keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Queen + Adam Lambert eli fanityttö sekoaa ja hekumoi

Mulla olisi jotenkin niin järisyttävän paljon kirjotettavaa ja kerrottavaa että meinaa tulla vähän kirjoitussolmu sen takia. Aloitetaan kirjoittamaan nyt sitten edes jostain. Otetaan ensimmäisenä vaikka se helpoin eli keikkamatka.

Me suunnattiin tosiaan Siipan kanssa viime viikonloppuna Tallinnaan viettämään vuosipäivää sekä Queenin ja Adam Lambertin keikalle. Oltiin jotenkin myöhään liikenteessä niiden Suomen lippujen kanssa ja jäätiin ilman. Mikä tosin ei sikäli haitannut koska en tykkää yhtään Kaisaniemestä keikkapaikkana. Äänentoisto on aina ihan paska, asemoituminen on jotenkin tosi hankalaa että näkisit jotain edes jotenkin ja fasiliteetit pelaa huonosti. Toisin on kuulkaa Laulurinteellä Tallinnassa! Mä olen joskus aiemminkin ollut siellä keikalla ja tykkäsin silloinkin. Tämä kerta ei ollut poikkeus, kaikki toimi kuin unelma. Muistakaa siis Tallinna vahvana vaihtoehtona konserteille!


Mä olen joskus aiemminkin kirjoittanut siitä kuinka Queen on yksi harvoista bändeistä joka yhdistää mua ja Siippaa. Meidän musiikkimaku eroaa paikoin aika rajustikin mutta löytyy muutama poppoo, joista tykätään kumpikin todella isosti. Queen on ehkä näistä se suurin.

Mulla itselläni on lapsuudesta lähtien ollut rakkaus muutamaa yhtyettä kohtaan. Ja juurikin Queen on yksi niistä. Olen nähnyt lukemattomia keikkataltiointeja ja osaan edelleen Freddie Mercuryn muistokonsertin ulkoa. Muistan miten kihisin kateudesta koska en päässyt sinne. En tietenkään päässyt, olinkohan hikisesti 12-vuotias. Tuntui että kuolisin onnellisena, jos pääsisin sinne. Se ainoa Queenin keikka joka Suomessa Freddien voimin heitettiin osui ajankohtaan kun en ollut edes syntynyt. Ja Queenin kulta-aikoina olin niin älyttömän nuori, ihan lapsi, että livenä ei tullut koskaan nähtyä muillakaan mailla. Valitettavasti.

Jos tarkastelen omaa tuttavapiiriäni niin Queen on yksi niistä harvoista yhtyeistä, jotka on vaikuttaneet ja koskettaneet lähes jokaiseen 70- ja 80-luvulla syntyneeseen. Huolimatta siitä millaisesta musiikista tykkäät, mitä genreä edustat tai millaisessa perheessä olet kasvanut. Todella moni löytää jostain Queenin biiseistä, tai lähes koko tuotannosta vahvan tarttumispinnan. Oman tuttavapiirin muusikoista kaikki jaksavat aina hehkuttaa Queenin vaikutusta siihen omaan musiikilliseen kasvuun. Kyseessä on siis ihan oikeasti iso juttu. Yli 40-vuotias Queen koskettaa ihmisiä yhä edelleen, vahvasti.

Joskus muutama vuosi sitten käytiin yhdessä Siipan kanssa katsomassa Queen-musikaali ja tykättiin molemmat tosi paljon. Kuviteltiin jotenkin kai että tuon lähemmäksi ei Queenia voida livenä päästä. Onneksi oltiin todella väärässä! Kerrottakoon muuten pienenä nippelitietona että joskus kauan muinoin sitten meillä oli Siipan kanssa tapana baari-iltojen jälkeen luukuttaa täysillä I want to break free'tä. Se oli jotenkin niin passeli juuri niille illoille jotka loppui kesken. Ja onhan siinä myös maailmankaikkeuden hauskin video. Sori naapurit!

Monihan on sitä mieltä että Queen kuoli Freddie Mercuryn mukana. Jopa alkuperäisbasisti John Deacon on vähän sillä kannalla, John ei juurikaan ole musisoinut Freddien kuoleman jälkeen. Ainakaan Queenin puikoissa. Isoin juttuhan on toki tajuta se että Freddie on Freddie. Ei yhtäkuin Queen. Eikä tässä nyt Freddietä ole pyrittykään korvaamaan vaan on haluttu sinne mikin taakse solisti laulamaan. Musta on jotenkin surullista jos lähtökohtaisesti laulajan kuolema on myös kuolinisku bändille. Jos lauluja ei voi laulaa ilman että sitä mikkiä pitää joku tietty ihminen. Näille arvostelijoille sanoisin että suu suppuun ja keikalle siitä, muodosta vasta sitten se mielipide että toimiiko vaiko ei. Toki on olemassa poikkeuksiakin, kuten Lemmy Kilmister ja Motörhead. Mutta vaikka Freddietä ei voi korvata niin Queenin lauluja voi kuitenkin laulaa. Toivoihan Freddie itsekin että show jatkuisi.

Keskityin itse keikkaan eli kuvien laatu on nopeasti räpsittynä sitä mitä se nyt sitten on.
Myönnän että epäilin itsekin hieman miten Adam Lambert istuu Queenin lippulaivan nokkaan. Onneksi ne pienetkin epäilyt karisi heti kun bändi ilmestyi lavalle. Adam ei ole Freddie eikä yritäkään sitä. Keikan aikana huomasi että osa yleisöstä oli saapunut selvästi paikalle Adamin takia ja Queenin tuotanto oli vieraampaa. Musta tässä yhdistyi tavallaan kaksi kärpästä yhdellä keikkakokemukseksella. Mua on kiinnostanut nähdä myös Adam livenä, mutta ihan ehdottomasti tällä kertaa meidät veti paikalle Queen. En pysty edes kuvailemaan niitä kylmiä väreitä jotka juoksi pitkin kroppaa kun vakuutteli itseään että tuossa ihan oikeasti on Brian May. Joka on mulle yksi the kitaristeista. Mua on aina viehättänyt Mayn vaatimattomuus omaa osaamistaan kohtaan ja nöyrä lahjakkuus joka hänestä heijastuu.

Jumala

Keikan aikana tuli vahvasti olo että Adam Lambert on täysin oikea valinta. Kukaan muu ei olisi sopinut paremmin Queenin solistiksi. Hän on ennenkaikkea täynnä nuoruuden intoa, sitä samaa joka myös Freddiessä oli nähtävissä. Adam on riittävän itseironinen mutta kuitenkin vahva esiintyjä. Todella vahva! Ja sitä Queenin biisit tarvitsee. Ei riitä että osaat laulaa, pitää myös tulkita oikealla tavalla. Lambert on nöyrä mutta ei kuitenkaan nöyristele ketään. Todella lahjakas, mahtava homoikoni, teatraalinen (paikoin jopa teatraalisempi kuin Freddie). Lainaan nyt suoraan rakasta ystävääni eli Kolmosen kummitätiä, joka kävi katsomassa Helsingin keikan: "Kaikesta näki, että oli myös ihan valtava kunnioitus Queenia ja Freddietä kohtaan. Ja illan tähdiksi nostettiin kuitenkin täysin suvereenisti Brian May ja Roger Taylor". Just noin se meni! Myönnän että se kalapuikko Adamin ylähuulen päällä oli mulle ehkä pikkasen liikaa mutta eihän se nyt tietenkään kokonaisuutta häirinnyt. Ja toisaalta mun mielestä on just hyvä että noilla tyypillisillä Freddien maneereilla ruokitaan kaikkia epäilijöitä. Räksyttäköön!

Lambertin hieman voimalla kähisevä ääni tuli musta parhaiten esiin Another one bites the dustissa. Biisi osuu juuri Adamille sopivalle äänialalle, jossa hän pääsee revittelemään. Kuulosti ihan pirun hyvältä! Olin vältellyt etukäteen biisilistan kurkkimista etukäteen mutta toki Helsingin keikalta muutama spoilaus osui munkin silmiin. Jännitin etukäteen ihan älyttömästi miten Adam selviytyy Love of my life'sta. Maailmassa on kolme rakkauslaulua jotka saa mut aina itkemään. Love of my life on yksi niistä. Ja mikä ihana, ihana yllätys olikaan kun sen lauloikin Brian May. Itku tuli tälläkin kertaa. Miten koskettava, miten kaunis, miten upea tulkinta! Brian May, will you marry me?

Osa biiseistä oli sovitettu hieman alkuperäisestä poispäin. Mutta kuitenkin niin että alkuperäisestä ei menty liian kauas. Tämä toimi musta älyttömän hyvin ja tuki entisestään sitä, että Adamista ei yritetä tehdä Freddietä. Adam myös lauloi biisejä paikoin eri oktaaveista kuin Freddie ja jopa vähän moduloiden, joka myös toimi. Adam muuten artikuloi sanoituksia paljon selvemmin kuin Freddie ja me saatiin Siipan kanssa molemmat pitkin keikkaa ihan hillittömiä ai se laulaakin tässä näin-tyyppisiä ahaa-elämyksiä. Aukesi ihan uusia ulottuvuuksia!


Adam sai kyllä heti yleisön puolelleen ja sai katsojat taipumaan täysin omaan tahtoonsa viimeistään hekumoivan ja lähestulkoon gospelhenkistä jumalanpalvelusta lähentelevän Somebody to loven aikana. Alkuperäisistä Queeniläisistä eli Roger Taylorista ja Brian Maysta heijastui koko keikan ajan syvä kiitollisuus ja ilo siitä että ovat vielä päässeet kiertämään ja soittamaan biisejä, jotka merkitsevät niin monelle niin paljon. Ja hei miten siistiä oli livenä vetää niitä Radio Gaga'n kertsin käsiä. Mitä on nähnyt satoja kertoja musavideolta ja toivonut että voikun joskus pääsisi itsekin. Tiesittekö muuten että Lady Gaga on napannut taiteilijanimensä juurikin Radio Gagan mukaan?

Helsingin ja Tallinnan biisilista erosi hieman toisistaan. Suomessa kuultiin These are the days of our lives, Tallinnassa taas A kind of magic. Jonka muuten luikautti Roger Taylor. Siipan mielestä oli parempi noin, mä olisin mielelläni kuullut kyllä myös these are the days of our livesin. Kokonaisuudesta Siippa jäi kaipaamaan Innuendoa (mikähän siinä muuten on että nuo hevimiehet sekoaa tuosta aina??) ja musta taas olisi ollut niin mahtavaa kuulla Adamin laulamana I'm going slighly mad, johon hän olisi varmasti saanut just sopivan teatraalisen hullun vivahteen.

Isoimmat kicksit taisin saada Under pressuresta, joka oli luonnollisesti omistettu David Bowielle. Adam lauloi sen yhdessä Roger Taylorin kanssa. Muutama yllätyksellinenkin biisi illan aikana tuli, mainittakoon nyt ainakin Tie your mother down ja Fat bottomed girls. Ihan jokainen odottamaton biisi oli kyllä pelkästään positiivisia ylläreitä. Parituntinen hurahti vauhdilla ja olisi helposti heilunut vielä toisen samanmoisen kuunnellen itselle tärkeitä klassikoita.

Lämppärinä olleen Electric Pyramidin tyypit jorasi koko keikan ihan täböllä!
En voi kyllä liikaa suitsuttaa tuota sunnuntaista keikkaa tai ylisanailla sen upeutta. Oli mahtavaa nähdä miten vähän iäkkäämmätkin miesrokkarit todellakin jaksaa ja pyyhkii mennessään muutaman kymmenentuhatta ihmistä. Menkää ihmeessä katsomaan, kiertue kestää vielä tämän kuukauden, live a little. Tämä oli ihan ehdottomasti once in a lifetime-kokemus. Ja jos joskus uudestaan mulla tulee tilaisuus mennä Queenia katsomaan niin aion sen ehdottomasti käyttää. Laulurinteellä ainakin oli ihan huikeat bileet ja keikan jälkeen paikalta poistui vallan hurmioituneita hymysuita. Freddietä kaivattiin mutta nyt ei enää ole olo että ei olisi koskaan nähnyt Queeniä livenä. Ensi viikolla sitten luvassa Muse...

8 kommenttia:

  1. Nyt iski kateus! Minä en ollut tietoinen koko keikasta etukäteen, mutta kuullessani, miksi väki vaelsi Kaisaniemeen, olin sitä mieltä, ettei ilman Freddietä olisi mieltä moisessa. Mutta kuulostaa olleen upea konsertti! Erikös Love of my life ole Brian Mayn biisi alun perinkin? Varmasti huippu hänen esittämänään. Onnenpekat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itseasiassa ole edes perehtynyt kenelle krediitit biisistä menee. Oon nähnyt sekä Freddien että Brianin sitä esittävän mutta en jotenkin osannut yhtään odottaa että keikalla sen laulaa Brian eikä Adam. Oli ihan ehdottomasti yksi keikan kohokohdista!

      Ja hei nyt vaan lento- ja keikkalippuja varaamaan ja katsomaan ;) mua huvittaisi myös :D

      Poista
  2. Nyt iski pieni keikkakateus. Minäkin heräsin niin myöhään, ettei lippuja Kaisaniemeen enää saanut. Olisihan tuollaisen setin perässä kannattanut mennä Tallinnaan.

    Vielä pahempi keikkakateus on jyllännyt yli kuukauden, koska työkaverini kävi Adelen keikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa pitää Tallinna mielessä keikkojen suhteen. Jos Suomesta menee joku keikka loppuunmyydyksi niin Tallinnaan saa yleensä aina liput. Vaikka olisi tosi myöhässäkin liikkeellä. Sielläkin menee monesti loppuunmyydyksi mutta ei läheskään samaa tahtia kuin Suomessa. Johtuen ehkä siitä että Laulurinteelle mahtuu kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ja vaikka se kuulostaa paljolta niin ei se siellä paikan päällä tunnu siltä koska kaikki pelaa aina tosi hyvin ja ongelmitta. Sisään pääsee nopeasti ja ilman isompia jonoja, sama pois. Vessoihin ei tarvitse jonotella jne. Ja vaikka olisi tosi edessä lavaa niin ei tunnu ahtaalta tai ahdistavalta koska mahtuu olemaan.

      Adele olisi muakin kiinnostanut mutta en nyt tällä kiertueella sitten kuitenkaan lämmennyt niin paljoa että olisin lähtenyt keikkamatkailemaan. Tuntuu että nyt uppoaa keikoilla vähän vauhdikkaampi meno. Mutta näkyi vappuviikolla olevan munkin koko sosiaalinen media Adelen keikalla joko Tukholmassa tai Oslossa :)

      Poista
  3. Katselinkin Instasta menoa sekä hieman keikka- että ruokakateellisena, että ehkä myöskin "laatuaikakateudessa". Mutta siis viis siitä, näyttää ihanalta ja mahtavaa että kokemus tuntui noin luissa ja ytimissä! Kaikki kehuivat Kaisaniemenkin keikkaa, vaikka itse suhtauduin siihen vähän skeptisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on nyt varmaan tosi turhaa nillitystä ja ihan ekaa maailmaa mutta mä en osaa koskaan nukkua vieraissa paikoissa. Ja nyt kun tässä on muutaman viikon sisään viettänyt öitä aika paljonkin muualla kuin kotona niin väsytti kyllä Tallinnassa ihan sikana ja oli ihanaa tulla kotiin ja omaan sänkyyn. Toki oli ihanaa reissata ja saada laatuaikaa mutta voi kun osaisi myös nukkua kunnolla.

      Hei mikäs Kaisaniemessä tökki?

      Poista
  4. Eiku siis suhtauduin skeptisesti koko ADAM LAMBERT korvaa Freddien-kuvioon, en siis Kaisaniemeen itseensä.

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?