torstai 30. kesäkuuta 2016

Eroahdistusta

Tänään on nyt sitten se päivä kun Eka lähtee kuukaudeksi pois. Tuntuu ihan kamalalta. Ei tunnu vielä että on ikävä mutta harmittaa. En mä halua että se lähtee! Mä haluan lomailla sen kanssa. Tosin senverran muutosta saatiin onneksi kesäkuvioihin että Eka kotiutuukin niin, että meillä on viikon verran lomaa yhdessä. Mutta silloin on Toka poissa eli vajaalla bändillä mennään silloinkin.

Oon koko viikon paapinut Ekaa ja antanut periksi ehkä kaikessa. Ostanut sille vaikka mitä (mm. neljän päivän paikan Assemblyyn. Enkä mitään normipaikkaa vaan extraleveän että mahtuu kaikki pelit ja pensselit. Aergh jos tolla lapsella on yhtään tilannetajua niin se hankituttaa mulla kaiken nyt, mistä normaalisti kieltäytyisin) ja päästänyt sen ehkä kaikkialle mihin se on tajunnut pyytää. On myös käyty porukalla leffassa ja syömässä ja puuhailtu yhdessä tässä kotonakin. Tyhjensin oman kalenterin että omat jutut ei ainakaan sotke potentiaalista yhdessä vietettyä aikaa. Nyt mä pohdin että monelta sen kehtaisi herättää että ehtisin vielä vähän tankata sen läsnäoloa.

Mähän en paini tässä vain oman tulevan ikäväni kanssa. Pikkuveljet tulee varmasti myös ikävöimään. Ja myös heitä mietityttää isoimman veljen poislähtö. Eka itse ei tunnu mitenkään käsittävän miten se on meille muille niin iso juttu että hän on kuukauden poissa. Vaikka onhan se, ihan varmasti hänellekin. Ja tulee sillekin ikävä. Parempi olisi tulla!

Mä olen ollut tässä nyt koko viikon vapaalla ja kotosalla ja en tiedä että eikö nyt meinaa vaan mitenkään juhannuksen univelat taittua vai oonko vaan ihan valmis jo lomalle. Ei nimittäin meinaa nyt millään piristyä. Vä-syt-tää aivan tolkuttomasti aamusta iltaan. Silmiä kirvelee ja ajatus takkuaa. No, 2,5 työpäivää ensi viikolla edessä ja sitten se on lomps. Siipalla on enää huominen ja sitten alkaa hänellä loma. Vapaapäivien ja tehokkaan työvuorosuunnittelun ansiosta sain venytettyä oman lomani viiteen viikkoon. Autuus!!

Meillä ei lapset kerjää kaupassa ikinä karkkia. Koska tietävät että eivät saa.
Mutta Kolmas vetää ihan messevät itkupotkuraivarit lähes joka kauppareissulla
muusista ja lihapullista.
Ostin muuten Siipalle joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen. Se sai sen aktivoitua käyttöön tässä heti kohta Juhannuksena. Siippahan suuntasi silloin Kolmosen kanssa Tallinnaan päiväksi pyörimään ja kylpylöimään, ja halusi rannekkeen sinne mukaan. On se kai ilmeisen käypä peli. Vielä toistaiseksi se ei ole iltaisin tampannut tässä pitkin kämppää että askeleet tulisi täyteen. Se on toistaiseksi jaksanut käydä salilla ja juoksemassa aika aktiivisesti plus liikkuu töissä paljon joten liikkumisen kanssa ei ole kai ollut sen isompaa haastetta.

Mullakin on alkanut lähes vuoden tauon jälkeen nousta joku liikkainto. Vielä en oo saanut mitään aikaiseksi mutta se tarvittava polte alkaisi taas löytyä. Haaveilin tälle kesälle tankotanssia, en oikein tiedä mistä se into sitä kohtaan iski mutta se kiinnosteli pitkän tauon jälkeen taas ihan tosissaan. Mutta mulle sattui toukokuun lopussa pieni tapaturma ja kesäkuu meni sitä parannellessa. Eli se nyt jäi, pitää katsella mitä olisi tarjolla syksymmällä, veikkaan että tuo telottu koipi ei vielä isompia tärähdyksiä kestä. Tän liikkumisen suhteen huomaan että ootan ihan älyttömästi sitä aikaa kun pieninkin on niin iso että mä voin lähteä spontaanisti urheilemaan. Mulla on nyt ekaa kertaa tosi pitkästä aikaa iskenyt ihan tosissaan ikävä liikkumista kohtaan. Senkin puolesta odotan lomaa että en malta odottaa että pääsen starttaamaan aamut liikunnalla. Uimisella ajattelin aloitella, katsotaan mitä muuta mukaan taas tippuu...

Ostettiin muuten vihdoin ja viimein Kolmoselle potkupyörä. Kovasti se sitä halusi mutta kertaakaan se ei ole sillä suostunut ajamaan. Kyllä kannatti! Ajattelin lahjoa sen jäätelöllä jahka saan tämän postauksen pihalle. Jokohan me tänä kesänä saataisiin aikaiseksi ostettua sen junnusänkyyn patja. Kyllä, Kolmas nukkuu siis edelleen pinnasängyssä. Tai siis korjaus, meidän vieressä. Sänkyhän on kyllä odotellut jo puolisentoista vuotta sitä patjaa... voi näitä viimeisiä lapsia. Ja saamattomia vanhempia.

Viikonlopun tavoitteena olisi täyttää pakastin mansikoilla. Jakiksen ässältä sai kuulemma eilen laatikollisen kahdella kympillä!! Aloittanen mansikkarallin heti huomisaamuna. Oiskohan siihen joku äppsi muuten olemassa. Mistä näkisi missä on minkäkin hetken edullisimmat ja parhaimmat mansikat? Jos ei ole niin tehkää joku! Huomenna on myös edessä pavlovan vääntäminen, se kun on Siipan lomatoive. Ja mulle on sitten ensi keskiviikkona luvassa voileipäkakkua.

Hyvin on muuten some taas täyttynyt siitä, että lomalle jäädessä ei saisi viljellä niitä kuluneita fraaseja. Lomalle lomps ja mitä näitä nyt on. Itse aion ainakin viljellä ihan kaikki mahdolliset lausahdukset ja keksiä läjän uusiakin. Sitten ensi viikon keskiviikkona. Kun mun loma alkaa. Työajan loppuessa klo 12.20. Jos se nyt jollekin vielä jäi epäselväksi.

2 kommenttia:

  1. Ooo.. kuukausi. Se on pitkä. Lähteekö jonnekin vaihtoon vai mitä on luvassa? :) Onhan se tosiaan varmasti vanhemmillekin kokemus. Varmasti omillekin ollut.

    Tsemppiä molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesätöihin lähtee :) Se muka tuntuu vielä jotenkin astetta isommalta kuin esim. vaihto tai kielikurssi. Tai ainakin luulisin. Kyllä tämä tästä :) Kasvavat, ryökäleet.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?