lauantai 4. kesäkuuta 2016

Lukuhaaste: Hertta

3. Kirjassa rakastutaan


Äh, mä en nyt oikein tiedä mitä lukuhaastelisin tästä kirjasta.... Oli hyvä mutta. No menköön.

Hertta kertoo Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon suhteesta. Vähän kommunismista, talvisodasta, noususta ja tuhosta. Hertta oli aikanaan valovoimainen naispoliitikko, Leinokin kohosi ministeriksi mutta jäi ehdottomasti Hertan varjoon. Oikeastaan kirjan kantavana teemana oli puolue vai mies?

Ihan aluksi sanoisin että jos haluat lukea rakkaustarinan ilman hömppää niin lue tämä. Vaikka se chicklit puuttuu tästä kokonaan niin kirja on tosi kauniisti kirjoitettu. Tykkäsin mielettömän paljon tämän kuvailevasta maailmasta. Ja se kuvailu on jotenkin kovin suomalaista. Asiat sanotaan niinkuin ne on, ilman että ylisanaillaan. Tämä ei ollut tippaakaan korni, teennäinen tai päälleliimattu. Kirjailija onnistuu kuvauksessaan niin hyvin, että hahmojen sielunmaisema avautuu ihan kaikissa väreissään. Mulla tuli tästä lukumaailmasta hieman mieleen Kaurismäki. Ja se sopi tähän ihan älyttömän hyvin.

Mutta nyt tulee se mutta. Mä olin aivan liekeissä lukiessani tätä. Kirjan alku- ja keskiosan verran. Mutta lopussa tämä mun mielestä hieman lössähti. Vikat sivukymmenykset sitä vain odotti että koska tämä loppuu ja ihan tosissaan jo harkitsin että jätän tämän kesken. Se alun kiihko oli tiessään. Rakkaus oli selvästi tässä se juttu, mutta kun se loppui niin loppui kirjakin. Paitsi että ei loppunut. Kirja vain jatkui. Rakkaudettomana tuhnuna. Ja sitten kun se kirja vihdoin päättyi niin musta tuntui ehkä vähän siltä että tämä loppui kesken. Siitäkin huolimatta että Hertta teki valintansa. Mies vai puolue.

Tarina etenee kaiken aikaa kronologisesti, mutta välillä oli hankala hahmottaa että mitä ajankohtaa eletään koska se ei tullut heti luvun vaihtuessa ilmi. Välissä saattoi hurahtaa monta kuukautta ja sen tajusi vasta monen sivun kuluttua. Lukijaa ei aliarvioida mutta ehkä tämä on vähän vaikea lukea jos ei tiedä Suomen historiasta. Ja tärkeää on pitää mielessä se, että vaikka hahmot ovat oikeasti olleet olemassa niin tämä on kuitenkin fiktiivinen kirja. Köngäs on kirjoittanut hahmoille sielun, joka ei välttämättä ollut todellisuus.

Hertan ja Leinon hahmot oli kirjoitettu hyvin uskottaviksi. Erityisesti Hertta lämmitti mun sydäntä. Mikä jukuri! Riekin luvut taas vaivasivat mua. Podin suoranaista uskottavuuspulaa aina Riekin aikana. En kuitenkaan saanut ihan kiinni siitä että mistä se johtui. Vaikka nyt tuolla sanoin että sielunmaisemat aukeni niin Riekki ei kyllä auennut sitten kuitenkaan. Visusti pysyi kiinni. En ehkä ihan täysin edes ymmärtänyt että mikä oli koko tyypin funktio tässä kirjassa. Luvut Riekistä eivät avanneet ainakaan mulle mitään uusia ulottuvuuksia itse tarinaan. Ehkä se oli vaan semmoinen outo sidekick. 

Tämä ei nyt välttämättä mikään lomalukeminen ole mutta sellainen viikonlopun hutaisu nyt ainakin. Ihan jees. Ei räjäyttänyt tajuntaa mutta jäi kuitenkin mieleen. Parempi sekin kai kuin ei mitään.

Lukuhaaste täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?