut loppua :D

      Poista
  2. Minäkin emmin hieman tarinan kanssa, mutta sen loppu sulatti minut. Pidin tarinasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että mullakin tämä olisi voinut aiheuttaa empimisiä ja itseasiassa vallan yökkäyksiäkin jos olisin lukenut tämän jonain toisena ajankohtana tai toisissa mielentiloissa. Mutta just nyt kyllä upposi. Tykkäsin kanssa tarinasta, lopusta myös, mutta tuskin luen toiste. Tämä oli kuitenkin tosi virkistävä höttönen nykyisten höttöjen seassa. Vähän erilainen.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?