sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Lukuvinkkejä lomalle

Vaikka mä lukuhaastetta postailenkin tänne aina sitä mukaa kun saan sitä tahkottua eteenpäin, niin en kirjoita niitä postauksia varsinaisina lukuvinkkeinä vaan ensisijaisesti muistiksi mulle itselleni. Millä kirjalla kuittasin minkäkin kohdan ja upposiko. Mutta en tosiaan niitä lukuhaasteen kirjoja varsinaisesti välttämättä suosittele lukemaan, ainakaan ihan jokaista. On siellä ollut seassa tosi huonojakin. Joka on tietty tosi harmi mutta näin tää vaan menee. Ei sitä aina katso hyviä leffojakaan.

Juteltiin justiinsa Siipan kanssa tuossa päivänä eräänä että ei ole vielä yhtään sellainen olo että tulis jo se loma. Toki lomaa odottaa, paljonkin, mutta ei ole sitä sellaista yltiömäistä väsymystä niinkuin joskus ennen lomaa on. Kun on oikeasti fyysisesti jo niin väsynyt että ei yhdessä viikonlopussa saa levättyä tarpeeksi jotta olisi valmiina uuteen työviikkoon. Nyt tuntuu vielä että hyvinhän tässä nämä muutamat viikot jaksaa, varsinkin kun isoimmat stressit tältä keväältä on nyt takanapäin niin mikäs tässä. Kyllä mä tiedän että se väsy sieltä vielä iskee. Jos ei muuten niin ihan älyttömänä motivaatiopulana.

Senverran huomaan kuitenkin olevani jo lomapoluilla, että haalin sillä silmällä lomalukemista. Ylipäätään musta tuntuu taas siltä että mä haluaisin vaan lukea koko ajan ja kaikki muu häiritsee mun lukemista. Haluaisin sulkeutua johonkin yksityiseen kuplaan jossa saisin lukea päivässä yhden kirjan ja syödä samalla pussillisen väriturkkareita tai vaihtoehtoisesti litran kirsikoita. Huomasin tuossa vapaapäivinäni jopa toivovani sadetta ettei varmasti tarvitse lähteä mihinkään vaan voisi vaan lukea. Oon muuten kehittänyt aivan ilmiömäisen taidon katsoa jalkapalloa ja lukea kirjaa samaan aikaan! Oh, the joy!

Kirjaston kirjoja näkyisi olevan tällä hetkellä lainassa 33 kappaletta eli niitäkin varmasti saisi lomaviikot luettua. Mutta syystä tai toisesta mä tykkään joka vuosi katsoa kesälomalle myös sellaista lukemista, jotka oon valkannut lomaa silmällä pitäen. Kirjoja, joista tulee olo että hei just tuon mä haluan lukea tänä vuonna kesälomalla!

Nyt meinasinkin vinkata menneiden kesien takuuvarmoja kirjoja sekä muutaman muun, jotka on osoittautuneet tässä viime aikoina hyviksi lukukokemuksiksi. Vaikka mun lukeminen takkuaa välillä tosi paljon, niin viime aikoina oon lukenut aika läjän kirjoja, joista suurin osa ei tänne blogiin asti kulkeudukkaan. Vaikka tuntuu että lukuhaasteen tiimoilta tulee postattua melko useinkin.

Ekana vinkkinä heitän Kate Atkinsonin Jackson Brodie-dekkarit. Mä en edes ole mikään dekkareiden lukija, joskin oon kyllä viime vuodet niitä lukenut enenevissä määrin. Mutta Atkinsonin Brodieista oon tykännyt tosi paljon. Katehan tunnetaan lähinnä kirjoistaan Elämä elämältä ja Hävityksen jumala, jotka olen myös lukenut. Mun mielestä molemmat oli aivan ylihypetettyjä, lukukokemus molemmista oli ihan jees ja idea molemmissa ainutlaatuinen, mutta kumpikin kirja oli venytetty aivan liian pitkäksi. Ja lopputulos kärsi sen takia. Sinänsä kyllä suosittelen lukemaan nuokin, onhan niitä suitsutettu paljonkin mutta tosiaan mun tajunta ei näistä räjähtänyt. Jos haluat lukea kronologisesti niin lue ensin Elämä elämältä ja sitten vasta Hävityksen jumala.

Mutta ne Brodiet. Jos nyt olen kartalla niin suomennettuja Brodieita on kolme. Kaksi viimeistä löytyy englanniksi. Mä olen Brodieissa tykännyt ennen kaikkea siitä että tarinan paino etenee sykäyksittäin. Ensin tapahtuu paljon, sitten on jotenkin tosi verkkaista ja meinaa jo vähän haukotuttaa mutta sitten taas rupeaakin tapahtumaan eikä voi laskea kirjaa käsistään ja sitten taas homma tasoittuu liibalaabaksi kunnes taas tulee juonitykitystä. Tämä tyyli tuntuu välillä jopa ärsyttävältä mutta niin vaan toimii. Vaikka olen lukenut dekkareita loppupeleissä tosi vähän niin nämä on kuitenkin olleet musta poikkeuksellisia siinä genressä. Atkinson ei säästele mitään aihealueita vaan kirjoittaa rankoistakin aiheista kuten pedofiliasta ja äideistä jotka ei rakasta lapsiaan. Jostain syystä näitä ei ole ollut kuitenkaan vaikea lukea, tarinat ei tee pahaa lukiessa.

Tässä dekkarisarjassa murhaajat ja muut pahantekijät ei aina ole pysyneet piilossa loppuun asti. Tai sitten mulla on vaan taito arvata hämärät tyypit paljonkin ennenkuin he paljastuvat itse tarinassa. Jokatapauksessa se ei ole haitannut yhtään. Brodiet on tosi koukuttavia ja ihan täydellistä lomalukemista.

Kesälomallahan kuuluu heittää heti kättelyssä aivot narikkaan ja helpostihan siinä auttaa hömppä lukeminen. Mun viimeisin hömppärakkaus on Jojo Moyes. Tykkäsin aivan älyttömästi Kerro minulle jotain hyvää-rompusta, että sen jatko-osasta Jos olisit tässä. Vaikka kirjat on ehtaa hömppää niin tarinat hetkauttaa lukijan tunnemaailmaa aika laajalla skaalalla. Kokonaisuus jää kevyeksi mutta ei onneksi imeläksi. En kestä jotenkin enää yhtään mitään imelää ja musta tuntuu että en enää koskaan halua lukea esimerkiksi yhtäkään Himoshoppaajaa. Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä oli myös musta tosi miellyttävää hömppää. Jopa vähän riipaiseva. Sen taisin lukea itseasiassa joululomalla mutta se sopii hyvin myös kesäksi. Inhosin jokaista perheenjäsentä joka uskalsi tulla keskeyttämään mun lukemisen tuon aikana.

Enni Mustonen on kirjailija, johon mulla on viha-rakkaus suhde. Suosittelen kyllä vilpittömästi häntä kesälukemiseksi, mutta olen välillä isosti ärtynyt siitä, mihin suuntaan hän kuljettaa henkilöhahmojaan ja itse tarinaa. Enniltä suosittelen ehdottomasti jatko-osaista tarinaa piikatyttö Idasta. Hänen tarinaansa pääsee seuraamaan ainakin kirjoista Paimentyttö, Lapsenpiika, Emännöitsijä sekä nyt viimeisimpänä ilmestyneestä kirjasta Ruokarouva. Idan tarinan lisäksi pääsemme mukaan seuraamaan Suomen historiaa ja vaikka tarinat toki on kirjailijan kirjoittamaa fiktiota, on seassa paljon ihan oikeastikin tapahtuneita juttuja. Ja ainakin helsinkiläisenä on hauskaa lukea omista kotikulmistaan ja siitä miltä miljöö on joskus muinoin näyttänyt. 
Mustonen on kirjoittanut muitakin kuin Idaa mutta mä en ole niihin perehtynyt niin isosti että pystyisin suosittelemaan, odottelevat vielä hyllyssä...

Gillian Flynnin kirjoja olen vouhottanut täällä monta kertaa ennenkin, aika monessakin postauksessa. Eli heitetään ne luonnollisesti kehiin tälläkin kertaa. Jos sulla on vielä lukematta Kiltti tyttö, Teräviä esineitä tai Paha paikka niin korjaa hyvä ihminen tämä aukko nyt välittömästi lomallasi! Nämä on piinaavia ihan alusta loppuun ja siksi ne onkin niin hyviä. Oma henkilökohtainen suosikkini noista on muuten Paha paikka, jonka ehdottomasti haluan hankkia omaan hyllyynikin. Flynn jos kuka on musta mahtava esimerkki kirjailijasta, jonka tarinankertojan taidot ovat kehittyneet kirja kirjalta. Gillianilta on suomennettu myös kirja nimeltä Auttava käsi mutta jostain syystä en ole sitä kirjaston valikoimista löytänyt. Miksi Helmet miksi??

Noniin, tässä nyt tuli mieleen ne mitä äkkiseltään suosittelen. Pitänee vaikka loman loputtua sitten tehdä uusi katsaus tämän kesän hitteihin. Onko sulla jo lomalukemiset katsottuna? Entä mitä suosittelet, mun kirjaläjässä on vielä tilaa.

Ps. Jos lomailet vasta syyskuun puolivälin jälkeen, niin sitten suosittelen sulle lomalukemiseksi Ira Vihreälehdon esikoiskirjaa Tuntematon sotavanki. Tai sitten voit odottaa kun mä aloitan kohkaamisen siitä.


6 kommenttia:

  1. Kiitos vinkeistä! Juuri eilen ajattelin, että nyt pitää haalia kesäkirjat ajoissa käsiin. Viime vuonna aloin etsiä kesäkirjoja loman ekana päivänä enkä tietty sitten kirjastosta saanut niitä, mitä olisin halunnut. Minä etsin aina kesäksi kevyttä lukemista, chick lit-tyylistä. Nuo Jojo Moyesit lienevät sitä sarjaa.

    ps. päädyin äsken sun kolme vuotta vanhaan blogitekstiisi, kun selvitin googlen avulla, kuuluuko lapsen 7-luokan terveystarkastuksessa vanhemman olla mukana vai ei. Meidän esikoisella on huomenna aamulla tuo terveystarkastus edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppa hyvä :) Mulla käy monesti niin että alan kyllä suht ajoissa niitä lukemisia haalimaan, mutta jos kirjaston kautta varaan niin ne ei kuitenkaan ehdi lomaksi tulla. Onneksi omassakin hyllyssä on monta lukematonta kirjaa joita voi lomalla lukea, mutta onhan se tosi plääääh jos oikeasti haluaisi jotain tiettyjä kirjoja lukea just siinä lomalla ja sitten niitä ei saa. Nojoo, ehkä tämä on vähän sellaista ekan maailman juttua... monta hyvää lukukokemusta oon saanut niinkin että oon vaan napsinut fiilispohjalla kirjastosta takakansien perusteella. Esimerkiksi Jonathan Tropperin Seitsemän sietämättömän pitkää päivää oli muutama kesä sitten sellainen hitti, jota muistelen vieläkin ilolla. En ollut kirjasta koskaan kuullutkaan ja se räjäytti tajunnan täysin. Pitääkin alkaa bongaamaan sitä omaan hyllyyn...

      Joo mä huomasin että päädyit terkkaripostaukseen :D aika hauskaa. Se muuten on itseasiassa joka vuosi kesällä yllättävän suosittu postaus. Eli selvästi kirjoituksilla seiskaluokan terveystarkastuksesta on kysyntää. Joko teillä jännitetään yläkoulua kovasti?

      Poista
  2. Kiitos vinkeistä!

    Moyesin kirjat ovat sellaisia hyvätuulisia aikuisten satuja, tykkään.
    Oletko lukenut Lucy Dillonin kirjoja, niissä on jotain vähän samantapaista?

    Himoshoppaajista osa on ok, ja Kinsellalla on muutama muukin ihan leppoisa stoori. Ovathan ne vähän toisteisia, mutta oikein sopivaa väsyneen illan iltalukemista.

    Mustoseen minulla on vähän samanlainen suhde kuin sinulla, mutta en ole saanut luetuksi noita menneeseen maailmaan sijoittuvia kirjoja. (aika usein jätän hyllyyn kirjan, joka sijoittuu sotavuosiin. En vaan jaksa kiinnostua)

    Liane Moriarty kolmella suomennetulla teoksellaan on uusin löytöni, suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :)

      En ainakaan äkkiseltään muista että Dillon olisi tuttu, perehdynpä heti seuraavaksi hänen tuotantoon ja pistän tilaukseen. Moyesin tyyli uppoaa muhun täysin. Hömppää mutta ei liian hömppää. Moyesin Kerro minulle jotain hyvää tulee muuten ihan justsillään leffana.

      Kinsellalla on paljon hyviä ei-Himoshoppaajia. Tykkäsin niistä ekoista Himoshoppaajistakin mutta jossain vaiheessa se tarina veti sitten musta jo niin yli että kiitos ei. Mutta ne muut Kinsellat on oikein passeleita jos on muutama tunti aikaa lukea, ne hutaisee aika äkkiä koska ovat niin kevyttä luettavaa. Tosin vähän kyllä joo ovat toisteisia...

      Nuo Mustosen Idat ei muuten juurikaan käsittele sotavuosia, ainakaan vielä. Eka Ida taisi sijoittua jonnekin 1800-luvun loppuun tai just ja just 1900-luvun alkuun.. kato näin hyvin mä muistan :D mutta jotta että, en muista että niissä olisi kovin ihmeellisesti vielä sodittu. Alkaisikohan tuo vika just ilmestynyt osumaan jo niille ajoille..

      Moriartyltä oon lukenut kaikki mitä on suomeksi ilmestynyt ja tykkäsin kanssa. Tosi erilaista hömppää.

      Poista
  3. Ah, mulla kyllä kuuluu dekkarit kesään!

    Lapsena luin Viisikkoja ja Nummelan Ponitalleja.
    Niiden tapahtumatkin sijoittu aina kesään! :D

    Sitte ylpeänä joskus varhaisteininä siirryin aikuisten osastolle ja ahmin miltei kyllästymiseen asti kesäisin Hercule Poirottia ja Neiti Marplea.

    Tähän kesään tulee kuulumaan vahvasti Lars Kepler (vaikka ne onkin pirun pelottavia mulle!) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole koskaan lukenut Kepleriä. Miksiköhän en? Senverran googlasin että se on siis kaksi kirjailijaa. Pitääpä ottaa työn alle. Vaikkakin mäkään en myöskään tykkää pelätä. Mutta jos päiväsaikaan ja auringossa?

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?