maanantai 20. kesäkuuta 2016

Lukuhaaste: Elokuvankertoja

22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90v.)


Jos kirjasta pitää löytyä Marilyn Monroe, niin helpointa olisi varmaan napata joku elämänkerta. Se tuntui kuitenkin liian ilmeisen helpolta vaihtoehdolta. Eikä mua nyt just jotenkin yhtään huvita mitkään elämänkerrat. Paitsi Dave Grohlin elämänkerta, jonka sain joululahjaksi joskus tosi kauan aikaa sitten. Sen kyllä haluan tahkota pois tänä kesänä. Dave on mun kestorakkaus, ei nyt vielä Nirvanan ajoilta mutta siitä heti Foo Fightersista. Nicest guy in rock n' roll, todellakin!

Mutta niin että Elokuvankertoja. Tämän haasteen kohdan pelasti jälleen lukuhaasteen Facebook-ryhmä. Joskin jonkunverran nämä on selvästi tulkintakysymyksiä. Mä en nimittäin nyt kirjan luettuani olisi sijoittanut tätä tuohon Marilyn-kohtaan. Välttämättä. Ehkä. Tai no en tiedä. Onneksi tämä nyt ei ole niin vakavaa.

Takakannen luettuani muistin että oon nähnyt tämän kirjan leffana. Muistan kuitenkin vain kohtauksen sieltä ja toisen täältä. Eli leffan ja kirjan vertailu keskenään ei onnistu. Pikkaisen kyllä tuli olo että pitäisiköhän tämä uusintakurkata leffanakin..

Kirja kertoo Maria Margaritasta, joka asuu köyhässä kaivoskylässä Chilessä. Kylässä on yksi elokuvateatteri ja kun sinne tulee uusi elokuva, Marian perhe kerää kasaan kaikki kolikot ja lähettää Marian elokuviin. Kotiutuessaan Maria kertoo perheelleen elokuvan. Hän tekee sen niin hyvin että pian koko kylä haluaa nähdä ja kuulla Marian versiot elokuvista. Marian isällä on uskomus että M-kirjaimeen liittyisi taikaa ja että M-kirjain olisi elokuvatähtien salaisuus. Hän olisi halunnut antaa Marialle nimeksi Marilyn Monroe, mutta siihen ei Marian äiti suostunut. Kompromissina Marian nimikirjaimet ovat MM.

Muistelen että elokuva olisi ollut jotenkin kepeä ja iloinen ja mukava ja alkuasetelmista voisi luulla että kirjakin olisi. Kansikin on jotenkin ihana ja valoisa ja kaunis. En tiedä muistanko ihan väärin vai oonko loppupeleissä edes nähnyt koko elokuvaa. Koska kirja oli kaikkea muuta kuin nuo edellämainitut. Tämä oli hurjan lyhyt ja ajattelinkin että no lukea sutastaanpa tuo nyt pois tässä sunnuntain ratoksi. Ratto oli kuulkaapa kaukana tästä lukukokemuksesta. Mulla jäi olo eksyksissä olevista ja äitiä ikävöivistä lapsista. Alkoholisoituneista aikuisista, köyhästä elämästä ja hyväksikäytöstä. Kurjuudesta ja kamaluudesta. Tämä oli pahanmakuinen, paikoin ällöttävä ja kokonaisuutena vastenmielinen. Miksi tämä on pitänyt kirjoittaa? Mulla on ihan huijattu olo.

Olin vaan tyytyväinen kun kirja loppui. Marilyn löytyi tarinasta vain pienenä mainintana eikä ollut varsinaisesti tarinassa mukana. Mutta tämä kirja saa nyt kuitenkin kuitata lukuhaasteesta tämän kohdan koska käytin tämän lukemiseen kaksi tuntia elämästäni, joita en saa koskaan takaisin. Mut älä sä lue tätä, ei oikeasti ollut hyvä.

Lukuhaaste täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?