keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Stressipallo moikkaa

Pakko nyt heti ihan aluksi oksentaa taas tämä sama stoori että miksimiksimiksiiii nämä toukokuun vikat (kesäkuuhan toki nyt jo on mutta mä niputan koulut aina toukokuulle) viikot on aina tämmöistä kiireistä persettiä. Kun ei mihinkään ehdi ja on ihan stressipallona ja sikana kaikkea ja äääääääääääääää.

Päiväkodin kevätjuhla tuli ja meni. Kolmosen ihan eka :) Tyyppi parkkeerasi tiukasti syliin ja suoritti sieltä esiintymisensä. Arvattiin tämä toki jo etukäteen, ihan kaikki meidän lapset on olleet tuollaisia. En muuten ymmärrä sitä yhtään kun toiset työntää niitä itkeviä ja ujostelevia lapsia vaan takaisin sinne stagelle ja on että eiku meet nyt sinne vaan muiden kanssa. Tai vähän syyllistävämpään sävyyn miksi sä nyt tolleen sieltä syliin tuut kun esiintyä pitäisi. Ei kaikki aikuisetkaan tykkää esiintyä, miksi me pakotetaan niitä lapsia sitten esiintymään? Ja onhan se nyt ihan eri harjoitella tyhjille penkeille kuin esiintyä täydelle salille ventovieraita ihmisiä. En jaksa uskoa että mikään esiintymiskammo katoaa pakottamalla.

Vauvakuvia! Kattokaa nyt, viikko kylvöstä ja sieltä jo kurkistellaan.
Kaikki muut on jo lähteneet itämään paitsi pinaatti. Nämä pienokaiset
tässä näin on taittopapua. Mama is so proud!
Oon jäänyt taas totaalisen koukkuun Vampyyripäiväkirjoihin. Koska Netflixissä oli vaan viisi kautta, ostaa täräytin kutosen sitten DVD:nä. Nyt mä en uskalla hakea sitä postista koska mulla on niin paljon kaikkea muuta pakkoa mitä on tässä hoidettavana enkä voi nyt vaan linnoittautua telkkarin ääreen. Vaikka se vitoskausi loppui ihan typerään kohtaan ja ihan todella saatan kohta turhautua tietämättömyyteen. Aaeerrgghh muutama päivä, sitten mä haen.

Sekä päiväkodin hoitajat että Kaksikon omaopet sai meiltä tänä vuonna lahjaksi kahvia. Kävin tuossa naapurin kahvipaahtimolla ihmettelemässä ja bingosin sieltä sitten muutaman paketin matkaan. Ja kevätjuhlista puheenollen, koulun kevätjuhlissa on allekirjoittaneellakin pienehkö rooli kun käyn änkyttämässä stipendit oppilaille. Kaikkeen ne taas pyytää ja ennenkaikkea kaikkeen mäkin taas suostun??!! Saako sinne mennä vähän humalassa?

Kiirettä näihin päiviin tekee nyt oikeastaan eniten se, että mun pitäisi lukea pääsykokeisiin. Jatkuvasti. Koko ajan. Ja ilmeisesti vielä niin että sisäistänkin jotain. No sepä se onkin tässä hurlumheissä taas ihan palanen kakkua mutta ei tästä aiheesta sen enempää. Kerron sitten jos tulee jotain kerrottavaa. Sinänsä kyllä nyt hoidin ihan himaan tämän kuvion koska onnistuin täräyttämään itselleni viikon saikun tähän samaan saumaan. Ja siitä aiheesta ei varsinkaan tämän enempää! Lukeminen ei onneksi rasita fyysisesti joten työtunnit menee nyt päntätessä.

Ja koska päiväni ei tällä hetkellä ole jo riittävän minuutti-aikataulutettu niin mutsi yllätti tuomalla järjettömän säkillisen raparperiä. Tai no ei se varsinainen yllätys ollut, ihan itse sanoin että joo hei tuo vaan. Mutta odottelin niinkuin muutamaa vartta. Että jos piirakan tai pari saisi. Mutta sainkin sitten ilmeisesti koko Helsingin raparperit. Tässä nyt sitten kuulkaa hillotaan ja pakastetaan ja saatana soseutetaan minkä ehditään. Tätä savottaa voi pian seurata Instagramissa.

Muuten tässä nyt sitten matalaliidellään. Tällä viikolla vielä luvassa vuosipäivän viettoa Tallinnassa ja Queenin keikalla. Taasko se pitää juhlia, emmie jaksa! Lupaan tulla pian tänne jurputtamaan jostain ihan muusta kuin siitä miten kiire meillä tai mulla on.

Lapset on hassuja kaiken tän keskellä. Pysähdyin äsken ihastelemaan miten Toka opettaa Kolmoselle juttuja, jotka mä olen aikanaan opettanut hänelle. Kaatohaleja ja hyvän yön loruja. Lämpö taisi startata Kaksikolla kasvun koska kumpikin syö aivan poskettomasti ja täällä raikuu koko ajan erilaisia ruokatoiveita. Voitaisko syödä sitä mihin tuli niitä erilaisia paahdettuja kasviksia ja kanaa ja sit sitä kaalilaatikkoa ja hei onko noi soijamunia tuolla jääkaapissa marinoitumassa ai onko meillä ramenia huomenna ruoaksi, voi nam! My work here is done!

Ostettiin Tokalle uusi fillari ja tyyppi käy joka päivä heittämässä ihan törkeän pituisia lenkkejä. Se kotiutuu kaksi kertaa päivässä aivan hikisenä. Että jos ei vielä ollut pyykkiä tarpeeksi niin eiköhän kohta ole. Nyt meillä sitten on pari turhaa fillaria joista toinen on ollut myynnissä jo hyvän tovin eikä meinaa millään mennä kaupaksi ja toinen, josta pitäisi ehkä yrittää värkätä mulle pyörä. Kolmas varmaan tarvisi myös jonkun menopelin alleen. Vaikkakin on itse sitä mieltä että joo istuu vaan rattaissa.

Ainiin, Eka sai kai kesätöitä. Speksit on vielä vähän auki. Tiedetään tällä hetkellä vaan se että ylihuomenna tähän aikaan sen peruskoulu on ohi. Mitääääh????!!!!!

Kyl tää tästä. Nyt takaisin miettimään muistisääntöjä matikkahommiin.

Hassu kissa on ihan hassu ja huomionkipeä. Ei meinaa sillekään olla aikaa :/

6 kommenttia:

  1. Jos sä satut kuitenkin vetämään sen stipendienjaon pikku huppelissa, niin oiskohan siitä mahdollista saada jotain videomatskua tänne? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :D Mä veikkaan että se mun sönköttäminen on ihan yhtä viihdyttävää matskua selvinkinpäin. Aikaisempien kevätjuhlien itkuralleja muistellessa olisi vaan erikiva jos se mun puheenvuoro olisi ennen niitä suvivirsiä ja muita kyynelkanavien avaajia. Tai sitten se mikki on vaan mun jäljiltä sellanen räkäiseksi tyrskitty. Ehkä mä vaan kuvittelen kaikki alasti vai mitä näitä kikkoja nyt onkaan helpottamaan jännitystä.

      Poista
    2. Ahahah ihana!
      Oon monesti miettiny, että jos/kun mulla jonain päivänä on lapsia, niin mä oon kyllä se jokaisen lapsen painajaisäiti, joka ei saa sanoja sanotuks ja hädintuskin hengitettyä, kun itkettää vaan... Kaikissa juhlissa... :D

      Poista
    3. Vuosi sitten kun keskimmäinen pääsi alakoulusta ja sen ope (joka oli ihan maailman mahtavin tyyppi!) jäi eläkkeelle niin vedin koko juhlan niin että pidin tuota meidän pienintä sylissä niin että sain pyyhittyä omaa naamaani sen paitaan aina kun tuli tarve :D Lapsi parka!

      Poista
  2. Onnea pojalle kesätöiden johdosta. Meillä vielä tahkotaan ala-asteen parissa ja tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, että oma lapsi päättäisi peruskoulun ja menisi kesätöihin. Vastahan minä itse etsin kesätöitä :D :D Mutta, joo muutama vuosi ja sitten on taas uudenlaisia kuvioita edessä. Sitä ennen voin jännittää yläastetta ja miljoonaa muuta juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :) Mulla on itseasiassa itselläni kieltämättä vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta kesäduunista. Lapsi itse ei nimittäin nähnyt yhtään vaivaa sen saamiseen, tai no sanoi hän yhdellä isovanhemmalle että "pääsisikö sinne töihin" ja isovanhempi sitten petasi paikan. Mutta ehkä lohduttaudun sillä että työpaikan kuitenkin sai ja pääsee sitä kautta kokeilemaan työelämää. Eikö nämä useimmiten vähän suhteilla menekin. Eka kyllä haki useampaankin kesätyöhön mutta niiden kaikista mieluisimpien kohdalla homma kaatui siihen että hän ei ole vielä 16-vuotias.

      Näin parin yläastelaisen kokemuksella mun on pakko sanoa että tämä yläkouluvaihe on kyllä ollut näin vanhemman vinkkelistä se kaikista antoisin vaihe. Koululaisen vanhempana siis.

      Yläkoulussa se opiskelu on ollut niin erilaista, paljon projektinluonteisempaa. Lisäksi mä olen itse ollut paljon mukana koulun jutuissa vanhempainyhdistyksen kautta joka myös on avannut silmiä ihan toisella tapaa. Toki mua jännitti sekä vuosi sitten keskimmäisen aloittaessa yläkoulun, että silloin kolme vuotta sitten kun se esikoisella alkoi. Ja itseasiassa jännitti paljon enemmän kuin alakoulun alkaessa. Mutta kaikki on mennyt tosi hyvin, koulu on ihan mahtava, opettajat vielä mahtavempia ja teinit ihan parhaita. Nykypäivän teinit on onneksi miljoonasti järkevämpiä kuin omana aikana joten monta huolta on voinut huokaista pois ihan sillä että ne ei törttöile samoja kuin itse aikanaan.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?