keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Moikkailua

Hölistäänpölistään nyt ennenkuin kuulumiset menee taas kilsoiksi. Ekat euroviisut takana ja mulla on kahden viinilasillisen krapula. Yllätyksiä ei tullut, huomenna sitten uudet krapulat valvomiset.

Pikkasen huokailen heti ekaksi taas tuota meidän esikoista.... ei taas ole teinillä huolen häivää. Tyyppi käväisi pääsykokeissa. Aamusta oli että saanko rahaa ruokaan. Ihmettelin siinä että kestääkö ne niin kauan että ei ehdi omalle koululle syömään, joka on melko lähellä itseasiassa. Ei ollut varma. Sitten soitteli sieltä pääsykokeista että saako ruokarahaa. Sanoin että saa. Jonka jälkeen Eka totesi että täytyy tulla hakemaan pankkikortti ensin koska ei ottanut sitä mukaan koska ei tiennyt saako rahaa (tässä vaiheessa pääsi äidiltä naamapalmu). Johon totesin että eikö se ole sitten sama syödä kotona, nopeammin selviäisi niin. Varmuutta ei ollut koska pääsykokeet jatkuu, että onko tauko 45 min vai pidempään. Mulla sattui olemaan iltavuoroon meno joten nakkasin pienimmän lähestulkoon niska-perseisesti päiväkotiin ja laukkasin järjetöntä vauhtia kotiin kokkaamaan ja valmistauduin vielä heittämään jannun takaisinkin sinne pääsykokeisiin. Kun siinä olin heitellyt riisiä pitkin keittiötä, osa taisi osua pannullekin asti, sain jotain syömisen tapaista valmiiksi. Ihan laitoin lapselle jäähtymäänkin että saa nopeammin syötyä ja ei suu pala. Sieltä sitten kotiutui superkiukkuinen esikko jota ei kysyttäessä tietenkään vaivannut mikään, mitä sä tenttaat. Ja taukoakin oli edessä kuulemma puolitoista tuntia. Että se siitä hosumisesta sitten. Mökötti hiljaisesti, söi ja lähti. Pääni saattaa räjähtää ennenkuin kesäloma alkaa.

Aika matalaliitoa muuten onkin luvassa sinne lomaan asti. Koko toukokuu ja oikeastaan melkein kesäkuukin on täynnä tosi kivoja juttuja, vapaita päiviä ei hirveästi näytä olevan. Mikä on tositosi jees mutta pakko myöntää että eniten tässä ennen lomaa on piristäneet nuo muutamat lämpöiset päivät. Valo ja auringon lämpö. Ei ole yhtään niin kettuuntunut olo kaikesta. Rakas joulupukki, ei enää ikinä kaamosta ja lunta kiitos. Mulla ei nyt mikään posketon väsy ole päällä mutta vähän motivoitumisvaikeuksia kuitenkin. Tuntuu että sen takia tarvisi pidemmän irtioton. Rykäisen tuossa juhannuksen päätteeksi melkein viikon vapaat joten josko se jeesaisi sitten loppukirinä siinä kalkkiviivoilla ennen lomia.

Kivoja juttuja on itseasiassa nyt niin paljon että kaikkiin ei edes pääse ja on vähän jopa vaikeaa myöntää että näin se nyt menee. Lapsia ei voi tuupata hoitoon koko ajan ja pitäähän sitä itsekin joskus vähän levätä. Mutta silti, haluaisin joskus vähän multiploitua. Tuohon mitenkään nyt liittymättä tunnustettakoon että oon itseasiassa pikkasen käyttänyt tässä parina viikkona päivähoitoa törkeästi hyväkseni. Olin tosi hienosti suunnitellut itselleni kuudeksi viikoksi sellaiset työvuorot, että jokaiselle viikolle osui yövuoroja. Voin kertoa että tässä on pikkasen oltu poikki ja rytmittömiä ja sekaisin. Kieltämättä melkoisesti puhalluttaa. Nyt on onneksi melkein kolme viikkoa seuraaviin ja ylipäätään ennen kesälomaa yövuoroja ei taida olla kuin kuusi. Eli selvisin! Kiitos vaan päivähoidolle, joka mahdollisti että sain parina vapaapäivänä nukkua univelkojani pois. Josko tästä oppisi taas vähän järkevämpää työvuorosuunnitteluakin...

Vappu tuli ja meni. Isot oli isilässä ja mä kerrankin vapailla. Tykkään pitää vappuna vapaata vaikka en siitä vapun vietosta niin välitäkään. Mehän on yleensä pidetty tässä meillä lapsellinen brunssi vappupäivänä, mutta skipattiin touhu tällä kertaa. Kun iso osa omista lapsista ei ollut kotona niin ei jotenkin huvittanut. Eikä kukaan kysellyt touhun perään niin ajateltiin että ei tänä vuonna. Sensijaan suunnattiin kavereiden kanssa Weeruskan uudenkarhealle brunssille ja voihan pojat! Olipahan hyvä! Aattona käväisin muutaman kaverin kanssa ekaa kertaa Korjaamolla brunssilla ja sekin oli tosi kiva. Spessumaininta siitä että tilaa oli tosi hyvin pöytien välissä eikä kaikkia paikkoja oltu ahdettu toisiinsa kiinni. Mukana sattui olemaan kaveri jonka kanssa on tunnettu vuosikymmeniä ja siinä sitten muisteltiin menneitä yhteisiä vappuja, jotka ajoittui tuonne teini-iän huitamille. Hieman oli ajat niistä muuttuneet. Toinen on viimeisillään raskaana ja mä vaan tyytyväinen siitä kun on rauhallinen vappu edessä.

Perinteinen munkkikasakin jäi tällä kertaa tekemättä. Ei jaksanut vaan näille meidän suille. Siippa teki yhtenä iltana pienen satsin sitruuna-rahkamunkkeja, jotka olikin niin älyttömän hyviä että harkitsen vakavasti että siirrytään jatkossa kokonaan niihin. Kaupan munkit oli kanssa ihan hyviä, ei kotitekoisen veroisia mutta hyviä. Eritoten omarit. Vappu näkyi muillakin menevän aika erilaisena. Kaikki näkyi mun somen mukaan olevan joko Tukholmassa tai Oslossa Adelen keikalla.

Siipalla on synttärit!
Lämpöisten kelien myötä mun tekisi mieli nillittää vähän parveketupakoinnista. Onko ehkä maailman ensteksi ällöttävintä. Oon tainnut muuten nitistä asiasta täällä joskus ennenkin? Ehkä joku satunnainen illanviettomainen röpsöttely vielä menee mutta että päivittäin?? Pariltakin suunnalta tulleena?? Kerran tunnissa?? Oikeasti yök! Todella toivon että kaikki mahdolliset esitykset parvekeröökaamisen kieltämiseksi menee läpi. Sääntösuomi näytä voimasi!

Kolmas on taas muuten hassuista hassuin. Sanoo Tokaa Ekiksi, joka ei ole mitenkään päin sinnepäinkään Tokan oikeaa nimeä. Ei taivu edes lempinimeksi omasta nimestä. Mutta Eki kuin Eki. Kaikki Ekittelee sitä nyt, ainakin täällä kotona. Pitäisiköhän Tokan bloginimikin muuttaa Ekiksi?

Kolmosen kanssa käväistiin tällä erää vika puheterapia eilen. Puhe on edelleen ikätasoaan jäljessä mutta jos nyt katsotaan lasta ihan vaan omana yksilönään niin kehitystä on tapahtunut ja paljon. Ja vaikka niin haikailin sitä että voikun se vaan viittoisi aina, niin pakko myöntää että onhan tuo puhuminen avannut tyypistä ihan uuden puolen. Tuntuu että sinne sen mieleen ja sielunmaisemaan pääsee sisälle nyt paljon syvemmälle kun jutellaan sanoilla. Kolmosella on muuten hassu tapa aloittaa kaikki lauseet sanalla no. Otatko maitoa vai vettä? No maitoa. Isi vai äiti? No isi. Jne.

Ja hei muistatteko kun joskus kirosin sitä kun teinit huiteli paukkupakkasilla nilkat paljaana menemään? No nyt on sitten se toinen ääripää eli reilut +20 ja hupparit päällä mennään. Ei voi riisua. Nyt on joku shortsit + huppari-genre valloillaan. Onneksi on edes ne shortsit mutta silti. Edelleen, pääni saattaa räjähtää ennen kesälomaa.

4 kommenttia:

  1. Aaaa, tää selittää miks mulla oli niin outo olo eilen, kun huitelin +20 kelissä toppi päällä (ja hikoilin). Epämääränen hupparigenre on tainnu saavuttaa teinien lisäks myös aikuiset ihmiset! :D

    VastaaPoista
  2. älä räjäytä päätä, parempi pitää se ehjänä vaan.

    Ja kurkkaa haaste blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pikkasen saattaa räjähtää. Tai rähjätä :p

      Ja kiitos, koppaan!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?